Käsi ylös, kuinka moni on kohdannut lenkkipolulla silmää miellyttävän vastakkaisen sukupuolen edustajan ja piristynyt jo pelkästä nanosekunnin katsekontaktista? Entä kuinka usein tämä atleettinen ilmestys on hiljentänyt vauhtia moikatakseen ja vaihtaakseen pari sanaa kanssasi?
Ehkä korkeintaan elokuvissa. Niissä epäuskottavissa, siirapilla maustetuissa.
Tai sitten elävässä elämässä, eilen illalla auringon laskiessa, tutulla vakioreitillä, aivan yllättäen.
Elokuvassa hehkuvakasvoinen naistähti olisi tietysti jäänyt flirtille ja hurmannut miehen nokkelilla kommenteillaan. Tosielämässä kohtaus kulki valitettavasti toisella tapaa.
Olin hiestä märkä ja niin häkeltynyt eteeni heitetystä tilaisuudesta, että paras mihin sillä hetkellä pystyin oli pari tökeröä sanaa ja pako paikalta. Tietenkin potkin itseäni heti, kun olin turvallisesti pois miehen näköetäisyydeltä. Ja tietenkin mieleeni juolahti miljoona fiksua jutunaihetta, joita jalostin koko loppumatkan.
On turha itkeä menetettyjä mahdollisuuksia ja sitä, ettei elämä anna uusintaottoja. Yhtä turhaa on soimata itseään, tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Sen sijaan voi yrittää ottaa opikseen ja uskoa siihen, että kasvu tapahtuu juuri kantapään kautta. Aina tulee uusia tilaisuuksia harjoitella, ehkä ei ihan heti, mutta ennen keski-ikää kuitenkin. Ja niitä odotellessa voi jakaa neuvoja muille kokemuksen syvällä rintaäänellä:
“älä tee kuten minä teen, vaan kuten sanon.”
Jos et siis ole täydellinen flirtissä, älä huoli. Et ole yksin.
Heinäkuun Cosmosta voit myös lukea laatimani täydellisen flirttioppaan, jota noudattamalla et tee samoja mokia ja kulje ehkä onnesi ohi.
Hymyillään kun lenkkeillään!
Kirsi
P.S. Ja niitä tilanteita voi aina luoda myös itse.
Posted by Anna
Kommentit
Se on kyllä tosiaan omituista, mitenkä joillain se flirtti tulee ihan itsekseen, vaikka tilanne olisi täysin yllättäväkin. Joillain ei edes suunnitelmien, mielen rauhoittamisen tai rohkaisuryyppyjenkään jälkeen tule sanoja suusta..
Muuten lenkkipolku on kyllä yllättävän hyvä tapa saada uusia tuttavuuksia tai pitää vanhoista tuttavuuksista kiinni, ja tutustua lisää. Muunmuassa siskoni oli ystävä erään nuorenmiehen kanssa pitkään, lenkkeili ja tutustui häneen. Suhde läheni lähenemistään ja onhan ne ehtinyt nyt naimisiinkin jo
Tämä juttu nauratti
On varmasti tuttua monelle naiselle, myös allekirjoittanut tunnustaa. Jälkikäteen on niin helppo suunnitella mitä olisi voinut sanoa ja tehdä.
Tällaisia omakohtaisia sattumuksia olisi kivempi lukea enemmäkin. Lisäksi noita juttuja lehden tekemisestä ja julkkishaastatteluita lisää.
Voi raukkaa! vähän turhankin tuttu tunne
Mutta hyvä asenne; ensikerralla messiin lähtee puhelinnumero eikä nöyryytetty itsetuntu! Endottomasti paras kirjoitus 
Jonnan sanoin; enemmän näitä, omakohtaiset jutut ovat niitä parhaimpia!
Juuri eilen vaihdoin lenkkipolulla pikaisen katseen vastaantulevan miehen kansa lenkkeillässäni kotia kohti:) Siihen se sitten kuitenkin jäi..
Käsi ylös, kuinka moni on kohdannut lenkkipolulla silmää miellyttävän vastakkaisen sukupuolen edustajan ja piristynyt jo pelkästä nanosekunnin katsekontaktista?
Minä minä
Hassu juttu 