All Access

Käsi ylös, kuinka moni on kohdannut lenkkipolulla silmää miellyttävän vastakkaisen sukupuolen edustajan ja piristynyt jo pelkästä nanosekunnin katsekontaktista? Entä kuinka usein tämä atleettinen ilmestys on hiljentänyt vauhtia moikatakseen ja vaihtaakseen pari sanaa kanssasi?
Ehkä korkeintaan elokuvissa. Niissä epäuskottavissa, siirapilla maustetuissa.
Tai sitten elävässä elämässä, eilen illalla auringon laskiessa, tutulla vakioreitillä, aivan yllättäen.
Elokuvassa hehkuvakasvoinen naistähti olisi tietysti jäänyt flirtille ja hurmannut miehen nokkelilla kommenteillaan. Tosielämässä kohtaus kulki valitettavasti toisella tapaa.

Olin hiestä märkä ja niin häkeltynyt eteeni heitetystä tilaisuudesta, että paras mihin sillä hetkellä pystyin oli pari tökeröä sanaa ja pako paikalta. Tietenkin potkin itseäni heti, kun olin turvallisesti pois miehen näköetäisyydeltä. Ja tietenkin mieleeni juolahti miljoona fiksua jutunaihetta, joita jalostin koko loppumatkan.

On turha itkeä menetettyjä mahdollisuuksia ja sitä, ettei elämä anna uusintaottoja. Yhtä turhaa on soimata itseään, tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Sen sijaan voi yrittää ottaa opikseen ja uskoa siihen, että kasvu tapahtuu juuri kantapään kautta. Aina tulee uusia tilaisuuksia harjoitella, ehkä ei ihan heti, mutta ennen keski-ikää kuitenkin. Ja niitä odotellessa voi jakaa neuvoja muille kokemuksen syvällä rintaäänellä:
“älä tee kuten minä teen, vaan kuten sanon.”

Jos et siis ole täydellinen flirtissä, älä huoli. Et ole yksin.

Heinäkuun Cosmosta voit myös lukea laatimani täydellisen flirttioppaan, jota noudattamalla et tee samoja mokia ja kulje ehkä onnesi ohi.

Hymyillään kun lenkkeillään!

Kirsi

P.S. Ja niitä tilanteita voi aina luoda myös itse.