Tulipahan tällä viikolla todistettua, miten turhaa panikointi vaatteista on. Itse kuulun niihin, jotka aamulla jähmettyvät vaatekaapin ovelle, sitten hyppivät tasajalkaa ja yrittävät päättää mitä laittaisivat päälle. Koirat seisovat jalat ristissä vieressä ja kello käy!
Kaikki tämä, ihan turhaa. Herttaisen yhdentekevää.
Kuljin koko viikon samoissa vaatteissa, tunikassa, leggingseissä ja gladiaattorisandaaleissa, eikä kukaan työkavereistani huomannut mitään. Ei yhtään mitään! Toimittajamme Inari totesi hämmästyneenä: Sullahan on aina jotain mustaa.
Kiitti letuista, I rest my case!
Tämän postauksen myötä jään kesälomalle, ja aijon tasantarkkaan kulkea neljä viikkoa samassa lempparitunikassani ja leggingseissä. (No, ehkä pesen niitä välillä…) Toimituksessamme on täysi miehitys päällä, joten blogi ei hiljene – koskaan. 
anna
Posted by Anna
Kommentit
Tunnistan tuon ongelman kyllä täysin. Itsellänikin koira seuraa vieressä tuskaisen näköisenä aamuisia päättömiä juoksujani kylpyhuone-vaatekaappi-kylpyhuone reittiä edestakaisin. Vaikka sitä kuinka kävisi shoppailemassa uusia vaatteita, niin aina kun niitä sitten kotona alkaa kuorimaan niistä lukuisista muovipusseista, tuntuu että puolet on jo kadonnut jonnekin linnunradan tuolle puolen. Sitten pari päivää pärjätään niillä vähäisen tuntuisilla vaatteilla, kunnes ne kohtaavat pyykkikorin ja taas sitä ollaan saman ongelman kanssa. Tämän viikon alussakin sain jo tuhlattua tukevan osan palkastani. Kun pääsin kotiin ja tyhjensin kimpsut ja kampsut niin päähän nousi väistämättä tunne: “Onko tässä muka kaikki? Jäiköhän joku pussi jonnekin, kun tämä näyttää niin vähältä…” Ja kuitenkin sitä loppuen lopuksi saa kehuja jopa niistä vähän vanhemmista vaatteista, jotka eivät välttämättä enää kiillä uusinta uututtaan. Joten on siinäkin meillä kummallinen päänvaiva.
Noinhan se on, mut silti sitä uskottelee itselleen aina shoppailureissuilla, että jotain uutta on pakko saada..
Hahahahah! Taas kerran tunnistan itseni ja tuo kirjoitus auttoi hillitsemään tämän päivän shoppailutarvetta!
hehee, pitäis itekin testata joskus
tai voisin testata huomaako poikakaveri mitään.. ,)
Minulla näitä päättömiä eteinen-vaatekaappi-eteinen-vaatekaappi- juoksuja seuraa vain tuskainen mies. Koira se tästä nyt vielä puuttuisi.
Minulla on myös koira seuraamassa tarkasti aamuista vaateoperaatiota. Yleensä käyn kaapin läpi pariin kertaan
Yleensä heitän ensimmäisenä vain verkkarit jalkaan ja syöksyn koiran kanssa ulos.
Pentukoiraksi vielä luokiteltava kaveri syynää kaapista uos tulevat vaateparret kriittisesti ja tarkkaan. Sukat muuten katoavat silmänräpäyksessä ellei niitä ehdi pelastaa pikku hampailta