All Access

Kaksi vuotta sitten marisimme vielä ystäväporukassamme, ettei lähipiirissämme kukaan mene naimisiin. Sitten tuli viime kesä ja PAM: alkoi uskomaton dominoefekti. Ihan kuin kaikki olisivat vihdoin rohkaistuneet sanomaan Tahdon. Samana kesänä ehti kolme pariskuntaa vihille, mutta mikään ei vedä vertoja tälle vuodelle. Hääkutsuja on tipahtanut postiluukusta yhteensä kahdeksan. 

Jenni ja Timo vihittiin järven rannalla.

 Yhdet ystävämme vihittiin järven rannalla keskellä syvintä Savoa, virallisemman tilaisuuden jälkeen vieraat kokoontuivat iltanuotiolle,  jossa laulettiin läpi valoisan kesäyön. Toinen pariskunta vietti upeat kaupunkihäät vanhan elokuvateatterin uumenissa. Morsian oli pukeutunut punaiseen ja voi sitä kauneuden loistoa. Ensi viikolla saamme todistaa ystäväpariskunnan rakkaudenvaloja Töölönlahden ampfiteatterilla, mistä hääpaikalle rämistellään omalla ratikalla, ja kuukauden päästä vaellamme vihkivalaan Itävallan Alpeille.

Niina ja Juhana viettivät kaupunkihäitä.

Välillä häätulva on tuntunut  toki väsyttävältä, mutta jokaisen juhlan jälkeen on kuitenkin tullut tunne, että juuri nämä olivat ne parhaat pirskeet ever. Se johtuu siitä, että morsiuspari on tehnyt juhlasta juuri omannäköisensä. Siksi kannustankin kaikkia häitä suunnittelevia toteuttamaan rohkeasti haaveensa: Tehkää juhlasta teidän näköisenne, älkää anopin tai oman äidin. Persoonallisissa juhlissa viihtyy, vaikka häitä olisi vuoden jokaiselle viikonlopulle.

Mitkä ovat muuten parhaat häät, joissa sinä olet ollut? Ja miksi?

Aurinkoa,

Inari

Häävinkkejä:

http://www.juhlitaan.net/haat/

http://www.haat.fi/

Siinä päivän kysymys. Oikeita vastauksia lienee yhtä monta kuin ihmisiäkin.

Rakkaus on kahden (vai kolmen?) kauppa.

 Jäin itse pohtimaan aihetta katsottuani eilen dvd:ltä Woody Allenin upean leffan, Vicky Cristina Barcelona.

Jos joku ei ole vielä nähnyt kyseistä elokuvaa, nyt on korkea aika.

Scarlett Johanssonin, Penelope Cruzin ja Javier Bardemin tähdittämä elokuva yrittää vastata juuri nimenomaiseen kysymykseen: Mitä oikeastaan on rakkaus?

Vicky (Rebecca Hall) näkee vastauksen järjellä: hänelle rakkaus on turvallisuutta, luotettavuutta ja pysyvyyttä. Hän valitsee miehen, joka tuo hänelle avioliiton, turvallisen kodin ja perheen ­– arjen, jossa rakkaus palaa tasaisen tyydyttävällä liekillä elämän loppuun asti.

Cristina (Scarlett Johansson) vastaa taas sydämellä: hänelle rakkaus on intohimoa ja suuria tunteita, johon kuuluu väistämättä myös kärsimys. Hän valitsee miehen, joka opettaa häntä nauttimaan hetkestä ja sukeltamaan syvälle aistien maailmaan. Tämä rakkaus roihahtaa ja tempaa mukaansa, mutta suuret liekit lopulta polttavat väistämättä.

Nämä nuoret naiset vielä pohtivat omaa tapaansa rakastaa, mutta elokuvan vanhemmat parit ovat sen jo valinneet. Vicky ja Cristina viettävät kesän Barcelonassa Vickyn sukulaisparin luona, joka on malliesimerkki järkirakkaudesta. Naiset kohtaavat myös taiteilijapariskunnan, joka puolestaan edustaa puhdasta tunneliittoa.

Ja kumpikaan pari ei ole onnellinen yhdessä.

Mitä tästä siis opimme?

Ehkä kestävä rakkaus sitten löytyy siltä kultaiselta keskitieltä, jostakin sydämen ja järjen välimaastosta. Paikasta, jossa pää on pilvissä, mutta jalat tukevasti maassa.

Mitä mieltä itse olet?

Rakkauden alkeiskurssilainen,

Kirsi