All Access

Pääsin toteuttamaan monen naisen päiväunen viikko sitten Italian Vallelungassa. Cosmo oli kutsuttu sen mukavamman (ja komeamman, toim. huom.) formulamiehemme Heikki Kovalaisen testiajoon ESafetyAwaren järjestämässä autoturvallisuustapahtumassa.

Ajatus ajelusta Kovalaisen kera saisi varmasti monen muun kiemurtelemaan onnesta. Kun pelkääjän paikkaa sitten oikeasti tarjottiin hopealautasella, kiemurtelin enemmänkin kauhusta. Näin itseni elävästi 300 kilometriä tunnissa kiitävän formula-auton kyydissä vesi silmistä valuen ja korvat moottoreiden pauhusta soiden… Vasta alkujärkytyksen laannuttua tajusin, että kauhuskenaariossani oli jotakin mätää. Eihän formula-autossa ole edes paikkaa pelkääjälle. Ovet avautuisivat siis todennäköisesti tavalliseen henkilöautoon. Oivallus ei pahemmin lievittänyt vauhtipelkoani, sillä pystyin kuvittelemaan, millaiseen hanaan Datsunkin lähtisi Heikin käsissä.

Keskityin siis tulevaan haastattelutuokioon ja muistutin itseäni siitä, että olin sentään osallistumassa autoturvallisuustapahtumaan. Sitä paitsi Kovalainen, jos kuka, tietää mitä tekee. Olisin varmoissa käsissä.

Kovalaisella piti kiirettä, kun paikalliset toimittajat ja valokuvaajat halusivat hetken hänen kanssaan. Heikki jutteli välittömästi jokaiselle, ja suomussalmelaisen mutkaton maanläheisyys teki ainakin allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen. Vaikka varaa elvistelyihin olisi, tämä formulamies jätti turhat tärkeilyt muille. Juttutuokio Kovalaisen kanssa oli kuin virkistävä Suomihetki kaiken pintaliidon keskellä.

Lyhyen haastattelun jälkeen oli sitten testiajon aika. Suuni loksahti hämmästyksestä, kun radalla meitä odotti Datsunin sijasta valtava rekka. Heikki lohkaisi heti alkuun muutaman mielenrauhaani järkyttäneen paljastuksen: hän oli harjoitellut kyseisellä rekalla vain pari kertaa, eikä hän edes omista rekkakorttia! Nielaus. Kovalainen myös mainitsi muina miehinä sivulauseessa, että vetää vain pari kiekkaa sellaista vauhtia, että rekka saadaan hieman kyljelleen. Uudet turvalaitteet kyllä varmistavat, ettei rekka kaadu. Ei siis mitään hätää.

Kipusin ranskalaisen toimittajan kanssa valtavaan ajoneuvoon, ja tarrauduin kauhukahvaan jo ennen starttia. Suureksi helpotuksekseni rekkaan oli asennettu myös toinenkin turvajärjestelmä, mikä esti vauhdin nousemisen noin 80km/t. Seurasin sivupeileistä, kuinka rekan pyörät irtosivat hieman maasta, kun Heikki kaasutti ympyrää. Turvajärjestelmät pitivät pintansa, ja rekka pysyi kuin pysyikin pystyssä. Kovalainen pysäytti rekan ja olin jo avaamassa ovea, kun hän ilmoitti, että luvassa olisi vielä toinen kierros, tällä kertaa märällä radalla. Sadesuihkut kastelivat radan ja niin matka jatkui. Maisemat eivät tosin vaihtuneet, mutta tärkeintä oli, että rekka pysyi radallaan.

Meidät saapui noutamaan radalta musta mersu, jonka oven Kovalainen herrasmiehenä avasi.
”Ootko sä koskaan ajanut rekalla?” hän kysyi, kun matkasimme takaisin tapahtuma-alueelle.
Oli pakko myöntää, etten edes omista ajokorttia.
Kovalaisen hämmennys oli hellyttävää. Kortittomuus taitaa olla formulapiireissä niin sanotusti kortilla.
”Ai, miksi?”
Ekologisuus, ekonomisuus… Syitä oli monia.
Kovalainen kertoi ymmärtävänsä hyvin ja kunnioittavansa jokaisen henkilökohtaista valintaa.

Taidanpa alkaa seurata F1:stä tästä lähtien.

Kirsi

P.S. Kovalaisen haastattelun voit lukea lokakuun Cosmosta!