Puoli vuotta sitten en tiennyt nyrkkeilystä yhtään mitään, sitten eräänä sunnuntaina mies käänsi kanavan Jimille ja tutustuin Contenderiin sekä Ultimate Fighteriin. Se oli menoa.
Xboxista pyyhittiin pölyt ja ensihätään hommattiin nyrkkeilypeli Fight Night round 3. Aluksi saamani tyttötasotukset unohtuivat, kun parin päivän harjoittelun jälkeen annoin miehelle köniin. Pleikkaa koko pienen ikänsä pelannut mies otti nokkiinsa niin, että lähti salamannopeasti pariksi tunniksi punttikselle. Minua nauratti.
Panokset kovenivat Fight Night round 4:n myötä, joka on muuten hidastempoisempi kuin edeltäjänsä, mutta realistisempi. Kolmosessa toiselta pystyi hakkaamaan naamanahan rullalle, nelosessa kanveesiin lyöminen on vaikeaa, mutta kun siinä onnistuu, ei sieltä niin helposti enää noustakaan. Myös hidastukset puuttuvat, mikä harmittaa, sillä onnistuneilla iskuilla oli kiva vähän ilakoida. Tytölle häviäminen ottaa miehelle aika koville.
En enää heilu kehässä kuin epileptisen kohtauksen saanut, vaan osaan oikeasti kohdistaa iskuja, ja muistan suojatakin välillä. Round nelosessa kun ei enää toimi “täysillä päin ja heilu kuin tuulimylly” -taktiikka. Päivittäisen (ja öisen) pelaamisen tuloksena peukaloni on kipeä, punainen ja turvoksissa. Mies katsoi peukaloani eilen ihailevasti ja lohdutti, että tattiohjaimeen tottuu ja kyllä se rakkokin siitä paranee.
Suosittelen pientä kehäsessiota kaikille stressistä kärsiville, sillä mäiskintä rentouttaa!
anna, jonka suosikkiottelija on Pernell “Sweetpea” Whitaker
PS. Mäiskintäinnostuksen seurauksena mies on tilannut uuden television.. 42 tuumainen olohuoneen valloittaja saapuu tällä viikolla. Vihdoinkin Fight Nightin grafiikat pääsevät oikeuksiinsa. Ja hei työkaverit, ei tartte huomautella niistä silmäpusseista sitten maanantaina, jooko kiitti!
Posted by Anna
Tagit: arvostelut, pelit, viihde
Kommentit
Hahahaha omat nyrkkeilyhanskat (ei-virtuaaliset) pölyttyy nykyään hyllyllä
vähän sääli… täytyisi kaivaa ne esiin!