Moni meistä etsii huomaamattaan tai joskus jopa tarkoituksella omaa isäänsä muistuttavaa miesystävää. Etenkin, jos isä on hoitanut hommansa hohdokkaasti, saattaa haussa olla samanluonteinen tai jopa tyylinen tyyppi. Joskus taas voi käydä niin, että samanlaiset piirteet on etsitty huomaamatta ja niihin havahtuu vasta paljon myöhemmin.
Haluaisimme toimituksessa tietää minkälaisia kokemuksia sinulla on eksistäsi ja nykyisistäsi? Ovatko he olleet isäsi kaltaisia tai oletko ehkä tahallaan etsinyt juuri päinvastaista ihmistyyppiä? Miksi? Milloin huomasit piirteet? Yllätyitkö?
Kerro meille tarinasi, joka saatetaan julkaista lehdessämme kevään aikana. Varusta kommenttisi nimimerkillä ja meilaa osoitteeseen inari.fernandez@sanomamagazines.fi tai lyhyen mielipiteen voit kirjoittaa alla olevaan kommenttilootaan.
Etsimme myös muutamaa henkilöä, jotka voisivat kertoa kokemuksistaan omalla nimellä ja pienellä kuvalla.
Toimitus kiittää!
Posted by Anna
Kommentit
Nykyinen (ja samalla myös ensimmäinen) poikaystäväni on täydellisesti isäni vastakohta. En etsinyt tarkoituksella sellaista, mutta olen onnellinen siitä, että päädyin yhteen juuri hänen kanssaan. En ole koskaan tullut kunnolla toimeen isäni kanssa, koska olemme luonteeltamme niin samanlaiset, itsepäisiä ja äkkipikaisia. Riitelemme jatkuvasti, mutta poikaystäväni kanssa emme ole edes onnistuneet kehittämään riitaa vaikka yritetty on:D
Isäni on aina ollut oikea naistenmies. Hän on ollut kaksi kertaa naimisissa ja molemmissa avioliitossa ”yöjuoksuja” on riittänyt. Isäni on luonteeltaan hyvin itsevarma ja suoraansanottuna melkoinen kusipää kun sille päälle sattuu.
Tiedostettuani asian, ymmärsin että en halua samanlaista miestäni kuin isäni ja en enää hae sellaista miestyyppiä. Nyt olen löytänyt hyvän miehen joka on omalla tavallan itsevarma mutta kaukana isästäni.
Isäni on kyllä ollut malli isä minulle. Ollaan riidelty mutta pian on riidat unohdettu. Hänen kaltaisiaan ei montaa ole joten vaikea olis löytää itselle sellainen kumppani jossa on niin paljon hyviä ominaisuuksia=)