Mahtava auringonpaiste on saanut koko toimituksen porukan niin hyvälle tuulelle, että päätimme yhteistuumin pistää jakoon kolme Skavabölen pojat -leffapakettia, joihin kuuluu dvd-elokuva ja t-paita.
Kerro meille mikä on sinun paras, ihanin, hauskin tai koskettavin lapsuusmuistosi? Kommentoi 14.3. mennessä niin olet mukana arvonnassa.
Aurinkoista viikonloppua koko toimitukselta!
PS. Kannattaa vilkaista myös CosmoTV:n puolelle. Uusi päätoimittajamme Miina lähetti videotervehdyksen kaikille lukijoille.
Posted by Anna
Kommentit
Kaikki lapsuuteni kesät olivat parasta aikaa koko elämässäni. Vanhempani ovat opettajia, joten kesälomamme olivat pitkät. Lähdimme joka kesä autolla kiertämään Eurooppaa reiluksi kuukaudeksi, ja yövyimme teltassa leirintäalueilla pienellä budjetilla. Perheemme oli läheinen, ja kaikki nauttivat suuresti.
Mummon yllätys ja elämäni ensimmäinen Ruotsin riteily Tukholmaan ja Kålmardeniin
Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, oli vuosi 1996. Olimme käyneet koirakennelissä vierailemassa jo pari kertaa ja tänään menisimme hakemaan sieltä pienen mustan tyttökoiran. Muistan tuon hetken kuin eilisen, laitoimme vauvan koriin ja ajoimme kotiin. Ensi töiksemme annoimme vauvelihauvelin tutustua kotiimme..sitten hiukan vettä ja pieni ruoka-annos. Otin koiranpennun kämmenelleni ja aloin pestä häntä lämpimällä vedellä käsienpesualtaassa, hiukan vauvasampoota ja sitten kuivaus. Ah kun tuli puhdas pörröpää. Nämä koiravauvan hoitohommat ovat elämäni rakkaimpia hetkiä, nyt hän on jo 14 vuotias mutta terve ja iloinen. Silmäni kostuvat jo kun tiedän, että minun pitää pian päästää pois luotamme.
kesät vaarin ja mummon luona..silloin ei ollut huolia ja ainakin muistoissa aina paistoi aurinko
Lapsuuden kesät maalla. Uimassa käyminen järvessä serkkujen kanssa.
Ruotsin ja Saksan risteily sukulaisten kanssa.
Lapsuuden kesät maalla,aurinkoiset ja lämpimät päivät.
Retket joelle onkimaan kaloja.
Matkat mummolaan ja serkkujen tapaaminen.
Kesäloma mummolassa.
Kesällä oli mukavaa kun pääsin käymään Linnanmäellä.
Matka perheen kanssa huvipuistoon.
Kun pääsin äidin kanssa Ruotsin risteilylle
Päivähoitopaikassa sattui ja tapahtui joka päivä kaikkea jännittävää. Myös lapsuudessa tehdyt ulkomaanmatkat ovat painautuneet elävinä mieleen.
Kun sai tarhassa kahelta tytöltä kielareita.
Kesät lapsena kotiseudulla, varsinkin kun oltiin vattuja syömässä mummumme pensaista ja hän äkeänä ajoi meidät pois.
Eräs kesä jäi mieleeni, olin 4 vuotias. Sain amerikanserkuiltani ison nuken jolle annoin nimen Virpi. Meillä maalattiin taloa ulkoa päin ja maalin tuoksu saa minut hyvälle mielelle vieläkin. Opetin pienintä amerikkalsityttöä puhumaan suomea. Ja sanoin täysin ummikolle tytölle: “Sano nukke, sano nukke!” Tyttö oli vain hiljaa, katseli minua silmät suurina ja taisi pelätä minua.
Kaikenlaiset pienet, arkiset asiat. Yleensä sellaiset ovat parhaimpia muistoja.
Tämä tapahtui vuonna 1967, oli kymmenvuotias ja jännityksestä kankea – joulu kun oli aivan ovella. Talvi oli juuri sellainen vanhanajan joulu, kimmeltävät kinokset ylsivät puoliväliin pieniä ikkunaruutuja, laatikot tuoksuivat ja lumi narskui huopatossujen alla kun juoksin ulkovessassa.
Ja sitten tuli jouluaatto. Ja minä muistan vain sen hetken, kun revin kullan ja vihreänväristä paperia ison laatikon ympäriltä. Ja sitten.. pitelin käsissäni lumivalkoisia luistimia!
Voin vieläkin tuntea valkoisen nahan tuoksun. Ja nähdä kultaisin kirjaimin varteen kirjaillun tekstin “Kaunotar”. Ja sitä ne totisesti olivat! Hoipertelin koko loppuillan vitivalkoista ja kultaa säihkyvissä luistimissani, ja heti joulupäivänä lähdimme tietysti järven jäälle.
Voi sitä onnea, sitä prinsessa-tunnetta, sitä kauneuden ja kaikkivoipaisuuden pakahduttavaa tunnetta!
Vielä nytkin, neljäkymmentä vuotta myöhemmin, aina kun näen televisiossa Kiira Korven tai kenet tahansa pikkukoululaisen lähikoulun luistinradalla, tunnen uudet Kaunotar-luistimet jalassani ja lennän… lennän kauas.
Meillä ei juurikaan synttäreitä vietetty mutta kesän lapsena serkkuni perheineen tuli vierailulle juuri minun 10 v syntymäpäivänäni.Serkun mies pitkä lähes 2 metrinen nosti minut pienen laihan tytön hartioilleen ja juoksi ison omenapuun ja vieressä olevan kiven ympäri 10 kertaa ja sain pussillisen Fazerin sekoitusta lahjaksi.Oli muuten elämäni ensimmäinen syntymäpäivälahja.
Tämä hetki on aina yhtä suloisena mielessäni:)
Hiihtokisavoitto 70-luvun lopussa. Ei ole urheiluvoittoja sen jälkeen juuri tullutkaan.
parasmuisto on kun pääsin lapsena käymään linnanmäellä
sain oman koiranpennun
Isä vei minut Kotkaan ostoksille kiitoksena tehdyistä puutarhatöistä. Ostimme ihanat vaaleanpunaiset housut ja kumitossut. Kummatkin monta kokoa liian suuria, mutta olin todella onnellinen jo pelkästään isän kanssa olosta. Äiti taas oli kaikkea muuta kuin herttainen ostoksistamme. Mutta kasvoinhan minä housuihin ja tossuihin sopivaksi. Tosin siihen meni aikaa.
Kyllä parhaat muistot on jääneet lapsuuden mummola-kesistä, sain viettää siellä suht pitkiä aikoja ja mummo piti aina niin hyvää huolta, se oli huoletonta ja ihanaaa aikaa, ja aurinkokin kait aina paistoi
Asuntovaunulla kiertelyt Suomen ja Euroopan leirintäalueilla. Kaikki uudet paikat, historiat, ihmiset, kielet, maut. Opetti avarakatseisuutta sekä uteliaisuutta kaikkea uutta kohtaan.
Parasta antia lapsuudesta.
Ensimmäinen ulkomaanmatka perheen ja tuttavaperheen kanssa 12-vuotiaana. Siellä oli hienoa, kun oli niin ihanaa kaikki ja kaikki oli niin huoletonta. Sinne matkalle jäi myös koko lapsuusajan kiusannut ihottuma, sen jälkeen ei tarvinnut rasvata ihoa päivittäin.
koko lapsuus oli hienoa, ei siitä enää mitään muista
Metsästimme kesäpäivinä serkkuni kanssa ronkkahyttysiä haavilla.
Parasta oli, kun mummomme vietti kesäöitä minun ja pikkuveljeni kanssa leikkimökissä. Se oli jännittävää, mutta silti turvallista, koska mummo oli vieressä.
En mitenkään voi mainita vain yhtä parasta muistoa lapsuudestani, sillä niitä on niin monia. Mutta parhaimpia muistoja ovat ainakin jokakesäiset reissut perheen kesken matkailuautolla ympäri pohjois-suomea kierrellen. Saisinpa elää ne ajat uudelleen!
kyllä ne avantouinnit mökkirannassa isän käsistä pitäen olivat jotain hottia!
Kesät mummulassa
Uimaan oppiminen on jäänyt mieleen, tuntui ettei mikään enää voi olla liian vaikeaa.
Ensimmäinen kala – ei varmaan unohdu koskaan, kun sitä kalansaalista oli kovasti odottanut, mutta sitten kun nykäisy virvelinpäässä oli saatu nostettua ylös, niin iski reaaliteetit; kalahan pitäisi myös tappaa, perata ja syödä.
Kesät mökillä ja merellä…
Kuumat kesät ja rajut leikit kaksosveljeni kanssa.
isä kuoli ollessani 6 vuotias.ei ole vieläkään unohtunut.
hevostallilla leikin piilosta siskon kanssa ja piilouduin ponin häntäjouhiin
Onnellinen lapsuus pihalla kavereiden kanssa leikkien. Ei tietoakaan nykypäivän tietokonekulttuurista.
Kun menin eka kerran yökylään naapuriin serkkujeni luokse ja sen jälkeen tahdoin sinne alvariinsa.
Isän rakentama leikkimökki, jonka maalaamiseen sain itse osallistua.
Lapsuuden joulut! Nykyään joulut ei tunnu miltään lapsuuden jouluihin verrattuna.. Maalla, paljon sukua, tunnelmallinen pihasauna, vanhanajan aito joulupukki.. Oi niitä aikoja!
Lapsuuteni joulu korpikylässä. Paljon pakkasta, paljon lunta, paljon perhettä ja paljon lahjoja. Oi, ihania oli joulut Puolangalla.
Lapin reissut isän kanssa kun olin lapsi.
Telttaretket ja luontoon tutustumiset.
Ansojen teot, kalastus, tulen sytytys, nuotion teko.
Oman ruuan hankinta.
Asuntovaunureissut oman perheen kesken olivat ihania. Koko perhe oli ahtautunut pieneen asuntovaunuun. Siinä oli tunnelmaa.