Tallinna Flower Festival, ihan sattumalta.
Pikajala kohvik
Yksi tällainen lähti koristamaan kotiseinää.
Aurinkoa, terasseja, musiikkia, vanhassa kaupungissa haahuilua, katutaidetta, shoppailua ja hippasen vesisadetta. Täydellinen viikonloppu Tallinnassa. Ihan mahtava kahvilavinkki kaikille vanhan kaupungin ystäville, jotka eivät välitä istuskella turistien keskellä. Katselimme lauantai-iltana Euroviisuja tunnelmallisessa Pikajala kohvikissa (Pikk Jalg 16). Suosittelen!
Uusimmasta Cosmosta löytyy suloisen Mariskan haastattelu. Mariska on vaihtanut täysin musiikkityyliä katu-uskottavasta ja yhteiskunnallisesti kantaaottavasta rapista iskelmään.
Myös mimmin tyyli on vaihtunut täysin: rastat ovat vaihtuneet tummaan pehkoon ja löysät housut naisellisempaan tyyliin ja kynsilakkaan. Kalliolaiskahvilassa meitä odottikin ihana metsänkeijumainen ilmestys.
Mariska jaksoi viikkoja kestäneestä haastattelurumbasta (hän kiiti heti meidän jälkeemme Pasilaan ylex:n tentattavaksi) ja vesisateesta (Mariska oli pyörällä liikenteessä) huolimatta hymyillä myös kuvaajalle.
Onnekas Kirsi pääsi piipahtamaan Milanossa luksushotellissa:
Jos rakastat designia ja olet suuntaamassa Milanoon, varaa matkabudjettiisi edes yhden luksukkaan designmajapaikan vievä lovi. Yö trendikkäässä neljän tähden Nhow-hotellissa (os. Via Tortona 35) irtoaa halvimmillaan 128 eurolla, mutta on jo sinänsä kokemuksen arvoinen.
Uskallatko astua peremmälle lasilattialla?
Pääsin testaamaan muun muassa huippudesigneri Karim Rashidin suosikkihotellia muutama viikko sitten Soda Streamin pressitilaisuuden yhteydessä.
Karim pukeutuu pinkkiin.
Aula värikkäine kattokruunuineen ja muovivaltaistuimineen toi mieleen Liisan Ihmemaan, ja mielikuvitukselliset taideteokset jatkuivat ympäri hotellin käytäviä.
Tervetuloa Nhow'hin!
Käytävätaidetta
Huoneessa parasta oli valtava kylpyhuone, ja siinä erityisesti kohdistettuna vesisateena tuleva suihku sekä kylppärinpeili, josta osa peilistä jäi täysin kirkkaaksi suihkuhöyryistä huolimatta. Insinööritaitoni eivät riittäneet ratkaisemaan moisen luonnonihmeen salaisuutta…
Kirsi
Australialainen laulaja-lauluntekijä Sia on kovaa vauhtia nousemassa hittilistojen kärkeen. Nasevaa ja omaperäistä pop-musiikkia tekevä artisti julkaisee toisen soololevynsä We are born kesäkuussa. Cosmo otti selvää värikkäästä artistista.
Millainen levy We Are Born on?
Olen koonnut levylle parhaimpia kappaleitani viimeisen kuuden vuoden ajalta, joita ei ole aiemmin voitu julkaista. Levy-yhtiössa mietittiin, miten minua lähdettäisiin markkinoimaan ensimmäisen, vuonna 2008 ilmestyneen levyni jälkeen. Ajattelimme, että tällainen läpileikkaus musiikistani on hyvä tapa tuoda esille sitä, millainen artisti olen.
Kertooko kappaleet omasta elämästäsi?
Kaikki mitä kirjoitan kertoo samoista asioista, ne vain kootaan jokaiselle levylle erilaiseen pakettiin. Kappaleissani käsittelen esimerkiksi kuolemanpelkoa, sitoutumisongelmia, rakkauden löytämistä tai sen menettämistä ja ylipäätään arikipäiväisiä asioita. Imen vaikutteita elämästäni. Olen persoonana todella kaksijakoinen ja herkkä. Värikkyys tyylissä johtuu varmaankin australialaisuudestani.
Miten eroat muista laulaja-lauluntekijöistä?
Ainoa ero on oikeastaan se, että minä kerron totuuden siitä, millaista tämä on ihan oikeasti. Kaikki eivät välttämättä pidä siitä. En teeskentele pitäväni juopuneista ja hysteerisistä faneista, enkä kuvittele että olen jotenkin korvaamaton – menestykseni on myös tehokkaan markkinoinnin ja mainostamisen ansiota.
Olet kirjoittanut biisejä mm. Christina Aguileralle.
Kappaleiden kirjoittaminen muille on mukavaa, haluan tulevaisuudessa tehdä myös sitä. Toki toivon että soolourani ottaa tulta alleen, sillä tämä on suuri tilaisuuteni saada vielä enemmän mahdollisuuksia artistina. Mutta koen olevani myös se tausta-alalla häärivä tyyppi.
Sinulla on vahvoja mielipiteitä monestakin asiasta.
Mielestäni julkkismaailma on tuhoisaa ihmisen psyykeelle, varsinkin nuorille. Jukisuuden ja menestyksen ihannointi on hirveää, koska se aiheuttaa paineita, henkisiä ongelmia ja alkoholismia. Näistä ei monet halua edes puhua. Olen myös aktiivinen eläinten oikeuksien puolestapuhuja. Minulla on kaksi koiraa joita rakastan yli kaiken.
Ei paljon vesisade haitannut. Tai se, että etsin silitysrautaa kohtuuttoman kauan kellarista (jep, olen käyttänyt sitä kymmenen vuoden aikana ehkä kerran). Eikä edes se, että poltin sormet typerään rautaan. (Harjoituksen puutetta…) Hello Kitty is here!
“Musteen makuun päästyään, on vaikea tyytyä yhteen.”
Hankin ensimmäisen tatuointini vuosia sitten muistuttamaan villeistä nuoruustoilailuista. Sen jälkeen olen himoinnut toista, mutta kuten tiedätte, tatuointia ei kannata hankkia vain hetken mielijohteesta. Parhaimpia kuvia ovat sellaiset, joilla oikeasti on merkitys tai tarina kerrottavanaan. Sellaisiin tatuointeihin ei kyllästy koskaan. Pitkän harkinnan jälkeen tiedän nyt mitä haluan ihooni ikuistaa ja aika tatuointistudioon on varattu. Kuvan sijasta päädyin tekstiin. Erilaiset motot ja iskulauseet tuntuvat olevan nykyään kovin trendikkäitä. Oma suosikkini on malli Freja Beha Erichsen, jonka käsivarresta löytyy mm. teksti “this too shall pass”. Mikä oma tekstini on, sen näette myöhemmin.
Jos tatskat kiinnostavat, niin kannattaa blogin lisäksi pitää silmällä myös seuraavaa Cosmoa. Aino kävi nimittäin perjantaina haastattelemassa Lindaa, joka minunkin kuvani taiteilee kesäkuun lopussa.
Tällaisia kuvia löytyy huushollista tällä hetkellä...
Aamulla lämpömittarin näyttäessä +27 astetta, olisin kaivannut vaatekaapistani jotain tällaista.
Ihanien kesäreleiden toivossa onnistuin hätäpäissäni tuhoamaan yhdet vanhat bootcut-farkut leikkaamalla ne shortseiksi ja toteamalla salamannopesti, että kovin tyköistuva malli ei toiminut kaksikymmentä vuotta sitten, eikä toimi nytkään. Kiskoin tarmokkaasti koko vaatekaappini sisällön lattialle (mies mahtaa saada hepulin), sillä tuloksella, että astelin puoli tuntia myöhemmin ulos kotiovesta mustissa legginseissä ja puuvillatunikassa. Kuinka omaperäistä!
Kuvan vaatekappaleet ovat kotoisin H&M.comista, ja ovat toivottavasti jo matkalla luokseni.
Kuten Aino tuossa ehtikin jo paljastaa, Cosmon toimitus vietti kaksi aurinkoista päivää Vierumäellä syntyjä syviä miettien. Ohjelmassa oli tiukkaa työskentelyä, rentoa olemista, hippusen urheilua, paljon istuskelua ja nauramista sekä tietysti syömistä ja juomista. Meikäläisen synttäritkin sattuivat sopivasti samalle illalle, joten kuohuviiniä oli varattu extrapullo. Jei!
Kirsi, Heidi ja Heli pohtivat asuuko "mallilukijamme" Helsingissä vai Tampereella.
Tuleva kesävahvistuksemme Hanna, sekä Miina ja Heli.
Porukan sporttihirmut heittivät lenkin. Miinan ja Kirsin kanssa reippailivat Tonja ja Iina.
Pakolliset venyttelyt ja sitten saunaan.
Hyvä ruoka, parempi mieli - ja taitaa se skumppapullokin vähän naurattaa.
Iltaa istuttiin pikkutunneille asti. Keskellä kesätoimittajamme Eeva.
Muu toimituksen väki on Vierumäellä, joten olen täällä yhdeksännessä kerroksessa ihan ypöyksin. Niinpä Annan valvovan silmän puuttuessa paikalta, valtaan blogin täksi päiväksi, hähää! Eli heti kun kissat ovat poissa niin hiiri pomppii pöydillä… 
Ehdottoman rockmyönteisenä ihmisenä tykkään käydä kaiken maailman keikoilla. Erityisen lähellä sydäntä on suomirokki, joka mielestäni kuuluu kesään yhtä vahvasti kuin jätski tai mansikat. Suomi on kesällä aika mahtava paikka, joten olen myös valmis näkemään vaivaa ja matkustamaan milloin mitenkin pitkän matkan päästäkseni pomppimaan päkiäni tohjoksi (Terveisin nimimerkki “120 km:n ajomatka vappuna legendaarisen Pitkä Kuuma Kesä-leffan bändiä katsomaan”…) Ihmisellä on oltava näitä pakkomielteitä ja intohimoja, oli ne miten outoja hyvänsä..
Viime viikonloppuna minulle tarjoutui hieno tilaisuus tsekata yksi Suomen ykkösrokkipumpuista, kun lähes hetken mielijohteesta loikkasin työpäivän päätteeksi junaan ja matkustin Lahteen Isojano-olutfestareille katsomaan Francinea. Perjantai-ilta sujui siis vahvasti rockabilly-tunnelmissa. Lämpötilan väitän kivunneen jossakin vaiheessa lähelle kolmeakymmentä, mutta onneksi festariteltassa oli mukavan viileää.
VIP-tilassa nautittiin ensin aivan mahtavaa ruokaa sekä tietenkin olutta. Esiintyjien aikatauluissa oli ollut pientä epäselvyyttä, mutta paikan päällä meille selvisi, että Francine nousisi lavalle yhdeksältä. Illan muita esiintyjiä olivat Varjotarha, Peer Günt ja Popeda. Tämän suomirokimmaksi ei kai voi olutfestari enää mennä.. Kolmipäiväisen festarin kanssa päällekäin sattui vielä lätkän Suomi – Valko-Venäjä -matsi, jota saattoi seurata teltan ulkopuolella olleelta screeniltä. Aika äijämeininkiä kaiken kaikkiaan , eikö?
Francine heitti noin tunnin setin, ja oli tapansa mukaan aivan loistava, vaikka pojilla on tällä hetkellä aivan tolkuttoman kiireinen keikka-aikataulu. Yleisö jamitti oluttuopit käsissä ja tunnelma oli riehakas. Etenkin biisit Goodbye Forever, Annie sekä Cindy Lauper-cover She Bop ovat varsinaisia yleisönvillitsijöitä, ja eturivi bailasikin aivan hikipäänä. Huonoja festivaalivieraita kaverini kanssa olimme ehkä siinä mielessä, että häivyimme paikalta heti Francinen lopetettua, mutta näimme sen mitä tulimme katsomaankin. Loppuillasta ehdimme vielä todistaa Suomen 2-0 voiton Valko-Venäjästä kaverini kämpällä.
Tapahtuma oli allekirjoittaneelle kuin kesän virallinen aloitus, josta on hyvä jatkaa kohti uusia rokkiseikkailuja ja “keikkaloita”, sillä niitä tähän Suomen suveen onneksi mahtuu läjäpäin! Francinelle ISO kiitos, sekä tietty myös frendille seurasta, yösijasta ja muusta mukavasta!
- Aino -
Ps. Kuvien laadusta huomaa, että kuvausolosuhteet olivat erittäin hankalat, sillä yleisö pomppi, bändi pomppi, kuvaajakin ehkä vähän pomppi.. 
© Sanoma Magazines Finland Oyj
