Naantalin tuliaisista. Kynsiviilasta, jossa on aika osuva teksti.
Blogiarkisto Toukokuu 2010
18.5.2010 08:29
Kiitti äiti…
17.5.2010 12:52
Kaupunkikierroksella
Toimittajan työhön kuuluu aika ajoin piipahtaa pr-toimistoissa katsastamassa tulevan kauden uutuuksia.
Pr-toimisto Marsaanassa oli baari auki jo heti aamusta.
Terassilla oli jo ihan kesä. Tästä innoittautuneena hommasin muuten omalle parvekkeellekin ihanasti tuoksuvan laventelin.
Terdellä oli myös grilli kuumana.
Star pr-toimistossa oli paikalla myös itse Mirkka Metsola.
Läjäpäin karkkivärisiä lenkkareita.
Monkin hauskoja aurinkolaseja, joista Heidi löysi jo uudet kesäpokansa.
Järisyttävän mahtavat Weekdayn nilkkurit. Jos pysyisin tolpillani noilla, niin hankkisin heti!
Huomenna koko toimitus suuntaa suunnittelureissuun Vierumäelle. Kamera on jo pakattu. 
15.5.2010 23:01
Rantaelämää
Nahkaläpykkäät aka jeesukset, joissa alkaa kesä.
Kesän ensimmäinen.
Ja ei kun syömään...
14.5.2010 15:07
Aivan se ja sama
Duffy meets Amy Winehouse Uusi-Seelannissa: Gin Wigmore.
Olen nyt taistellut uuden Photoshopin ja Youtuben kanssa melkein kaksi tuntia. Tuloksetta. Ketuttaa niin, että pää räjähtää kohta. Oli tarkoituksena tehdä teille hieno kuva Gin Wigmoresta. En onnistunut. Ja sitten piti upottaa seuraksi samaisen laulujaneitosen Oh My -musavideo. Ei onnistunut sekään. Sain aikaiseksi koodimössöä ja vinksallaan olevia muka-polaroidkuvia. Hävettää.
Sen sijaan, että saisin massivisen raivokohtauksen ja raahautuisin taittajamme työpöydän ääreen itkemään surkeita photaritaitojani, aion tylysti nostaa kytkintä. Ulkona on kuulkaas helle, ja Suomen suvi on aivan liian lyhyt typeriin kuvankäsittelukilareihin.
PS. Jos joku nyt muka sattuu koneen äärellä nököttämään niin käykööt katsomassa videon Youtubesta. Enkä muuten yhtään tykkää tyypeistä, jotka sanovat Ginin näyttävän ihan transulta. Ite ovat. Nih.
12.5.2010 18:16
Tästä se lähtee
Tervetuloa uudistuneeseen toimituksen blogiin, joka on saanut Ihan Oikean nimenkin: All Access. Nimihän on tietenkin lupaus siitä, että pääsette entistä tarkemmin seuraamaan toimituksen elämänmenoa. Vannon kautta koiravanhukseni takatassun, että otan teidät mukaan juttukeikoille, kuvauksiin ja niin savuisimpiin takahuoneisiin tapaamaan staroja.
Lupauksen lunastus alkaa nyt heti. Blogiuudistusta varten pääsin Miinan ja Heidin kanssa kameran eteen. Tässä fiiliksiä studiolta.
Takana näkyvät vaaterekit eivät liittyneet meidän kuvaukseen (toim. huom.)
Meillä päätoimittaja silittää ihan itse omat kledjunsa. Ja hymyillen vielä.
Heidi Reponen hoiti koko poppoon meikkauksen.
.. ja hiukset.
Muoti- ja kauneustoimittajamme Heidi seuraavana käsittelyssä.
Sitten kuvataan. Uutistenluku-pömpeli ei sitten ollut ihan paras idea. Ensimmäiset harvoin ovat.
Heidi kokeilee erilaisia poseja, kuvaaja Pekka Järveläinen opastaa...
Kuten kuvista näkyy, onnistuin itse välttelemään omaa kameraani, mutta session lopputuloksen näette blogin framessa.
PS. Heidin haltuun ottama Tyylitutka löytyy tutusti täältä.
10.5.2010 09:41
Capoeiraamaan!
Haksandin tässä noin kuukausi sitten Capoeiraan, afrobrasilialaisen musiikin tahdissa pelattavaan kamppailulajiin. Capoeira pohjautuu 1500-luvun Afrikan ja Etelä-Amerikan väliseen orjakauppaan, jolloin capoeira-sanalla tarkoitettiin afrikkalaisperäisten orjien käyttämää kamppailumuotoa.
Muutamia vuosia joogaa harrastaneena voin sanoa kokeneeni jonkinlaisen kulttuurishokin. Ensimmäiset kerrat Capoeira-tunneilla ovat jännittäneet todella paljon. Kun on tottunut tekemään hyvin itsenäisesti harjoittelua, tuntuu jännittävältä mennä tunneille, jossa harjoitellaan tiiviisti toisten kanssa. Capoeira kun on niin yhteisöllinen laji. Joogaa harjoitetaan rauhassa ilman musiikkia, kun taas Capoeiran yksi olennaisimmista asioista on musiikki. Harjoituksissa pääsee soittamaan ja laulamaan fyysisen puolen lisäksi. Murran muurejani, sillä en ole oikeastaan koskaan harrastanut soittamista taikka laulamista. Capoeirassa lauletaan yksin ja yhdessä. Yhdessä laulaminen onnistuu…mutta yksin ei!:D Välillä voi vain nauraa itselleen, kun yrittää sönkätä portugaliksi laulun pätkää ja samaan aikaan soittaa soitinta.. Olen kuitenkin päättänyt oppia ja olla välittämättä ehkä noloistakin tilanteista.
Kyllä se harjoitus tekee mestarin…tai sitten ei. Eikä mestari tarvitse ollakaan, jos vain tykkää asiasta, mitä tekee. Jokaisen Capoeira-harjoituksen jälkeen on ollut aivan mieletön fiilis! Odottelen vain kun pääsee pelaamaan rodaan (rinkiin, jossa Capoeiraa pelataan)!
<3 Iina
6.5.2010 13:22
Elohiiren paluu
Viime kesältä tuttu harjoittelijanrääpäle, toimituksen kuopus on palannut Cosmoon ja tuo kaikille blogin lukijoille iloisia terveisiä opiskelun maailmasta!
Allekirjoittaneen vuosi on vierähtänyt niin nopeasti, että on vaikea uskoa uuden kesän olevan taas tuloillaan. Onneksi Cosmoon on aina yhtä mukava palata! Mielettömän kiireisen ja työntäyteisen lukuvuoden jälkeen töihin palaaminen tuntui lähes lomalta, vaikka vappurientojen jälkeinen väsymys kasvoilta varmaan vielä alkuviikosta paistoikin..
Vuoden aikana sain vihdoin kunnolla kiinni opiskelijaelämästä (yli vuosi siinä menikin). Toimitin myös lehteä, bloggasin, olin mukana järjestämässä aivan mielettömän hienoa tapahtumaa ja pääsin muutenkin osalliseksi kaikenlaisiin mielenkiintoisiin projekteihin ja kuvioihin.
Kulunut kevät jäi mieleen yhtenä elämäni hienoimmista, vaikka ajoittain raskaalta tuntuikin. Reissasin ympäri kotimaata, käväisin Lontoossa, sain uusia ystäviä ja tapasin paljon uusia ihmisiä. Opiskelijaporukkamme hitsautui kuluneen vuoden ja projektien aikana hienosti yhteen, ja odottelenkin jo tässä vaiheessa tulevaa syksyä innolla! (Jep, saatan olla vähän sekaisin päästäni..) Elohiirimäinen luonteeni ei kuitenkaan kestä paikoilleen jähmettymistä, joten olen tarttunut innolla työharjoittelun tarjoamiin haasteisiin kesän ajaksi. Taas kerran on tullut todettua, että töitähän jaksaa paiskia, kun oikeasti nauttii siitä, mitä tekee!
Kiireisellä lukuvuodella on ollut myös haittapuolensa. Tai haitta ja haitta, mutta on tunnustettava, että olen kevään aikana kotiutunut vähän turhankin tehokkaasti kulahtaneisiin mustiin neuleisiini ja tennareihini. Raahatessani muuttokuormaani Helsinkiin, sain pienimuotoisen kohtauksen havaitessani vaatekaappini sisältävän vain ja ainoastaan mustaa ja valkoista. Päätin siltä seisomalta hankkia edes yhden värikkäämmän vaatekappaleen, mutta toistaiseksi tällä saralla ei ole tapahtunut mainittavaa edistystä.
Yritän myös jatkuvasti piilotella kärsineen näköisiä kynsiäni, ja hiuksenikin kaipaisivat vaihteeksi jotakin muuta kampausta kuin “tuulentuivertama rokkiponnari”. Onneksi Cosmon maailmaan uppoutumisella on perinteisesti ollut hyvin positiivinen vaikutus meikäläisen ulkonäköön, eli taidanpa aloittaa noista hiuksista heti huomenaamulla.. mikäli siis onnistun heräämään edes puoli tuntia aiemmin kuin kaikkina muina päivinä tällä viikolla.
Toivottavasti teillä on mahdollisuus tehdä hommia, joista aidosti nautitte. Aurinkoista torstaita!
Aino
4.5.2010 12:23
Busaba @ Lontoo
Kuva: Busaba.com
Pssst! Ihan vaan vinkki vinkkinä, että jos satutte eksymään Lontooseen ja nälkä alkaa kurnia juuri Sohossa, kannattaa suunnistaa Wardour Streetille Busaba Eathai -thairavintolaan. En ole mikään suuri thairuuan ystävä, mutta niin hyvää (ja tulista!) currya kuin Busaban Green chicken curry, en ole koskaan maistanut.
Sen verran suosittu tämä hämyinen pikkurafla on, että yhdeksän aikaan illalla ovella oli jonoa ja pöytää odottavat lontoolaiset värjöttelivät kärsivällisesti tihkusateessa kadulla. Kannattaa siis olla ajoissa paikalla tai varata pöytä. Ja pöydistä puheenollen muuten, ravintolassa ventovieraat immeiset ruokailevat isojen puupöytien äärellä, ja tuolin virkaa toimittavat pitkät puupenkit. Se on kuulkaas suomalaiselle kova juttu, kun joutuu ventovieraiden kanssa samaan pöytään. Voi joutua vaikka keskustelemaan!
Aurinkoa!
anna
3.5.2010 14:14
Iron Man 2
Pari vuotta sitten leffoihin pärähtänyt Marvelin sarjakuviin pohjautunut Iron Man ilahdutti mustalla huumorillaan ja nokkelalla dialogillaan. Nyt tarina saa jatkoa, kun Iron Man 2 saa ensi-iltansa toukokuussa.
Jatko-osa alkaa suoraan siitä, mihin ykkönen päättyi. Maailmanrauhankin leffojen välissä onnistuneesti solminut miljardööri Tony Stark (Robert Downey Jr.) on kertonut maailmalle olevansa Iron Man, ja paistattelee yleisön suosiossa. Ongelmia alkaa kasaantumaan, sillä USA:n valtio on keksinyt, että rautamiespuvulla pönkittäisi mukavasti maan puolustusvoimia. Lisää päänvaivaa aiheuttaa psykopaattisia piirteitä omaava venäläisfyysikko Ivan Vanko, joka haluaa kostaa Starkille isänsä puolesta…
Sinänsä höttöisestä juonesta huolimatta Iron Man 2 on viihdyttävää katsottavaa, vaikka lopun rautarämistely olikin pitkitetty. Sukalaasilmäinen Downey Jr. on jälleen ihana ilkikurisena ja nokkelana Starkina, ja pahiksen roolin vetävä lihamylly Mickey Rourke sopivan rasvainen hulluna venäläisfyysikkona.
Naiset ovat leffan huonointa antia: viileänvaalea Gwyneth Paltrow Starkin assistenttina Pepper Pottsina on hysteerisempi kuin ensimmäisessä rainassa. Leffan uusimman vahvistuksen Scarlett Johannssonin rooli salaperäisenä Natalie Rushmanina tuntuu päälleliimatulta ja mainostaa lähinnä tulevaa Avengers -Kostajat -leffaa. Johanssonin parhaat puolet leffassa taitavatkin olla ainoastaan ulkonäölliset.
Eeva
