Tässä nyt on vaan niin kaikki kohdallaan. Punatut huulet, Wayfarerit, nahkarotsi, valtaisa säkki ja katukiveyksien kolhimat monot. Niin, ja pörröinen tukka. Tietty.
Blogiarkisto Toukokuu 2011
Leader of the pack
Mustaa kultaa
Aikamoista snobbailua. Luigina Lollo Rocco Ferrari Balboaksi ristimämme espressomasiinan specialkahvilähetys saapui tänään suoraan Italiasta (lue: Krunikan Cremasta). Laatikko täynnä ihanaa tummaa 100 %:sta arabicaa, Lucaffe espressokahvia, täydellisiin latteihin. Arkiaamuissakin saa olla vähän luksusta, eikös niin.
Something for the girls
Nyt voin kuulkaas kertoa, että näistä en luovu. En osaa sanoin kuvailla tunnetta, kun pukee ensi kertaa päälle rintaliivit, jotka ovat a.) oikean kokoiset ja b.) istuvat täydellisesti. Ihan ilmaiseksi täydelliset liivit eivät irtoa, mutta eron kyllä huomaa. Ei enää tursottavia selkämakkaroita tai kupeistaan ulos pyrkiviä löllyröitä. Kyllä vaan ranskalaiset osaavat nämä alusvaateasiat. Tosi ranskatar valitsee punaiset, itse tyydyin tavoilleni uskollisena mustiin. Tietysti.
Lohturuokaa
Kasaribyysat
Hain hammas
Vanha juttu: silloin kun etsii nettikaupoista, tai kaupoista ylipäänsä, jotain kivaa shopattavaa, ei löydä mitään. Sitten kun on luvannut, ettei osta enää mitään ennen tulevaa Nykin matkaa, löytää vaikka mitä. Niin kuin esimerkiksi tämän Fashionologyn sormuksen. Olen nyt pari tuntia tolkuttanut itselleni, että Nykistä löytyy tuhat kertaa makeampia koruja.. ämpärikaupalla!
Aika gonahtanu
Työn puolesta pääsee joskus ihmeellisiin paikkoihin, niin kuin tänään Santahaminan varuskunta-alueelle. Sain kunnian seurata taisteluharjoituksia lähietäisyydeltä, siksi kypärä ja kuulosuojaimet. Singon jylistessä korvan juuressa söimme maittavaa lounasta, telttakatoksen suojissa tietysti. Vähän tuli ikävä olo. Luulen ettei varusmiesten lounastaukoon kuuluneet muffinssit tai edes lautasliinat…
Törsäystä
Niinku elokuvis*
No niin, ei kun kuvien kimppuun. Matkasin siis eilen junakyydillä Tampereelle PrePipefest-bileisiin. Hanna ja Anne saivat nauttia Uniikin messevästä puimurista. Kiihtyi kuulemma ihan kivasti… Pakkahuoneella tutkailimme bäkkäriä kaikessa rauhassa, kun Uniikki viihdytti yleisöä lavalla. Setin jälkeen järjestimme pihalla pienen kuvaussession ohikulkijoiden ihmetykseksi.
Dinnerin jälkeen ilta jatkui vielä monen monta tuntia. Jatkoa seuraa siis!
* Jos otsikko aiheuttaa hämmennystä, check this.
Mä laulan pappadadida…
Tämä biisi on soinut päässä koko päivän alkaen Tampereelta ja päätyen kotisohvalle. Mikäs siinä, hyvä biisi se onkin! Jos diggailet Haloo Helsinkiä niin kurkkaappa myös CosmoTV:n puolelle.
Jahka saan pientä haukkapalaa niin sitten on luvassa kuvapläjäys eilisillalta. Jippikayjei!































