Sain kosmetologireissullani noottia siitä, että olen teurastanut naamaani liian isorakeisella kuorinta-aineella. Vähän vähempikin kuulemma riittäisi. Vanhanaikainen isorakeinen kuorintageelini ei myöskään saanut kiitosta. Sain käskyn hankkia jotain hellävaraisempaa tilalle, joten kotimatkalla mukaan lähti Lumenen uutuus. Pienet mikrorakeet voiteessa eivät tietenkään pelasta käyttäjän kovakätisyydeltä. Nyt täytyy vain muistaa, ettei kuorinnan ole tarkoitus tuntua (lue: sattua).
Olen monta kertaa todennut, että toimittajan työssä pääsee kummallisiin paikkoihin. Niin kuin tänään: Ylämaan kivilouhimoon. Satumainen maisema olisi ollut täydellinen temmellyskenttä menninkäisille ja peikonpoikasille.
Hei muruset! Suokaa anteeksi blogihiljaisuus. Viikonloppu hujahti töissä ja maanantaina ryntäsin Helsingin ohi Turkuun pieniin häihin.
Nyt vihdoin sananen Inglotista, Pippan pyynnöstä. En ole kauneustoimittaja, joten mutu-arvioni ei vedä vertoja Heidin tietämykselle. Kyselkää siis häneltä tarvittaessa lisätietoja.
Itselläni on Inglotin huulipuna ja neljän poskipunan paletti. Huulipunaa olenkin jo kehunut. Tykkään siitä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Hylsy ja puna ovat konstailemattomia. Puna levittyy kauniisti, mutta voisi ehkä pysyä paremminkin. Tosin minä, joka en välitä kovin huolitellusta lookista, pidän siitä kovasti. Eikä hintakaan ole minusta kova.
Kävin kasaamassa oman Freedom Palette -poskipunasetin, kun kyllästyin meikkipussissani tilaa vieviin kymmeniin väärän värisiin nappeihin. Inglotin värivalikoimassa on ihania luonnollisia mattapunia, jotka palvelevat vuoden ympäri. Nyt olen ihan hulluna tuohon persikkaiseen, joka freesaa rusketusjämät. Pigmenttiä on tosi paljon, joten nuo neljä kestävät käytössä varmaan ikuisesti.
Sitten miinuksiin. Kaikista käyttäjäystävällisintähän olisi, jos asiakas voisi koota vain yhden paletin, jossa olisi kaikki tarpeellinen. En haluaisi kymmentä eri laattaa, joissa on turhia värejä. Mulle riittäisi yksi matkakokoinen paletti, johon mahtuisi peitevärin lisäksi pari poskaria, luomiväriä ja huulipunaa. That’s it. Sellaista ei vaan taida olla saatavilla.
Vaikka ovathan simppelit magneettirasiat ihania ja kaupassa meinaa seota, kun valikoimaa on niin ylettömästi… Mutta liika on liikaa tämän tytön meikkileikkeihin. Tuskin siis hairahdun koskaan valtavien luomiväripalettien pariin.
Hetki, jolloin en haluaisi törmätä uuteen työkaveriini: juurikin tänään alusvaateliikkeessä, jossa patsastelin kädet täynnä erilaisia hmmm.. vartaloa muokkaavia alusvaatteita.
Bridget Jones. Mä niin ymmärrän.
Pitäähän Marilyn Monroe meets heroin chic -lookiin saada sopiva huulipuna. Tämä on ihan superhyvä. Inglotin 103. Tiukka oranssinpunainen, huulilla ihanan pehmeä ja huomaamaton.
Kävin eilen laitattamassa ripsien pidennykset. Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että kaikenlaisia turhamaisuuden turhakkeita voi kokeilla kerran – jos siltä tuntuu. Niinpä menin. Operaatio kiinnostaa ehkä muitakin uteliaita, joten selitän pitkän kaavan kautta.
Valitsin googlauksen perusteella Xtreme Lashes -merkkiset ripset ja hoitolan, jossa on sertifioitu ripsienlaittaja. Ensimmäiseen laittokertaan meni reilu kaksi tuntia. Oma ripsistylistini (vitsi mikä sana!) ei kauheasti kysellyt millaiset ripset haluaisin, mutta olen ymmärtänyt, että jotkut saavat itse päättää pituudet, paksuudet ja kaarevuudetkin. Oma stylistini nyökytteli ymmärtävän näköisenä, kun sanoin, etten halua mitään överi-ripsiä. Hänen mukaansa mulle sopisivat hyvin maksimissaan 11mm ripset. Selvä homma.
Seuraavaksi tehtäväni olikin maata hiljaa paikallaan ja silmät kiinni kaksi tuntia. Alaluomille laitettiin liimalaput, jotka peittävät alaripset, jotta yläripset asettuvat nätisti näytille. Sitten ripset puhdistettiin ja pohjustettiin. Tämän jälkeen alkoi pinsettishow. Eli lähestulkoon jokaiseen ripseen kiinnitettiin liimalla pidennys, vain ns. babyripset jäivät ilman lisäkettä.
Varsinaisesti epämiellyttävää laittaminen ei ollut. Niskan puutuminen oli ehkä inhottavinta ja se, että välillä liimahöyryt kirvelsivät silmää. (Oma vikani varmaankin.) Parin tunnin väkerryksen jälkeen sain kirjalliset ohjeet ripsien hoitoa varten, sekä harjan, jolla räpsyttimiä saa hellästi harjata aamuisin. Kaikenlainen muu näpelöinti onkin sitten kielletty. Ja nyt ensimmäisen 48h aikana ripsiä ei saa edes kastella. Myöhemmin suihkussa saa käydä ihan normaalisti, mutta saunaa ja sukeltelua kannattaa välttää.
No sitten niihin tuloksiin. Voin sanoa, että ero on huomattava. Ehkä vähän liiankin. Meikittömänä näytän siltä, kuin olisin unohtanut edellisillan bileiden feikkiripset naamariin. Meikattuna näytän omaan makuuni taas vähän liiankin huolitellulta. Pidennykset omaava kollega sanoi, että totun omaan peilikuvaani nopeasti. Minusta taas tuntuu, että ihmiset katsovat silmiäni oudosti. Kollegan mielestä kukaan ei huomaa mitään. Mene ja tiedä.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tämä ehkä sittenkään ole ripsivärittömiin päiviin tottuneen mörrimöykyn juttu. Kaipaan tönkköripsiäni ja levinneitä ripsareitani… Ellei mieli radikaalisti muutu, niin käyn vielä hintaan sisältyneessä huollossa ja hankkiudun sitten räpsyttimistä eroon. Kollega kuitenkin nauroi ja sanoi, että seuraavassa huollossa haluan pari milliä pidemmät ripset – niin kuulemma muillekin on käynyt.
Emmäätiedä. Tummat silmäpussit ja 11 milliset Marilyn Monroe -ripset eivät sopi yhteen.
Joskus täälläkin hehkutin ruotsalaisen Resterödsin puuvillaista mustaa mekkoa, joka on palvellut uskollisesti niin monta vuotta, ettei sitä enää nukkaisuuden takia kehtaa käyttää kuin alusmekkona. Satunnaisesti jaksan palata merkin nettisivuille tihrustamaan, josko he olisivat vihdoin ymmärtäneet luoda samaisen koltun uudestaan. Sitä vanhaa kun ei tietenkään enää saa mistään. Ja katsokaapas mitä löysin!! Siinä se on! Ja monta muuta aika ihanaa juttua. Tykkään!
Nuo vikan kuvan housut… en pääse niistä yli.
Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa ultraääni-ihonpuhdistuksessa. Kasvohoitoon kuului naaman pyyhkimistä pirtulta haisevalla tökötillä, ja kaapimista surisevalla laitteella. Ei se nyt varsinaisesti miellyttävää tai rentouttavaa ollut, mutta ei kamalaakaan. Tuloksista en vielä oikein osaa sanoa mitään. Hoitokertoja pitäisi olla useampi, jotta puhdistuksesta saisi kaiken irti. Kirjaimellisesti.. Siispä menen kolmen viikon päästä uudestaan. Tässä välissä yritän hoitaa nahkaani elämäni kalleimmalla kosteusvoiteella, jonka pitäisi kuulemma olla pintakuivalle iholleni tarpeeksi kosteuttava, muttei rasvainen. Nähtäväksi jää.
Onkohan joku teistä ollut vastaavassa ihonpuhdistuksessa? Lukisin mielelläni kommentteja (heitänkö rahani kaivoon?)… Ja hei, Lappeenranta-opasta kaivattaisiin vielä. Täällä on pirun yksinäistä ja olen bongannut jo monta kivaa kuppilaa!
Kukapa ei tykkäisi tuliaisista. Nämä syötävän suloiset kynsiviilaset matkasivat luokseni Bilbaosta. Kiitos äiti!
Tänään juhlitaan isosti. Olen jopa kaivanut tanssikengät kaapista. Täyttä vintagea – käytössä kerran vuodessa.
© Sanoma Magazines Finland Oyj
