All Access

Nyt kaikki kosmetologit ja muut kauneuden asiantuntijat silmät kiinni (Heidi myös)! Seuraava julistus on täydellisessä ristiriidassa kaikkea ikinä ihonhoidosta oppimaani vastaan.

Levitän Body Shopin hamppurasvaa naamaani joka ilta. Kyllä. Näytän samalta kuin olisin voidellut kasvoille margariinia. Se on paksua tököttiä, joka ei tasan anna ihon hengittää. Se kiiltelee ja mähmää tyynyliinan. Mutta perhana sentään se tehoaa! Stressaantunut ja näppyläinen iho näyttää tehokuurin jälkeen paljon paremmalta. Tässä kohtaa en suostu kuuntelemaan järkipuhetta. Ihan sama mikä siinä tehoaa, kunhan näen tuloksia.

Kolme sanaa: Cos, nettikauppa, Suomi.

Tein pari löytöä, joita esittelin miehelle kännykän näytöltä. Sain kerrassaan jäätäviä kommentteja mustasta cashmirneuleesta. “Aika mustalta näyttää. No, on siinä ainakin hihat.”
Niin on! Ja peukkuaukot myös!

Ihania ovat kummatkin. Juuri sellaisia, jotka puuttuvat nahkarotsini alta.

Toissa viikkoiselta työmatkalta vielä muutama kuvanen. (Oikeastihan halusin syyn päästä leikkimään Instagramilla ja PicFrame-appsilla..)

Neljän päivän Eurooppa-turnee käsitti illan Amsterdamissa (hollantilainen kuminagouda, nam!), luentoja hollantilaisista aikakauslehdistä ja nettisivuista (missasin Cosmon, nyyh!) pikajuoksun läpi Lontoon (The Daily Telegraphin toimitus, vau!), hulppean ja elämäni hitaimman illallisen Kensingtonissa Britannia-gastropubissa (fish n chips, cheers!), bussimatkan Oxfordiin (lampaita, bää!), luentoja Reuters Instituutissa (valaistuminen, jess!!) ja käsittämättömän upean illallisen 1200-luvulla perustetun Balliol Collegen ruokailusalissa (Tylypahka, ooh!).

Kiitos Oxfordin mediagurujen päätin rohkaistua ja kutsua teidät seuraamaan elämääni Twitterissä. Nimimerkki on tietysti @anna_access. Instagramista löydät kuvani nimen m0lla takaa.

En muistanutkaan miten kuuma Rob Lowe on ollut nuorena. Huh.. Treffit St Elmossa olisivat saaneet jatkua loputtomiin. (Olinkohan ainoa, joka bongasi tiistaisen kasariklassikon telkkarista?)

Ansku, olit aivan oikeassa… Tässä se nyt on. Ja perhana sentään, onhan se nyt täydellinen!

Ennen flunssan iskemistä ehdin onneksi edes yhden kerran nauttia kauniista syyspäivästä metsässä. Kellastuvat lehdet, mehevät sammalmättäät ja syvänpunaiset kanervat ovat kauneinta mitä tiedän. Minun tuurillani, kunhan tästä toivun, aurinkoisilla poluilla sataa jo räntää.

Pakko hehkuttaa vielä tuota täydellistä Weekdayn paksua neuletta. Ihana sininen sävy ja materiaali kerrankin jotain muuta kuin 100% akryylia. Ällöttävä nyppääntyvä akryyli pitäisi kieltää lailla.

Olisihan se pitänyt arvata mikä on lopputulos, kun pyysin kampaajaa valitsemaan allekirjoittaneelle uuden shampoon.

Heihei kesä. Sinne se painuu, talon taa. Viimeiset säteet tarttuivat parvekkeelle päivällä istuttamiini kanerviin. Syksy on virallisesti täällä. Lempivuodenaikani.

Lappeenranta-Helsinki-Amsterdam-Lontoo-Oxford-Helsinki… Matkalaukkuelämä on vihdoin ohi. Lappeenrannasta mukaan tarttuivat kuvan uudet suosikit. Ilman kuivashampoota en olisi selvinnyt kuluneesta seitsemästä viikosta. Pään lopullisesta pehmenemisestä kertonee ällösöpö utuinen kynsilakka.

Muutama kuvanen viime viikonlopun Punajuuri Block Party -katupippaloista, joissa kävin ensimmäistä kertaa. Olin vähän pettynyt, etteivät Punavuoren pikkuputiikit olleet lähteneet juhlaan mukaan. Muutaman esiintymislavan ja parin satunnaisen kahvilan ja kaupan lisäksi kaduilla oli aika vaisua. Missä oli se hehkutettu yhteisöllisyys? (Kalliossa?) Graciaksen keikka oli kuitenkin bueno samoin kuin pizzani Neronessa. Tulipa samaan syssyyn kannustettua vielä Helsinki Midnight Runin juoksijoitakin.