Tagillä ‘arvostelut’

« Vanhemmat
13.10.2010 15:24

The American

Ohjaaja-valokuvaaja Anton Corbijnin elokuvaohjaus Control oli puhdasta taidetta. Muistan vieläkin kuinka istuin silloisen poikaystäväni kanssa leffateatterin hämärässä ja uskalsimme hädin tuskin hengittää. Talsimme läpi lumisen Helsingin kotiin kuuntelemaan Joy Divisionia  – sanomatta sanaakaan.

Kun nyt istuin auringonpaisteen saattelemana leffateatterin penkkiin valtava lattemuki kädessäni, en odottanut samanlaista henkeäsalpaavaa leffakokemusta.  Sain sen pyytämättä.

Miettikää nyt. Keski-ikäinen asekauppias, jonka yksikään ihmissuhde ei kestä. Mies pakenee kintereillään huohottavia verikoiria (työsuhdehaitta) pikkukylään Italian maaseudulle. Jokainen rasahdus, jokainen varjo saa miehen hätkähtämään. Jatkuuko kissa ja hiiri leikki vieläkin? Viimeinen keikka ja pian koittava vapaus.  Nainen, jolla ei ole aavistustakaan miehen menneisyydestä. Mies, joka ei tuomitse naisen menneisyyttä…

Arvaatkaapa vaan mitä lopussa mahtaa tapahtua! Jokainen kohtaus on kuin huoliteltu taideteos. Jokainen hiljaisuutta katkaisemaan valittu kappale on kuin oma musiikkivideonsa. Huoh!

Ps. Olen luopio, koska en ylistä leffan suomalaisia näyttelijöitä Irina Björklundia ja Samuli Vauramoa. Ajatella… Irinan rooli kestää alussa about 10 sekuntia. Mutta onhan se hienoa. Go Suomi!

Ei kommentteja »

2.10.2010 13:17

Mr. Nobody

Leffa-aiheilla jatketaan, sillä Tonja kävi viime viikolla katsomassa Mr. Nobodyn, ja kommetoi näin:

“Mr. Nobody on viimeinen elossa oleva ihminen uudessa maailmassa jossa ihmiset eivät kuole vanhuuteen. Scifityylinen uusi maailma seuraa kameralta Mr. Nobodyn viimeisiä hetkiä ja utelias toimittaja haastattelee häntä kuolevaisten elämästä. Vanhus kertoo kolmesta eri elämästään sekavasti ja hajanaisesti. Jared Leton vuoksi leffan jaksoi katsoa loppuun, mutta muuten leffaa oli raskasta seurata.”
I hear you Tonja, Jared on hothothot, ja sehän riittää. ;)

Ei kommentteja »

1.10.2010 12:50

Raha ei nuku koskaan

Ilkeä (vai väärinymmärretty?) Mr Gekko, punomassa juoniaan... kenties.

Jos ajattelit suunnata viikonloppuna leffaan, kannattaa harkita tänään ensi-iltansa saavaa Wall Street: Money Never Sleeps -elokuvaa. Toimittajamme Hanna kävi katsomassa elokuvan lehdistönäytöksessä ja luonnehti pätkää lokakuun numerossa näin:

“Legendaarisen wall Street -leffan jatko-osassa pörssihai Gordon Gekko (Michael Douglas) vapautuu vankilasta. Mestarimanipuloija elvyttää suhdetta tyttäreensä tämän pankkiiripoikaystävä Jacobin (Shia LeBeouf) kautta. Kliseinen elokuva kuvaa talouskriisiä loistavasti, mutta kompastuu moneen ennalta-arvattavaan juonenkäänteeseen.”

Itse en ole pätkää vielä nähnyt, mutta aion ehdottomasti käydä sen katsomassa. Miksikö? Siksi, että haluan nähdä miten 23 vuotta sitten ensi-iltansa saanut Wall Street -elokuva on onnistuttu herättämään henkiin jatko-osan voimin, mutta myös siksi, että kierot, mutta charmikkaat vanhat herrat ovat aina olleet heikko kohtani… Lisäksi haluan nähdä onko Shia LeBeoufin ja tyttöystävää esittävän Carey Mulliganin välillä kipinöitä, he kun ovat pariskunta oikeassakin elämässä.

Mitä mieltä sinä olet siitä, että vanhoille leffoille tehdään jatko-osia vuosien jälkeen? Tuleeko mieleesi vanha leffa, josta haluaisit nähdä jatko-osan? Kaikkien 5.10. kommentoineiden kesken arvon kolme Wall Street -t-paitaa.

103 kommenttia »

31.7.2010 20:16

Inception

(c) 2010 Warner Bros. Pictures

(c) 2010 Warner Bros. Pictures

Mietimme tässä taannoin millaista olisi, jos jokainen pystyisi tallentamaan unensa ja katsomaan sen dvd:ltä seuraavana aamuna. Meistä se oli aika vinkeä ajatus, joka joskus varmaankin on mahdollista.. Jos uniteema alkoi kiinnostaa, suosittelen sadepäivän iltapuhteeksi Inception-elokuvaa, jota tähdittää muruinen Leonardo DiCaprio. Inceptionissa rikolliset pääsevät käsiksi ihmisten uniin ja luonnollisestikaan siitä ei hyvä seuraa. Visuaalisesti leffa on huikeaa katsottavaa! Eikä Leokaan ole mielestäni ainakaan huonompaan suuntaan muuttunut.. krhm..

Ei kommentteja »

3.5.2010 14:14

Iron Man 2

Pari vuotta sitten leffoihin pärähtänyt Marvelin sarjakuviin pohjautunut Iron Man ilahdutti mustalla huumorillaan ja nokkelalla dialogillaan. Nyt tarina saa jatkoa, kun Iron Man 2 saa ensi-iltansa toukokuussa.

Jatko-osa alkaa suoraan siitä, mihin ykkönen päättyi. Maailmanrauhankin leffojen välissä onnistuneesti solminut miljardööri Tony Stark (Robert Downey Jr.) on kertonut maailmalle olevansa Iron Man, ja paistattelee yleisön suosiossa. Ongelmia alkaa kasaantumaan, sillä USA:n valtio on keksinyt, että rautamiespuvulla pönkittäisi mukavasti maan puolustusvoimia. Lisää päänvaivaa aiheuttaa psykopaattisia piirteitä omaava venäläisfyysikko Ivan Vanko, joka haluaa kostaa Starkille isänsä puolesta…

Sinänsä höttöisestä juonesta huolimatta Iron Man 2 on viihdyttävää katsottavaa, vaikka lopun rautarämistely olikin pitkitetty. Sukalaasilmäinen Downey Jr. on jälleen  ihana ilkikurisena ja nokkelana Starkina, ja pahiksen roolin vetävä lihamylly Mickey Rourke sopivan rasvainen hulluna venäläisfyysikkona.

Naiset ovat leffan huonointa antia: viileänvaalea Gwyneth Paltrow Starkin assistenttina Pepper Pottsina on hysteerisempi kuin ensimmäisessä rainassa. Leffan uusimman vahvistuksen Scarlett Johannssonin rooli salaperäisenä Natalie Rushmanina tuntuu päälleliimatulta ja mainostaa lähinnä tulevaa Avengers -Kostajat -leffaa. Johanssonin parhaat puolet leffassa taitavatkin  olla ainoastaan ulkonäölliset.

Eeva

Ei kommentteja »

13.4.2010 17:13

“Sun ikioma beibiboy”"

(c) Aki Roukala

Olen etuoikeutetussa asemassa, sillä voin kesken työpäivän laittaa luurit korville ja työntää tietokoneen cd-pesään haluamani levyn – ja kadota hetkeksi. Jotkut levyt kelpaavat taustamusiikiksi, kun plärään nettiä tai silmäilen sähköpostia. Jotkut levyt vievät niin vahvasti omaan maailmaansa, että avokonttorin hälinä katoaa ympäriltä ja jään tuijottamaan ikkunasta ulos, mitään näkemättä.

Olavi Uusivirran viime viikolla ilmestynyt uutuus Preeria on tällainen “kaikki tai ei mitään” -pläjäys.

Ensimmäisen biisin soidessa vaivuin kuvitteellisen auton nahkapenkille, jonka auringonpaahtama penkki poltti paljasta reittä. Näin tummanruskealla ja sinapinkeltaisella sisustetun 70-luvun kerrostaloyksiön vakosamettisohvineen ja okranvärisine Salvador Dali -julisteineen. Haistoin leirinuotion ja kesäyön. Erityisesti sen helteisen viime kesän yön, jolloin palasin salaisesta kohtaamisesta kotiin ja ajoin autolla liikenneympyrää ympäri uudestaan ja uudestaan, pitkittääkseni matkaa kahden maailman välillä. Sen olin jo unohtanut.

Suosittelen! TJEU: Jenni

anna

2 kommenttia »

8.4.2010 10:16

Titaanien taistelu – Clash of the Titans

Tämä 3D-seikkailuelokuva saavutti suuren suosion avausviikonloppunaan pääsiäisenä Pohjois-Amerikassa. Huomenna perjantaina 9.4. se voidaan nähdä myös meillä Suomessa. Titaanien taistelussa ihmiset joutuvat valtataisteluun jumalia vastaan, kun taas jumalten välinen taistelu voi tuhota koko maailman. Antiikin mytologiasta vaikutteita saanut tarina kertoo Zeuksen (Liam Neeson) pojasta Perseuksesta (Sam Worthington), jonka tehtävä on kukistaa paha manalan jumala Hades (Ralph Fiennes).

Elokuva 3D:nä katsottuna on ajoittain todella hienon näköinen. Tarina ei ole kummoinen, mutta mäiskintää ja taistelua riittää. Ja mikä tärkeintä: ainakin naispuoleiselle katsojalle silmäniloa tarjoaa raavaat komeat miehet…

www.titaanientaistelu.fi

Aurinkoa, Iina

Ei kommentteja »

17.3.2010 14:29

Mayra Andrade

Kiinnostava ja eksoottinen laulaja Mayra Andrade on julkaissut uuden albuminsa Stória Stória… Monissa eri maissa kuten Cape Verdellä, Senegalissa, Angolassa ja Saksassa asunut, mutta Kuubassa syntynyt nainen yhdistää musiikissaan eri tyylejä brasilialaisesta, cuubalaisesta ja jazz musiikista.
Hän on viettänyt varhaislapsuutensa Cape Verdellä ja sieltä on tarttunut soundeja biiseihin jotka saavat musiikin kuulostamaan omaperäiselle ja rennon leppoisalta. Itse pidän eniten Stória Stória kappaleesta, se on hieman menevämpi kuin muut biisit tällä levyllä. Vaikken sanoista otakaan selvää, musiikista tulee tunne että on kaukana jossain hiekkarannalla lomalla. Hyvä levy mukaan lomanviettoon kesäksi :)

Tonja

1 kommentti »

12.3.2010 17:04

Pieni, mutta hyvin suuri!

Kuva: Filmikamari

Haluaisin vinkata kaikille hyvien elokuvien ystäville Precious-leffasta, joka tuli viime viikolla elokuvateattereihin. Tämä pienen budjetin elokuva ei ole saanut Suomessa kuin kolme kopiota eli sitä tuskin nähdään kovin monessakaan teatterissa. Suosittelen kuitenkin hankkimaan leffan silmienne eteen, jos vain mahdollista. Kyseessä on nimittäin sananmukaisesti aarre. Ja vieläpä monella tapaa.

Ensiksiksin: Pääosassa säteilee Gaborey Sidibe,26, jonka tarina on Tuhkimon kaltainen. Tavallinen amerikkalaistyttö bongattiin leffan koekuvauksiin ilman mitään näyttelijäkokemusta. Seuraavana päivänä hänet oli kiinnitetty tuotantoon, ja kun leffa tuli levitykseen, sai hän pääosaehdokkuuden Oscareissa. Voiton vei tosin Sandra Bullock, mutta samassa sarjassa paini myös Meryl Streep.

Toiseksikin: Leffan tarina on todella koskettava, miltei sydäntäraapaiseva. Sidiben esittämä Precious on New Yorkin Harlemissa asuva vähäosainen ja lihava 16-vuotias, jota äiti (Monique – Sai roolistaan Oscarin) hakkaa ja muutenkin kaltoinkohtelee ja,  jonka isä on raiskannut useita kertoja. Tytön koulunkäyntiä ei hankaloita pelkästään kaamea äiti vaan myös kaksi lasta, jotka ovat raiskauksien tulos. Vaikka Preciousilla ei tunnu olevan tulevaisuutta ulkopuolisen silmissä, pilkahtaa todella kaameitakin käänteitä saavassa leffassa lopulta myös  toivo.

Kolmanneksi: Tämä pienen budjetin elokuva antoi haastetta jopa miljoonia maksaneelle Avattarelle Oscareissa. Ehdokkuuksia elokuvalla oli viisi, joista se vei kotiin kaksi (Paras naissivuosa ja paras sovitettu käsikirjoitus). Avatar kolme.

Neljänneksi: Mariah Carey, joka ei todellakaan mielestäni kovinkaan kummonen näyttelijä, eikä muutenkaan misu mieleeni, tekee tässä elokuvassa niin ikään todella vaikuttavan roolin. Jo pelkästään Mariahin näkeminen sossutanttana on näkemisen arvoista : )

Viidenneksi: Myös Lenny Kravitz on mukana projektissa, mutta tunnistatko sinä hänet?

Ps. Leffa perustuu Sapphiren romaanin Precious, jonka Like julkaisi juuri suomeksi.

Ihanaa viikkistä toivottaen,

Inari

Ei kommentteja »

12.3.2010 02:48

Innoissaan Ihmemaassa

Tätä hetkeä ehdin jo odottaa innosta kihisten: että pääsisin näkemään ihanan Tim Burtonin ohjaaman leffan ihanasta Liisa Ihmemaassa -sadusta. Ja kyllä, odotus kannatti. Burton on keitellyt hyvin omannäköisensä keitoksen rikkaasta ja hauskasta klassikosta.  Ja mikä parasta, 3-D-versiossa satu tuntuu tulevan iholle asti.

Kun kysymys on Burtonista, tämä Liisa Ihmemaassa ei tietenkään ole se alkuperäinen tarina. Nyt Liisa (Mia Wasikowska) on 19-vuotias nuori nainen, joka on menettänyt isänsä ja jota jo taivutellaan menemään naimisiin. Mutta toki tuttuakin löytyy: kihlajaisjuhlissa Liisa näkee oudon näyn, pikkutakkiin pukeutuneen jäniksen, lähtee jahtaamaan tätä ja tietenkin tipahtaa kaninkoloon. Liisa ei itse muista käyneensä Ihmemaassa lapsena, vaikka onkin nähnyt paikasta ja sen hahmoista unta koko ikänsä. Sen sijaan Ihmemaan asukit muistavat hänet hyvinkin ja odottavat naista pelastamaan maan Punaisen kuningattaren hirmuvallasta.

hertta

Parhaat roolityöt tekevät (yllätys yllätys) Johnny Depp lespaavana Hulluna Hatuntekijänä ja ohjaajan siippa Helena Bonham Carter isopäisenä ja ilkeänä Punaisena kuningattarena. Ja sen enempää spoilaamatta pakko kehua loppuratkaisua, jossa on todellsista girlpoweria. Go, Liisa, go!

Mikään lastenversio Burtonin leffa ei tietenkään ole, mutta suosittelen lämpimästi kaikille visuaalisuudesta ja mielikuvituksesta kiksejä saaville nuorille ja aikuisille.

XXXHeli

Kerro meille mikä on lempisatusi tai satuhahmosi ja osallistu arvontaan! Kirjoita vastauksesi kommenttilootaan, äläkä unohda sähköpostiosoitettasi.

Kaikkien 19.3. mennessä kommentoineiden kesken arvomme Liisa Ihmemaassa -elokuvahenkisiä hiirimattoja, rannekelloja ja muistikirjoja.

liisa

342 kommenttia »

« Older Entries