Tagillä ‘arvostelut’

« Vanhemmat
Uudemmat »
8.3.2010 13:09

Timanttinen Marina

marinaTiedättekös sen fiiliksen, kun löytää aivan mahtavan levyn ja suupielet vetäytyvät voitonriemuiseen hymyyn? Olen viettänyt ylimääräisiä minuutteja parkkipaikalla, autossa istuen, vain saadakseni kuunnella vielä yhden Marina & The Diamondsien biisin uudelta The Family Jewels -albumilta.

Parikymppisen, kuvankauniin kreikkalais-walesilaisen Marina Diamandisin ääni uppoaa takuuvarmasti Tori Amos -faneihin ja niihin, jotka sekosivat Emiliana Torrinin Jungle drum -rallatuksesta. Ja epäilemättä muihinkin, sillä itse en tunnusta kuuluvani kumpaankaan edellä mainituista kategorioista.

Itse tykästyin rohkeisiin sanoituksiin, falsettikikkailuun ja Mowgli’s Road -kappaleeseen. Sekä etenkin siihen, että levyä kuunnellessa tulee ajatelleeksi, ettei tämä elämä nyt ole niin vakavaa. Toiset tekee mitä osaa – toiset mitä haluaa.

anna

Ei kommentteja »

25.2.2010 15:22

Pukeudu mustaan!

Huomenna perjantaina on kulunut tasan 78 vuotta legendaarisen laulajan, Johnny Cashin syntymästä. Legendaa kunnioitetaan pukeutumalla hänen tyyliinsä eli mustaan.

cash

Cashin viimeinen studioalbumi American VI: Ain’t No Grave julkaistiin 24.4. Levyn teon aikana hänen rakas vaimonsa June Carter Cash menehtyi. Tuottaja Rick Rubinin mukaan murheen murtamalle Johnnylle ainoa syy jaksaa jatkaa elämää oli levyn tekeminen. Entistäkin melankolisemmalla albumilla päästään hyvin henkilökohtaiseen tunnelmaan. Cashin komea ääni on surullinen, raskas ja siitä on aistittavissa kuolema. Cash menehtyi 71-vuotiaana 12. syyskuuta 2003.

Kunniaa Johnnylle<3

Iina

1 kommentti »

12.2.2010 06:09

Ystävänpäivä

Mitä saadaan, kun samaan leffaan palkataan mm. Jessica Alba, Ashton Kutcher, Jennifer Garner, Jessica Biel, Julia Roberts, Anne Hathaway, Bradley Cooper, Patrick Dempsey, Jamie Foxx, Queen Latifah ja Taylor Swift?

Julkkuja vilisevä harmiton viihdepläjäys, jonka parissa on hyvä mutustella suklaata pari tuntia. Juoni ei sen suurempaa aivojumppaa tai yllätyksiä tarjoa.

Leffa seuraa useiden henkilöiden romanttisia edesottamuksia Losissa yhtenä ystävänpäivänä. Ashton Kutcher ja Jennifer Garner vievät sympatiapisteet kotiin. Edellinen ah niin aurinkoisena kukkakaupanpitäjänä, ja jälkimmäinen hymykuoppaisena ja hyväuskoisena ala-asteen opettajana.

ystis1

Anne Hathaway pääsee taas kerran näyttämään kyntensä komediennena, aikuisviihteen puhelinlinjoilla opintovelkaansa lyhentävänä hörhönä. Monien muiden tähtien roolit taas tuntuvat tyhjänpäiväiseltä täytteeltä, etenkin Taylor Swiftin oravainen olemus lähinnä hämmentää hömppänä cheerleaderina.

ystis3

Toisin kuin voisi luulla, loistavista aineksista ei aina synny unohtumatonta soppaa, etenkään jos juoni on valmiiksi pureskeltu ja henkilöt köykäisiä.

Mutta jos pidit jouluisen romanttisesta Rakkautta vain -elokuvasta, rakastat tätä saman juonen, mutta eri päivän, ympärillä pyörivää parituntista. Ja mikä parasta, sen voi katsoa yhtä hyvin yksin tai kaksin!

Katso traileri: www.ystavanpaiva.com

Kirsi =)

Ei kommentteja »

10.2.2010 17:27

Rakkauden sotilas

sade

Laulaja Saden pehmeän viettelevä ääni soljuu luureista, aurinko hyväilee kasvoja likaisen ikkunan läpi. Mieli on rento ja pehmeä.

Legendaarisen laulajattaren debyyttialbumi Diamond Life ilmestyi 25 vuotta sitten, joten voisi kuvitella, että kampeaminen uudelle vuosituhannelle tuottaisi vaikeuksia. Sade on Yhdysvalloissa ollut suosiossa läpi vuosikymmenten, mutta Suomessa Smooth Operator on soinut Radio Novassa lähinnä yöaikaan. Väistämättäkin on tullut fiilis, ettei kasikytlukulla “eksoottiseksi” tituleerattu laulaja ole enää niin ajan hermolla, ja ehkä country soulkin kuuluu jo hamaan menneisyyteen.

Saden vastajulkaistu albumi Soldier of Love ei kuitenkaan kuulosta ollenkaan tunkkaiselta muinaismuistelulta, vaan nokkelalta ja särmikkäältä soul-fiilistelyltä. Sade on edelleen iskussa, vaikkei suollakaan levyjä ulos tehdastahtiin. Ehkä se onkin osa musiikin viehätystä. Huolella tehty ja loppuun asti mietitty melodiointi rauhoittaa hallitulla kokonaisuudellaan.

TJEU: “Now as I begin to wash you off my skin, I’m gonna peel you away cos you’re not right within.” ~Skin

anna

Ei kommentteja »

29.1.2010 17:10

Kun jokin jää puuttumaan…

Tilda (Pihla Viitala) houkuttelee Danin (Lauri Tilkanen) pahoille teille elokuvassa Paha Perhe.

Tilda (Pihla Viitala) houkuttelee Danin (Lauri Tilkanen) pahoille teille elokuvassa Paha Perhe.

Tänään (29.1) saa ensi-iltansa kotimainen elokuva Paha Perhe. Tragikomedinen leffa perheestä, jossa riitaisa avioero on kirjaimellisesti jakanut kokoonpanon kahtia: Isä on jäänyt Suomeen kasvattamaan kunnollista poikaa, ja äiti on häipynyt ulkomaille tuulettelemaan perheen tytär mukanaan.

Aleksi Salmenperä on tehnyt jo kaksi hyvää leffaa (Miehen työ ja Lapsia ja Aikuisia), miksei siis kertaa kielon päälle. Etenkin kun kolmannen leffan pääosassa nähdään suomalaisten nuorten tähtikaartia, Pihla Viitala ja Lauri Tilkanen. Ja aihekin on mitä otollisin. Ylisuojeleva isä saa päähänsä, että koko lapsuuden toisistaan erossa eläneet sisarukset aloittavat nuorina aikuisina hieman liiankin tiiviin (lue: insestisen) suhteen.

Täydellisistä aineksista huolimatta leffasta jää puttuumaan jokin. Edes oman lapsen kidnappaus autiolle saarelle ei tuo toivottua särmää. Päinvastoin. Se pistää miettimään, onko koko hommassa yhtään mitään järkeä. Viitala ja Tilkanen näyttelevät kyllä hyvin yhteen ja paikoittan elokuva saa jopa nauramaan – hyvin mustille jutuille tosin. Loppujen lopuksi se kuitenkin antaa odottaa itseään koko kaksituntisen. Ja sitten, bum, kaikki on ohi.

Leffasta ulos tullessa päällimmäisenä onkin harmitus siitä, ettei täydellisistä aineksista aina synnykään täydellistä lopputulosta.

Inari

Ei kommentteja »

16.1.2010 10:37

Pilvet liikkuu

yona_Pilvetliikkuu_kansi

Laulaja-laulunkirjoittaja Yonan ensimmäinen pitkäsoitto Pilvet liikkuu, minä en on kuin soundtrack ilman elokuvaa. Yonan pehmeä ääni on konstailematon ja jotenkin lapsellisen totinen kertoessaan keväästä, kärpäsistä ja rantojen miehistä. Kokeilevat jazz-viritteiset melodiat tuovat mieleen 70-luvun.

Biisejä kuunnellessani huomaan miettiväni, että jotain tällaista voisi tulla tuutista ulos jos Jippu ja Maria Lund lyötäisiin tehosekoittimeen. Yona itse kertoo ammentavansa inspiraatiota muun muassa iskelmästä ja virsistä. Toki myös urbaania musiikkimaailmaa, hiphoppia ja reggae-vaikutteita löytyy.

Reggae-kansalle Yonan nimi lienee jo tuttu Puppa J:n taustajoukousta. Aikaisemmin myös räppäri Stig Doggin kanssa riimittelyä kokeillut Yona voisi mielestäni seuraavaksi harkita yhteistyötä Asan kanssa.

Niin tai näin, kädessäni on varmasti yksi alkaneen vuoden parhaimmista kotimaisista levyistä. TJEU: Uusi sävel

anna

Ei kommentteja »

12.1.2010 18:41

Tie kotiin

NickCaveWarrenEllisTheRoad[

Nick Caven ja Warren Ellisin soundtrack elokuvaan The Road on hienointa leffamusiikkia mitä olen kuullut pitkään aikaan.

Cormac McCarthyn Pulitzer-palkittuun romaaniin perustuvaa Tie-elokuvaa on ehditty jo ylistää ympäri valtakunnan. Rainan toimituksen puolesta kävi katsomassa AD:mme Iina, joka kehui pätkän maasta taivaisiin. Olihan se sitten itsekin käytävä katsomassa, ja totta tosiaan, isän ja pojan henkiinjäämistaistelu maailmanlopun jälkimainingeissa on yksinkertaisesti sydäntäriipaisevan koskettavaa katsottavaa.

Elokuvan musiikista yhdessa Warren Ellisin kanssa vastannut Nick Cave on luonnehtinut elokuvaa näin:

“Elokuva kertoo menetyksestä, puutteesta ja poissaolosta. Vaimon ja äidin poissaolo näkyy elokuvan jokaisessa kuvassa.  Koko elokuvan rakenne pyörii äidin ja vaimon poissaolon synnyttämän tuskan ympärillä. Musiikki on sävelletty reaktiona elokuvalle.  Kevyt ja piinaava musiikki, jonka sydämen muodostaa poissaolo ja menetys.”

Vaikka maailmanloppu ei aivan vielä ole oikeasti käsillä, ulkona on ainakin tällä hetkellä niin masentavan pimeää, että tämä levy saa paikkansa autostereoistani kevääseen asti. On aika raivata tie kotiin.

anna

Ei kommentteja »

30.12.2009 16:00

Säätää ne vanhemmatkin…

Viime perjantaina ensi-iltansa saanut Pientä säätöä on oikea herkkuleffa niin äideille kuin tyttärille.

Its complicated

Meryl Streepin esittämä Jane pyörittää omaa kahvilaa, tapaa ystävättäriään ja viettää kaikin puolin seesteistä kypsän naisen elämää. Lapset ovat jo aikuisia ja välit uusissa naimisissa olevaan ex-mieheenkin (Alec Baldwin) ovat kymmenessä vuodessa tulleet kuntoon.

Kaikki on hyvin, kunnes pariskunnan vanha liekki alkaa kyteä pojan valmistumisjuhlissa. Pian Jane huomaa kauhukseen olevansa syyllisyyden, intohimon ja hämmennyksen piinaama toinen nainen. Tunnesoppaa tulee vielä sekoittamaan hellyttävä arkkitehti-Adam (Steve Martin). Kolmiodraaman pyörityksessä Jane joutuu miettimään, voiko rakkaus onnistua paremmin toisella kertaa, vai pitäisikö jatkaa eteenpäin?

Komedia tarjoilee hyvien kysymysten ja naurujen lisäksi toinen toistaan vastustamattomampia herkkuja, ja saa jauhosormen syyhyämään.

Tähän leffanautintoon on ihan pakko yhdistää kunnon suklaakakkukahvit!

Herkullista uutta vuotta,

Kirsi =)

Ei kommentteja »

25.12.2009 10:50

Unimaiset hottikset

Parnassus2

Tänään ensi-iltansa saava The Imaginarium of Doctor Parnassus -leffa tuo edesmenneen Heath Ledgerin valkokankaalle viimeisen kerran. Eikä Heath ole elokuvan ainoa silmänilo, sillä samassa roolissa sulostuttavat niin Johnny Depp, Jude Law kuin Colin Farrell.

Parnassus
Kuumasta kastistaan huolimatta elokuvaelämys jää unimaisen oudoksi kokemukseksi. Muun muassa Monty Pythoneista tunnetun Terry Gilliamin ohjaus on kuin surrealistinen sekametelisoppa, joka hämmentää (ja paikoin myös haukotuttaa) katsojaansa. Jos David Lynch tapaisi Tim Burtonin, tuloksena olisi luultavasti tämä Gilliamin mielikuvituksellinen parituntinen.

Elokuva kertoo tohtori Parnassuksesta (Christopher Plummer), joka pyörittää satumaista show-vaunuaan ympäri Englantia. Lavalla oleva peili toimii porttina toiseen todellisuuteen (vai kävijänsä omaan mielikuvitukseen?), johon pahaa-aavistamaton katsoja toisensa jälkeen astuu sisälle.  Parnassus-parkaa piinaa nuorena tehty sopimus paholaisen (Tom Waits) kanssa. Paholainen lupasi hänelle ikuisen elämän sillä ehdolla, että saa itselleen tohtorin tyttären tämän täytettyä 16 vuotta. Kun suloinen Valentina (Lily Cole) saavuttaa maagisen luvun, tohtori solmii hädissään uuden sopimuksen pirun kanssa.

Jo entuudestaan sekavaa juonta tulee vielä sekoittamaan paholaisen lähettämä salaperäinen ”hirtetty mies” eli Tony (Ledger/Depp/Law/Farrell). Pienessä sivuosassa vilahtaa myös ensilevynsä julkaissut laulajatar Paloma Faith.

Jos pidät synkkävireisestä ja alitajuntaa kutkuttelevasta satumaailmasta, tämä leffa on sinulle. Jos taas lämpiät realistisille ja perinteisille romantiikkadraamoille, voit jättää tämän väliin. Hottiksista huolimatta.

Katso traileri www.doctorparnassus.com

Mitä mieltä olet, kuka leffan hottiksista on se kuumin?
Itse antaisin pisteet nousevalle nuorelle tähdelle, Andrew Garfieldille, joka voittaa varmasti monta sydäntä puolelleen leffan sympaattisena (ja sexynä) Antonina.

Kirsi =)

Ei kommentteja »

19.12.2009 14:32

Aktivisti edellä aikaansa

Renessanssin yleisnero Leonardo da Vinci tunnetaan lähinnä maalauksistaan, mutta harva tietää, että taiteen ja tieteen supermies oli myös kiihkeä luonnonsuojelija ja kasvissyöjä.

LeonardoEnsimmäistä kertaa suomeksi julkaistu Leonardo da Vinci työpäiväkirjat, Teos, valaisee miehen uskomatonta elämäntyötä ja radikaaleja ajatuksia niin maailmankaikkeudesta kuin ihmiskehosta.

Da Vinci oli aikansa kapinallinen.

1400-luvun lopun Euroopassa veget olivat harvassa, ja nämäkin muutamat poikkeustapaukset kieltäytyivät lihasta askeettisen elämäntavan vuoksi.  Leon päiväkirjoista selviää, että hänen syynsä olivat radikaalisti eettiset.

”Luonto on määrännyt, että elolliset ja liikkuvat olennot tuntevat tuskaa. Tuskan tarkoitus on elävän koneiston suojeleminen ja säilyttäminen, sillä liikkuminen voi vaarantaa tai särkeä sen”, da Vinci kirjoittaa.

Leonardon mielipide lihansyönnistä tiivistyy toteamukseen:

”Isännät syövät uskolliset työntekijänsä.”

Muistiinpanojensa perusteella Leo ei ollut ainoastaan kasvissyöjä, vaan pesunkestävä vegaani.

”Kuinka monelta riistetäänkään lupa syntyä!” hän kirjoitti kananmunista.

”Ihmiset kävelevät suurten eläinten iholla”, oli taas Leon näkemys härännahkapohjaisista kengistä, ja

”Lentävät eläimet kannattelevat ihmisiä sulillaan” höyhenpatjoista.

Renessanssineron päiväkirja on täynnä oivalluksia maan ja taivaan väliltä – loistolahja jokaiselle elämän mysteereistä kiinnostuneelle ajattelijalle.

Kirsi

Ei kommentteja »

« Older Entries
Newer Entries »