Tiistainen kasariklassikko sai miettimään muita unholaan jääneitä leffoja. Muistan kuinka kävimme ystävän kanssa katsomassa leffoja Eerikinkadun elokuva-arkiston leffateatterissa. Ystäväni oli ihan villinä Eric Stoltziin, joten kävimme muistaakseni katsomassa Sleep With Me -leffan (1994) useampaankin kertaan. Punapää ei minua oikein hetkauttanut, sen sijaan Parker Poseysta tuli yksi lempinäyttelijöistäni. Sääli, että hän vain vilahtaa oheisessa trailerissa…
Käännähän äkkiä Liville! Sieltä alkoi juuri klassikkoleffa vuodelta vuodelta 1986: Ferris Buellerin vapaapäivä. Kaikessa pöljyydessään ihan mahtava pätkä! Nördemäinen Matthew Broderick päättää viettää luvattoman vapaapäivän itsetuhoisen ystävänsä ja tyttöystävänsä kanssa. Kintereillä huohottaa tietysti sekopäinen rehtori. Tää on niin parasta; tsekatkaa nyt tota tyyliä!
Cosmon maaliskuun kannessakin poseeraava Mila Kunis oli yksi illan kauneimmista.
No, katsoitteko te niitä Oscareita? Täällä kuulkaas sitkeesti kukuttiin ylhäällä aamuseitsemään asti. Kun Kuninkaan puhe -leffan poppoo alkoi könytä lavalle kiitospuhetta pitämään, napsautin telkun kiinni. Olin vähän pettynyt, ettei Black Swan sittenkään saanut Oscaria parhaana elokuvana, saatika ohjauksena. Onneksi hyvin raskaana oleva ja väsyneen näköinen Natalie Portman sai pystinsä. Joku oikeus sentään tapahtui.
Muuten olin kyllä vähän pettynyt. Anne Hathaway oli kuin spiidiä napannut orava ja James Francon ylicoolia roolia en ymmärtänyt ollenkaan. Jännittikö sitä? Vai menikö James Dean -imitaatio pikkasen liian pitkälle? Sitä pökkelyyttä Anne yritti sitten tekopirteydellään kompensoida, kai? Välipalavideot olivat sen sijaan hauskoja. Siis oikeasti hauskoja. The Brown Duck Dance = repesin.
Puvut olivat vähän tylsiä. Huomasin, että mun mielipiteet olivat täysin eriäviä ainakin Marian & co. tyyliraadin kanssa. Mun mielestä Gwynethin Calvin Klein oli mauton: muija on aivan liian laiha ja sitten kun siihen päälle lyödään kimalteleva ihonmyötäinen makkarankuori, lopputulos oli mun mielestä vaan vastenmielinen. Onneksi puku vaihtui toiseen, kun Gwyneth kipusi lavalle loilottamaan. (En edes kehtaa kirjoittaa tähän, mitä mieltä olin tähden lauluesityksestä… Mutta siis mielestäni suutari saisi pysyä lestissään.) Illan kauneimpia olivat mun mielestä Natalie Portman (jota yleisesti haukuttiin tylsännäköiseksi) ja Cate Blanchett. Huomasittekos muuten, että Cate osasi kävellä korkokengissään? Suurin osa naisista klenkkasi lavalle kädet heiluen, mutta Cate lipui… Ja sanokaa mitä sanotte, minusta Scarlett Johanssonin “panopörrötukka” oli ihan huippu.
Parhaan ylinäyttelijän palkinnon jakaisin muuten viime öisen perusteella Taistelijan sivuosasta Oscarin napanneelle Melissa Leolle. “Oh, minä? Eikai?! Oikeasti? Voi ei! Pyörryn! Itken! Vääntelen naamaani kuin Jim Carrey… Ja katsokaa, kosketan tässä Kirk toinen-jalka-haudassa Douglasia! Ooh!” Noh, kooste gaalasta tulee huomenna Neloselta kello 21. Katsokaa itse, jos yöllä missasitte. Sittenpähän tiedätte mitä tarkoitan. 
Vuodenvaihteen odotetuimpiin leffaensi-iltoihin kuuluu kuuman Jake Gyllenhaalin tähdittämä Love and Other Drugs. Toimitus näki leffan ennakkoon ja ihastui. Leffassa Viagra-kauppias Jamie (Jake) saa supliikkina pelimiehenä naisten päät sekaisin, kunnes tielle osuu tietysti se nainen, joka ei lankeakaan Jamien jalkoihin hame valmiiksi korviin vedettynä. Jaken alastonta kroppaa saa parin tunnin aikana ihailla edestä ja takaa. Elokuva tarjoaa myös monet makeat naurut. Mitä muuta täydelliseltä tyttöjenelokuvalta voi toivoa?
Love and other drugs -leffan ensi-ilta on 31.12.
Kerro meille mikä on sinun mielestäsi kaikkien aikojen paras romanttinen komedia ja osallistu Love and Other Drugs -palkintojen arvontaan. Kaikkien 7.1. mennessä vastanneiden kesken arvon kolme keraamista take away -kahvimukia, jossa on kuminen kansi, sekä kolme t-paitaa (koko M).
Ohjaaja-valokuvaaja Anton Corbijnin elokuvaohjaus Control oli puhdasta taidetta. Muistan vieläkin kuinka istuin silloisen poikaystäväni kanssa leffateatterin hämärässä ja uskalsimme hädin tuskin hengittää. Talsimme läpi lumisen Helsingin kotiin kuuntelemaan Joy Divisionia – sanomatta sanaakaan.
Kun nyt istuin auringonpaisteen saattelemana leffateatterin penkkiin valtava lattemuki kädessäni, en odottanut samanlaista henkeäsalpaavaa leffakokemusta. Sain sen pyytämättä.
Miettikää nyt. Keski-ikäinen asekauppias, jonka yksikään ihmissuhde ei kestä. Mies pakenee kintereillään huohottavia verikoiria (työsuhdehaitta) pikkukylään Italian maaseudulle. Jokainen rasahdus, jokainen varjo saa miehen hätkähtämään. Jatkuuko kissa ja hiiri leikki vieläkin? Viimeinen keikka ja pian koittava vapaus. Nainen, jolla ei ole aavistustakaan miehen menneisyydestä. Mies, joka ei tuomitse naisen menneisyyttä…
Arvaatkaapa vaan mitä lopussa mahtaa tapahtua! Jokainen kohtaus on kuin huoliteltu taideteos. Jokainen hiljaisuutta katkaisemaan valittu kappale on kuin oma musiikkivideonsa. Huoh!
Ps. Olen luopio, koska en ylistä leffan suomalaisia näyttelijöitä Irina Björklundia ja Samuli Vauramoa. Ajatella… Irinan rooli kestää alussa about 10 sekuntia. Mutta onhan se hienoa. Go Suomi!
Leffa-aiheilla jatketaan, sillä Tonja kävi viime viikolla katsomassa Mr. Nobodyn, ja kommetoi näin:
Ilkeä (vai väärinymmärretty?) Mr Gekko, punomassa juoniaan... kenties.
Jos ajattelit suunnata viikonloppuna leffaan, kannattaa harkita tänään ensi-iltansa saavaa Wall Street: Money Never Sleeps -elokuvaa. Toimittajamme Hanna kävi katsomassa elokuvan lehdistönäytöksessä ja luonnehti pätkää lokakuun numerossa näin:
“Legendaarisen wall Street -leffan jatko-osassa pörssihai Gordon Gekko (Michael Douglas) vapautuu vankilasta. Mestarimanipuloija elvyttää suhdetta tyttäreensä tämän pankkiiripoikaystävä Jacobin (Shia LeBeouf) kautta. Kliseinen elokuva kuvaa talouskriisiä loistavasti, mutta kompastuu moneen ennalta-arvattavaan juonenkäänteeseen.”
Itse en ole pätkää vielä nähnyt, mutta aion ehdottomasti käydä sen katsomassa. Miksikö? Siksi, että haluan nähdä miten 23 vuotta sitten ensi-iltansa saanut Wall Street -elokuva on onnistuttu herättämään henkiin jatko-osan voimin, mutta myös siksi, että kierot, mutta charmikkaat vanhat herrat ovat aina olleet heikko kohtani… Lisäksi haluan nähdä onko Shia LeBeoufin ja tyttöystävää esittävän Carey Mulliganin välillä kipinöitä, he kun ovat pariskunta oikeassakin elämässä.
Mitä mieltä sinä olet siitä, että vanhoille leffoille tehdään jatko-osia vuosien jälkeen? Tuleeko mieleesi vanha leffa, josta haluaisit nähdä jatko-osan? Kaikkien 5.10. kommentoineiden kesken arvon kolme Wall Street -t-paitaa.
Jos joku teistä vielä uskoo siihen “kilttiin Coca-Cola-pukkiin” niin kannattaa jättää oheinen raina katsomatta. Itse en malta odottaa kyseistä leffaa. Kuka sitä tietää mitä siellä Korvatunturilla oikeasti tapahtuu!
Sen lisäksi, että perehdyimme tunnin verran joukolla Drew Barrymoren elämään (Eeva-mokoma on menossa haastattelemaan Drewta torstaina Lontooseen ja keksimme kysymyksiä yhdessä!) pohdimme myös mitä mahtaa tulla Stieg Larssonin Millenium-trilogian jenkkiversiosta… Itse katsoin leffat dvd:ltä kesälomalla, kaikki kolme putkeen tietenkin, ja olin ihan myyty! Olisin voinut katsoa toiset kolme vielä perään. Ykkösosa, Miehet jotka vihaavat naisia, oli mielestäni trilogian helmi. Niin kuin ykköset yleensä ovat. Noh, nyt jenkit ovat sorvaamassa omaa versiota ruotsalaisesta trilleristä ja pääosan esittäjätkin ovat selvillä. Daniel Craig hyppää reportteri-Mikaelin saappaisiin, ja Lisbethin rooliin on vahvistettu vielä kovin tuntematon suuruus, Rooney Mara. Mitä mieltä te olette roolivalinnoista ja ylipäänsä siitä, että jenkkien pitää työntää lusikkansa joka soppaan?
Noomi Rapace eli "alkuperäinen" Lisbeth Salander. Kuva Nordisk Film
Uusi Lisbeth, Rooney Mara. Kuva: IS
(c) 2010 Warner Bros. Pictures
(c) 2010 Warner Bros. Pictures
Mietimme tässä taannoin millaista olisi, jos jokainen pystyisi tallentamaan unensa ja katsomaan sen dvd:ltä seuraavana aamuna. Meistä se oli aika vinkeä ajatus, joka joskus varmaankin on mahdollista.. Jos uniteema alkoi kiinnostaa, suosittelen sadepäivän iltapuhteeksi Inception-elokuvaa, jota tähdittää muruinen Leonardo DiCaprio. Inceptionissa rikolliset pääsevät käsiksi ihmisten uniin ja luonnollisestikaan siitä ei hyvä seuraa. Visuaalisesti leffa on huikeaa katsottavaa! Eikä Leokaan ole mielestäni ainakaan huonompaan suuntaan muuttunut.. krhm..
© Sanoma Magazines Finland Oyj
