All Access

Tilda (Pihla Viitala) houkuttelee Danin (Lauri Tilkanen) pahoille teille elokuvassa Paha Perhe.

Tänään (29.1) saa ensi-iltansa kotimainen elokuva Paha Perhe. Tragikomedinen leffa perheestä, jossa riitaisa avioero on kirjaimellisesti jakanut kokoonpanon kahtia: Isä on jäänyt Suomeen kasvattamaan kunnollista poikaa, ja äiti on häipynyt ulkomaille tuulettelemaan perheen tytär mukanaan.

Aleksi Salmenperä on tehnyt jo kaksi hyvää leffaa (Miehen työ ja Lapsia ja Aikuisia), miksei siis kertaa kielon päälle. Etenkin kun kolmannen leffan pääosassa nähdään suomalaisten nuorten tähtikaartia, Pihla Viitala ja Lauri Tilkanen. Ja aihekin on mitä otollisin. Ylisuojeleva isä saa päähänsä, että koko lapsuuden toisistaan erossa eläneet sisarukset aloittavat nuorina aikuisina hieman liiankin tiiviin (lue: insestisen) suhteen.

Täydellisistä aineksista huolimatta leffasta jää puttuumaan jokin. Edes oman lapsen kidnappaus autiolle saarelle ei tuo toivottua särmää. Päinvastoin. Se pistää miettimään, onko koko hommassa yhtään mitään järkeä. Viitala ja Tilkanen näyttelevät kyllä hyvin yhteen ja paikoittan elokuva saa jopa nauramaan – hyvin mustille jutuille tosin. Loppujen lopuksi se kuitenkin antaa odottaa itseään koko kaksituntisen. Ja sitten, bum, kaikki on ohi.

Leffasta ulos tullessa päällimmäisenä onkin harmitus siitä, ettei täydellisistä aineksista aina synnykään täydellistä lopputulosta.

Inari

Viime perjantaina ensi-iltansa saanut Pientä säätöä on oikea herkkuleffa niin äideille kuin tyttärille.

Meryl Streepin esittämä Jane pyörittää omaa kahvilaa, tapaa ystävättäriään ja viettää kaikin puolin seesteistä kypsän naisen elämää. Lapset ovat jo aikuisia ja välit uusissa naimisissa olevaan ex-mieheenkin (Alec Baldwin) ovat kymmenessä vuodessa tulleet kuntoon.

Kaikki on hyvin, kunnes pariskunnan vanha liekki alkaa kyteä pojan valmistumisjuhlissa. Pian Jane huomaa kauhukseen olevansa syyllisyyden, intohimon ja hämmennyksen piinaama toinen nainen. Tunnesoppaa tulee vielä sekoittamaan hellyttävä arkkitehti-Adam (Steve Martin). Kolmiodraaman pyörityksessä Jane joutuu miettimään, voiko rakkaus onnistua paremmin toisella kertaa, vai pitäisikö jatkaa eteenpäin?

Komedia tarjoilee hyvien kysymysten ja naurujen lisäksi toinen toistaan vastustamattomampia herkkuja, ja saa jauhosormen syyhyämään.

Tähän leffanautintoon on ihan pakko yhdistää kunnon suklaakakkukahvit!

Herkullista uutta vuotta,

Kirsi =)

Twilight-vampyyrisaagan toista osaa on moni odottanut kuin kuuta nousevaa. Lisää komeaa Robert Pattinsonia, lisää vampyyriromantiikkaa! Ensimmäinen osa (Houkutus) oli kaikessa klassisuudessaan ja pakahduttavassa tunteikkuudessaan ihan kelpo leffa (ainakin näin kirjan lukeneelle), mutta harmi kyllä samaa ei voi sanoa numero kakkosesta.

Twilight – Uusikuu pitää mukana tiettyjä elementtejä edellisestä leffasta, tuo mukanaan uusia ja vielä petaa asioita myös seuraavaan, ensi kesänä nähtävään kolmososaan.  Juoni pääsee hajoamaan, ja niin käsikirjoituksen kuin ohjauksenkin heikkouksia yritetään paikkailla erittäin runsaalla Kristen Stewardin lumoavien kasvojen ja Taylor Lautnerin lihaksikkaan kropan näyttämisellä. Robertia taas ei ole lainkaan tarpeeksi, ja senkin vähä on kovin kökköä. Eniten silmään pistivät kuitenkin animoidut ihmissudet, joita ei pysty hyvällä tahdollakaan sanomaan uskottavan näköisiksi.  Ei toimi, me so sorry.

Sarjan faneja raina varmaankin miellyttää, niin kuin pitääkin, mutta elokuvana Uusikuu ei ole kummoinen. Pidetään peukkuja, että kolmososa (Epäilys) pistää homman pakettiin.

Mitä mieltä itse olet Twilight-sarjasta ja sen ympärillä pyörivästä buumista? Aiotko mennä katsomaan leffan? Kommentoi, sillä arvomme kaikkien 26.11. mennessä mielipiteensä kertoneiden kesken kolme Twilight-pakettia, joissa kussakin on Bellan rannekoru ja Twilight-rintamerkkipaketti, joka sisältää neljä erilaista rintamerkkiä.

XXXHeli