Kävin eilen laitattamassa ripsien pidennykset. Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että kaikenlaisia turhamaisuuden turhakkeita voi kokeilla kerran – jos siltä tuntuu. Niinpä menin. Operaatio kiinnostaa ehkä muitakin uteliaita, joten selitän pitkän kaavan kautta.
Valitsin googlauksen perusteella Xtreme Lashes -merkkiset ripset ja hoitolan, jossa on sertifioitu ripsienlaittaja. Ensimmäiseen laittokertaan meni reilu kaksi tuntia. Oma ripsistylistini (vitsi mikä sana!) ei kauheasti kysellyt millaiset ripset haluaisin, mutta olen ymmärtänyt, että jotkut saavat itse päättää pituudet, paksuudet ja kaarevuudetkin. Oma stylistini nyökytteli ymmärtävän näköisenä, kun sanoin, etten halua mitään överi-ripsiä. Hänen mukaansa mulle sopisivat hyvin maksimissaan 11mm ripset. Selvä homma.
Seuraavaksi tehtäväni olikin maata hiljaa paikallaan ja silmät kiinni kaksi tuntia. Alaluomille laitettiin liimalaput, jotka peittävät alaripset, jotta yläripset asettuvat nätisti näytille. Sitten ripset puhdistettiin ja pohjustettiin. Tämän jälkeen alkoi pinsettishow. Eli lähestulkoon jokaiseen ripseen kiinnitettiin liimalla pidennys, vain ns. babyripset jäivät ilman lisäkettä.
Varsinaisesti epämiellyttävää laittaminen ei ollut. Niskan puutuminen oli ehkä inhottavinta ja se, että välillä liimahöyryt kirvelsivät silmää. (Oma vikani varmaankin.) Parin tunnin väkerryksen jälkeen sain kirjalliset ohjeet ripsien hoitoa varten, sekä harjan, jolla räpsyttimiä saa hellästi harjata aamuisin. Kaikenlainen muu näpelöinti onkin sitten kielletty. Ja nyt ensimmäisen 48h aikana ripsiä ei saa edes kastella. Myöhemmin suihkussa saa käydä ihan normaalisti, mutta saunaa ja sukeltelua kannattaa välttää.
No sitten niihin tuloksiin. Voin sanoa, että ero on huomattava. Ehkä vähän liiankin. Meikittömänä näytän siltä, kuin olisin unohtanut edellisillan bileiden feikkiripset naamariin. Meikattuna näytän omaan makuuni taas vähän liiankin huolitellulta. Pidennykset omaava kollega sanoi, että totun omaan peilikuvaani nopeasti. Minusta taas tuntuu, että ihmiset katsovat silmiäni oudosti. Kollegan mielestä kukaan ei huomaa mitään. Mene ja tiedä.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tämä ehkä sittenkään ole ripsivärittömiin päiviin tottuneen mörrimöykyn juttu. Kaipaan tönkköripsiäni ja levinneitä ripsareitani… Ellei mieli radikaalisti muutu, niin käyn vielä hintaan sisältyneessä huollossa ja hankkiudun sitten räpsyttimistä eroon. Kollega kuitenkin nauroi ja sanoi, että seuraavassa huollossa haluan pari milliä pidemmät ripset – niin kuulemma muillekin on käynyt.
Emmäätiedä. Tummat silmäpussit ja 11 milliset Marilyn Monroe -ripset eivät sopi yhteen.
