Muu toimituksen väki on Vierumäellä, joten olen täällä yhdeksännessä kerroksessa ihan ypöyksin. Niinpä Annan valvovan silmän puuttuessa paikalta, valtaan blogin täksi päiväksi, hähää! Eli heti kun kissat ovat poissa niin hiiri pomppii pöydillä… 
Ehdottoman rockmyönteisenä ihmisenä tykkään käydä kaiken maailman keikoilla. Erityisen lähellä sydäntä on suomirokki, joka mielestäni kuuluu kesään yhtä vahvasti kuin jätski tai mansikat. Suomi on kesällä aika mahtava paikka, joten olen myös valmis näkemään vaivaa ja matkustamaan milloin mitenkin pitkän matkan päästäkseni pomppimaan päkiäni tohjoksi (Terveisin nimimerkki “120 km:n ajomatka vappuna legendaarisen Pitkä Kuuma Kesä-leffan bändiä katsomaan”…) Ihmisellä on oltava näitä pakkomielteitä ja intohimoja, oli ne miten outoja hyvänsä..
Viime viikonloppuna minulle tarjoutui hieno tilaisuus tsekata yksi Suomen ykkösrokkipumpuista, kun lähes hetken mielijohteesta loikkasin työpäivän päätteeksi junaan ja matkustin Lahteen Isojano-olutfestareille katsomaan Francinea. Perjantai-ilta sujui siis vahvasti rockabilly-tunnelmissa. Lämpötilan väitän kivunneen jossakin vaiheessa lähelle kolmeakymmentä, mutta onneksi festariteltassa oli mukavan viileää.
VIP-tilassa nautittiin ensin aivan mahtavaa ruokaa sekä tietenkin olutta. Esiintyjien aikatauluissa oli ollut pientä epäselvyyttä, mutta paikan päällä meille selvisi, että Francine nousisi lavalle yhdeksältä. Illan muita esiintyjiä olivat Varjotarha, Peer Günt ja Popeda. Tämän suomirokimmaksi ei kai voi olutfestari enää mennä.. Kolmipäiväisen festarin kanssa päällekäin sattui vielä lätkän Suomi – Valko-Venäjä -matsi, jota saattoi seurata teltan ulkopuolella olleelta screeniltä. Aika äijämeininkiä kaiken kaikkiaan , eikö?
Francine heitti noin tunnin setin, ja oli tapansa mukaan aivan loistava, vaikka pojilla on tällä hetkellä aivan tolkuttoman kiireinen keikka-aikataulu. Yleisö jamitti oluttuopit käsissä ja tunnelma oli riehakas. Etenkin biisit Goodbye Forever, Annie sekä Cindy Lauper-cover She Bop ovat varsinaisia yleisönvillitsijöitä, ja eturivi bailasikin aivan hikipäänä. Huonoja festivaalivieraita kaverini kanssa olimme ehkä siinä mielessä, että häivyimme paikalta heti Francinen lopetettua, mutta näimme sen mitä tulimme katsomaankin. Loppuillasta ehdimme vielä todistaa Suomen 2-0 voiton Valko-Venäjästä kaverini kämpällä.
Tapahtuma oli allekirjoittaneelle kuin kesän virallinen aloitus, josta on hyvä jatkaa kohti uusia rokkiseikkailuja ja “keikkaloita”, sillä niitä tähän Suomen suveen onneksi mahtuu läjäpäin! Francinelle ISO kiitos, sekä tietty myös frendille seurasta, yösijasta ja muusta mukavasta!
- Aino -
Ps. Kuvien laadusta huomaa, että kuvausolosuhteet olivat erittäin hankalat, sillä yleisö pomppi, bändi pomppi, kuvaajakin ehkä vähän pomppi.. 
