Pakkahuoneen päkkärillä.

Kaikki nesteet mitä illan aikana tarvitaan?

Ruuat on vedetty...

juomaa ois vielä vähän?

Sitten ei ollu enää sitäkään. Mutta stylet pakaasit kuitenkin!

Todistusaineistoa.

Herrasmiesliiga valmistautuu lavalle nousuun. Anne kuvaa, tietty.

Pojilla on hyvä steppi.

Lii-GA!

Tällasia konkareita odotteli omaa vuoroaan. Veteraaneja ei paljon jännittänyt.

Mua naurattaa tää aamupalakuva vieläkin. Siis kattokaa tota mahtiaamupalaa: kalkkunaleike, kurkku, munakokkelia ja pari mustaa makkaraa.

Pappagallon pistaasijäde uppos jotenkin paremmin.

Hannan kanssa junaa odotellaan. (Se viimenen juna mun laukun vei, ty-ty-ty-tyydy, junilla on kiire mulla ei...)

Tähän päättyi tämä kuvaraportti Tampereelta. Täytyy sanoa, että Hanna on kyllä ihan parasta reissuseuraa. Ei tarvinnu raastaa hiuksia tai hakata itteensä naamaan.

Pakkahuoneella ollaan. Missä bileet?

Kappas, tuttuja nimiä!

Ja mitäs täältä löytyy... Vettä näköjään enimmäkseen...

Artistin on myös syötävä...

Ja se mikä kelpaa Rähinälle, kelpaa myös meille...

Kuin poikien pukuhuoneessa, ai, mutta siellähän me ollaankin!

Pukkarista löytyi myös Hossni.

Tehotiimi: Hanna kirjoittaa muistiinpanoja kynä sauhuten, Anne kelaa seuraavaa kuvauskohdetta.

Jaahas... Kotimatkalle lähdössä?

Lähdimme saattamaan Uniikkia autolle ja katos kehen törmättiin!

Pojat nakkas kamat autoon...

Ja sitten alettiin tosissaan kuvata.

Kundit poseerasivat kiltisti, sillä meillä vaatimuksia riitti.

Uniikki.

Yks pikku idea olis vielä...

Että jos vielä silleen poseeraisitte...

Kyllähän siinä nälkä tuli (taas!!), töitä tehdessä.

Telakan terassilla oli leppeä auringonpaiste ja ihana fiilis.

Pakollinen ruokakuva. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Dinnerin jälkeen ilta jatkui vielä monen monta tuntia. Jatkoa seuraa siis!

* Jos otsikko aiheuttaa hämmennystä, check this.

Kuva (c) Jussi Hellsten

Poppi-prinsessa Robynista on todellakin kuoritunut tähti, ainakin elkeet olivat sen mukaiset… Haastattelut viivästyivät runsaasti aikataulusta, eikä tähti muutenkaan tuntunut olevan parhaimmalla päällä. Tosin, haastattelu tehtiin pienessä ikkunattomassa kontissa päälavan takana, joten kuumuus ja pauhaava musiikki saattoivat toki vaikuttaa asiaan. Robynin levytrilogian toinen osa, Body Talk pt. 2, julkaistaan 6.9. Olen saanut kuulla levystä jo hieman maistiaisia ja täytyy sanoa, että yhtä timanttista kamaa on luvassa kuin ensimmäiselläkin albumilla. Me likey!

Kuva (c) Vilhelm Sjöström

Eeva ahkeroi Flowssa runsaasti CosmoTV-materiaalia, joten videohaastatteluja on luvassa pitkin syksyä. Ensi viikolla luvassa ainakin tyyligallupia ja ihanan Villa Nahin haastattelu. Jos syksyn muoti askarruttaa niin kannattaa klikata heti CosmoTV:n puolelle. Sieltä löytyy nimittäin nyt tyylivinkkiä syyskeleihin.

Sää ei oikein suosinut, mutta so what.

Punavuoren R.Kelly eli Stig Dogg, ei ihan heti uskoisi. Missä bling?

Nopsajalka vauhdissa

Kuningassoundin viralliset jatkot aina Tavastialla klo 22 alkaen. Itsehän tietysti menin kiltisti kotiin nukkumaan…

Tälläkään kuvalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa...

Yksi ensimmäisistä kirjoittamistani “oikeista” jutuista, oli Festari.net -sivustolla julkaistu Festarikävijän ABC (tai jotain sinne päin). Yritin äsken etsiä kyseistä väsäelmää internetin ihmeellisistä syövereistä, mutten löytänyt. Ehkä ihan hyvä, koska muistaakseni kirjoitus oli tuhottoman pitkä ollakseen nettiartikkeli, eikä ehkä aivan briljantein muutenkaan. Mutta hei, jostainhan on aloitettava.

Eniveis festarit ovat aina olleet kesäni kohokohta ja tänäkin keväänä tutkin bändikattauksia suurella mielenkiinnolla. Ankkarockissa näytti olevan minua kiinnostavin tarjonta (Amy McDonald, The Sounds.. ooh!), mutta miksi pirussa se on lätkäisty samalle viikonlopulle Flown kanssa, jossa taas musisoivat mm. Marina & The Diamonds ja Robyn (tupla-ooh!). Ruisrockissa en ole koskaan käynyt, mutta se kiinnostaisi kovasti, koska on niin lähellä. Toimituksesta Heidi on jo ajoissa varannut hotellihuoneen Turusta ja aikoo nauttia Ruisrockista sivistyneesti. (Fiksu mokoma!) Sain myös juuri tietää, että Ruisrockista saa tänä vuonna Hans Välimäen gourmet-hampurilaisia ja Roederer-samppanjaa. Kuulostaa hyvältä!

Jään vielä puntaroimaan keskitynkö tänä kesänä pelkästään lähialueen festareihin (ja nukkuisin mukavasti omassa sängyssä) vai pakkaisinko vielä kerran teltan mukaan ja suuntaisin mukavuusalueen ulkopuolelle… Takuuvarmaa on, että minut nähdään ainakin legendaarisilla Aitoon kirkastusjuhlilla. Siellä veivaavat mm. ihanat Stalingrad Cowgirlsit ja Jenni Vartiainen.

Entäpä sinä? Vieläkö festarit innostavat ja missä aijot kesällä vierailla?

Muu toimituksen väki on Vierumäellä, joten olen täällä yhdeksännessä kerroksessa ihan ypöyksin. Niinpä Annan valvovan silmän puuttuessa paikalta, valtaan blogin täksi päiväksi, hähää! Eli heti kun kissat ovat poissa niin hiiri pomppii pöydillä…

Ehdottoman rockmyönteisenä ihmisenä tykkään käydä kaiken maailman keikoilla. Erityisen lähellä sydäntä on suomirokki, joka mielestäni kuuluu kesään yhtä vahvasti kuin jätski tai mansikat. Suomi on kesällä aika mahtava paikka, joten olen myös valmis näkemään vaivaa ja matkustamaan milloin mitenkin pitkän matkan päästäkseni pomppimaan päkiäni tohjoksi (Terveisin nimimerkki “120 km:n ajomatka vappuna legendaarisen Pitkä Kuuma Kesä-leffan bändiä katsomaan”…) Ihmisellä on oltava näitä pakkomielteitä ja intohimoja, oli ne miten outoja hyvänsä..

Viime viikonloppuna minulle tarjoutui hieno tilaisuus tsekata yksi Suomen ykkösrokkipumpuista, kun lähes hetken mielijohteesta loikkasin työpäivän päätteeksi junaan ja matkustin Lahteen Isojano-olutfestareille katsomaan Francinea. Perjantai-ilta sujui siis vahvasti rockabilly-tunnelmissa. Lämpötilan väitän kivunneen jossakin vaiheessa lähelle kolmeakymmentä, mutta onneksi festariteltassa oli mukavan viileää.

VIP-tilassa nautittiin ensin aivan mahtavaa ruokaa sekä tietenkin olutta. Esiintyjien aikatauluissa oli ollut pientä epäselvyyttä, mutta paikan päällä meille selvisi, että Francine nousisi lavalle yhdeksältä. Illan muita esiintyjiä olivat Varjotarha, Peer Günt ja Popeda. Tämän suomirokimmaksi ei kai voi olutfestari enää mennä.. Kolmipäiväisen festarin kanssa päällekäin sattui vielä lätkän Suomi – Valko-Venäjä -matsi, jota saattoi seurata teltan ulkopuolella olleelta screeniltä. Aika äijämeininkiä kaiken kaikkiaan , eikö?

Francine heitti noin tunnin setin, ja oli tapansa mukaan aivan loistava, vaikka pojilla on tällä hetkellä aivan tolkuttoman kiireinen keikka-aikataulu. Yleisö jamitti oluttuopit käsissä ja tunnelma oli riehakas. Etenkin biisit Goodbye Forever, Annie sekä Cindy Lauper-cover She Bop ovat varsinaisia yleisönvillitsijöitä, ja eturivi bailasikin aivan hikipäänä. Huonoja festivaalivieraita kaverini kanssa olimme ehkä siinä mielessä, että häivyimme paikalta heti Francinen lopetettua, mutta näimme sen mitä tulimme katsomaankin. Loppuillasta ehdimme vielä todistaa Suomen 2-0 voiton Valko-Venäjästä kaverini kämpällä.

Tapahtuma oli allekirjoittaneelle kuin kesän virallinen aloitus, josta on hyvä jatkaa kohti uusia rokkiseikkailuja ja “keikkaloita”, sillä niitä tähän Suomen suveen onneksi mahtuu läjäpäin! Francinelle ISO kiitos, sekä tietty myös frendille seurasta, yösijasta ja muusta mukavasta!

- Aino -

Ps. Kuvien laadusta huomaa, että kuvausolosuhteet olivat erittäin hankalat, sillä yleisö pomppi, bändi pomppi, kuvaajakin ehkä vähän pomppi..

Vau, mieletön viikonloppu takana! Lauantaina bileet Rukalla pääsivät todenteolla vauhtiin. Päivällä vuorossa oli ammattilaisten bagjump -näytös, jossa nähtiin vauhtia ja hienoja temppuja. Innokkaimmat seurasivat hyppyjä rinteestä, mutta myös terassilta oli hyvät näkymät.

Batteryn oma tiimi B-Unit näytti hyppyjen mallia.

Parhaat näkymät temppunäytökseen olivat rinteen reunalla.

Bagjump -näytöstä sai seurata halutessaan vaikka vaakatasossa.

Temppuilun jälkeen lavalle nousi Haloo Helsinki! ja laittoi porukan tanssimaan. Tiput, tiikerit ja supermiehet bailasivat lavan edessä sulassa sovussa. Myös Cosmotiimin tanssijalka alkoi vipattamaan…

Haloo Helsinki! soitti menevän keikan ulkolavalla.

Yleisössä vilisi taas monen näköistä juhlijaa...

Cosmotiimi rinteessä: toimittaja (vas.) ja assareina pikkusiskot Jaana ja Sanna.

Rinnepäivän (ja pienen siistiytymisen) jälkeen suuntasin treffaamaan Disco Ensemblen poikia. Bändi rentoutui hotellihuoneessaan gladiaattoreita telkusta katsellen. Haastattelu meni rattoisissa merkeissä, sillä pojat ovat söpöjä ja tosi mukavia. Muutamaa tuntia myöhemmin Disco Ensemble nousi lavalle Pisteessä ja sai talon sekoamaan. Tunnelma oli vielä villimpi kuin edellisenä iltana. Päätin jäädä pahimmasta tungoksesta sivuun ihan turvallisuussyistä, joten sori huonosta kuvasta.

Jossain siellä sekopäisen yleisön takana pitäisi näkyä myös itse bändi.

Hulvattoman illan päätteeksi Cosmo päätyi kreisibailaamaan Automatic Eyen poikien kämpille, missä meno jatkui aamukuuteen asti YouTuben siivittämänä. Bussimatka takaisin Helsinkiin lähti kymmeneltä, joten kyytiin kapusi joukko hyvin väsyneitä juhlijoita. Huonosta hapesta huolimatta kotimatka sujui yllättävän kivuttomasti. Erityiskiitos hauskasta matkaseurasta Automatic Eyen supersöpölle basistille Heikille! ;)

xoxo Heidi

Puolet ajasta menee terassilla ja puolet rinteessä.

Automatic Eyen pojilla riitti energiaa pitkästä bussimatkasta huolimatta.

Ruka Spring Breakiin kuuluu tärkeänä osana hauska pukeutuminen. Olenkin ehtinyt jo nähdä rinteessä mm. Batmanin, Robinin, Supermanin, Zorron, tiikerin, tipuja, banaanin, mäkihyppääjän, pikaluistelijan ja joukon viiksekkäitä barbaareja. Kaikkein eniten lumilla vilisee kuitenkin värikkäitä kasariaarteita, jotka ovat päässeet kaapin perukoilta hyvään käyttöön.

Värikkäät kasariasut olivat kuuminta hottia rinteessä.

Miesten Spring Break -tyyliin kuului ehdottomasti muhkeat viikset.

Eilinen ilta päättyi villeihin “Wanna look like an idiot?” -bileisiin, joissa esiintyi ruotsalaispumppu Basic Element. Eurodance sai porukan aivan sekaisin ja nyrkit pumppasivat ilmassa kuin Jersey Shoren pojilla konsanaan.

Autenttista ysärimenoa! Basic Element keikkailee edelleen ahkerasti.

Nyt Cosmo suuntaa takaisin rinteeseen bongaamaan niitä tipuja ja ryystämään minttukaakaota. Lisää raporttia huomenna!

xoxo Heidi

Hennessy Artistry järjesti taas tänäkin vuonna mahtavat bileet Apollossa, kävimme tsekkaamassa upeat esiintyjät. Lämppärinä oli minulle ennestään tuntematon Transformers jolta kuulimme hyvää konemusiikkia ja odotetuin vieras Paloma Faith oli minulle positiivinen yllätys. Olin aiemmin kuullut vain vähän radiosta hänen musiikkiaan, mutta livenä Paloma teki todellakin vaikutuksen.

Palomalla on todella vahva ääni ja hän vangitsi yleisönsä eläytyen musiikkiinsa niin että sai kaikki ihan fiiliksiin.  Hän muistuttaa hieman Amy Winehousea karkealla äänellään, mutta tyyli aivan eri maailmasta.

Oli mahtava ilta, kiitos Hennessyn

-Tonja

Nopsajalka säyseänä.. Lavalla oli vähän toinen meno.

Lauantai-iltana pakkanen paukkui Pohjois-Helsingissä -22 asteen kohdilla. Uhmasin hyytävää kylmyyttä sukkahousujen ja neljän paidan voimin ja suuntasin nenä kipristellen kohti Kuudetta linjaa, jossa juhlistettiin suomiräppäri Junon uutta V-tyyli-albumia. Pienen pienellä klubilla oli tiivis tunnelma, mutta vasta Nopsajalan (kirjaimellisesti lämppärin) noustua lauteille alkoi tuntua siltä, että villatakkia voisi vähän raottaa.

Kuunnelkaas nyt hyvät ihmiset itse, Nopsajalka feat. Raappana: Lisää liekkii Youtubessa.

Miten tällaisen musiikin soidessa voisi muka a.) olla paikoillaan ja b.) palella?

Lisää lempee ja lämpöö!

anna