All Access

Nykin matkan todellinen helmi oli mielestäni muusikoiden, taiteilijoiden ja muiden hipstereiden valtaama Brooklynin Williamsburg, joka on ehdottomasti käymisen arvoinen jos kaipaat hengähdystaukoa Manhattanin jatkuvasta ihmisvilinästä, autoista ja pilvenpiirtäjistä. Williamsburgin kotoisilla kaduilla soivat lattaribiisit, papat hengailivat portailla (ja intoutuivat jopa joraamaan) ja houkuttelevia pikkuputiikkeja sekä baareja löytyi vieri vierestä. Jos etsit vähän särmikkäämpiä kuteita kuin Forever 21:n perustrikoorätit, kannattaa ehdottomasti suunnata Williamsburgin vintageliikkeisiin. Jos haluat syödä hyvää ruokaa (annoksessa on jopa jotain vihreää!) suuntaa Williamsburgiin, jossa sapuska ja juomat ovat halvempia kuin Manhattanilla. Jos haluat tsekkailla kuumia miehiä, suuntaa Williamsburgiin. Oikeasti, jos lämpenet Kings Of Leonin kundeista, et ehkä koskaan enää halua takaisin Manhattanille.

Me murkinoimme metsästysmajamaiseksi sisustetussa Lodgessa (318 Grand Street), jossa oli mainio ruoka. Söpö tarjoilija jopa tiesi missä Suomi on ja kertoi olleensa Pohjoismaissa road tripillä. Etenkin ruotsinlaivakokemus oli tehnyt kuulemma valtavan vaikutuksen: kundi nauroi ettei ole koskaan ollut niin humalassa kuin silloin… Jei Suomi…

Muutama yleiskuvanen Nykin matkalta. Pari kivaa paikkaa ja raflaa jätän raportoitavaksi myöhemmin. Niin kivat paikat ansaitsevat omat postauksensa tarkentavien tekstien kera. Juuri nyt pää ei jaksa mitään kuvien lataamista monimutkaisempaa. Palasimme juuri kotiin ja ihmettelemme väsyneinä, mutta aika onnellisina, seinästä tulevaa sähköä ja sisävessaa.

Eka aamu. Löysin Whole Foods -marketin hedelmähyllyn....

Sorisorisori! Ei tässä näin pitänyt käydä. Pyyhälsin maapallon toiselle laidalle vakaana aikomuksena blogata matkan aikana aina kun wifi-hotspot osuisi kohdalle. Dream on… New Yorkissa kävi hyvin nopeasti selväksi, että paikallinen verkko ei juttele puhelimeni kanssa, netistä puhumattakaan. Kymmenen päivää ilman nettiä ja puhelinta vierotti tehokkaasti mm. Facebookista, mutta teitä oli ikävä (ja syyllinen olo…). Että terveisiä vaan sinne Soneran asiakaspalveluun, kohta kuullaan.

Reissu oli ihana, mitä nyt toinen matkalaukku katosi kotimatkalla. Tietenkin juuri se laukku, jossa oli kotiavaimet. (Kuka nuija unohtaa kotiavaimet ruumaan menevään laukkuun? Niinpä.) Onneksi laukku löytyi vuorokausi myöhemmin ja nyt olen vihdoin kotona. Suihkussa kävin viimeksi tiistaiaamuna, joten taidan jatkaa sillä ja palataan kuviin myöhemmin. Niitä on vain kevyet 500 kappaletta. heh.

Arvaa minne tie vie kesäkuussa… Vähänkö oon pähkinöinä! Ihanaa kun on jotain mitä odottaa. Veikkaan että Lonely Planet on aika hiirenkorvilla, kun oon pari kuukautta pläränny sitä läpi. Saa muuten vinkata, jos tulee mieleen jotain mitä Nykissä on Ihan Pakko nähdä tai kokea.

Onnekas Kirsi pääsi piipahtamaan Milanossa luksushotellissa:

Jos rakastat designia ja olet suuntaamassa Milanoon, varaa matkabudjettiisi edes yhden luksukkaan designmajapaikan vievä lovi. Yö trendikkäässä neljän tähden Nhow-hotellissa (os. Via Tortona 35)  irtoaa halvimmillaan 128 eurolla, mutta on jo sinänsä kokemuksen arvoinen.

Uskallatko astua peremmälle lasilattialla?

Pääsin testaamaan muun muassa huippudesigneri Karim Rashidin suosikkihotellia muutama viikko sitten Soda Streamin pressitilaisuuden yhteydessä.

Karim pukeutuu pinkkiin.

Aula värikkäine kattokruunuineen ja muovivaltaistuimineen toi mieleen Liisan Ihmemaan, ja mielikuvitukselliset taideteokset jatkuivat ympäri hotellin käytäviä.

Tervetuloa Nhow'hin!

Käytävätaidetta

Huoneessa parasta oli valtava kylpyhuone, ja siinä erityisesti kohdistettuna vesisateena tuleva suihku sekä kylppärinpeili, josta osa peilistä jäi täysin kirkkaaksi suihkuhöyryistä huolimatta. Insinööritaitoni eivät riittäneet ratkaisemaan moisen luonnonihmeen salaisuutta…

Kirsi