Tallinna Flower Festival, ihan sattumalta.
Pikajala kohvik
Yksi tällainen lähti koristamaan kotiseinää.
Aurinkoa, terasseja, musiikkia, vanhassa kaupungissa haahuilua, katutaidetta, shoppailua ja hippasen vesisadetta. Täydellinen viikonloppu Tallinnassa. Ihan mahtava kahvilavinkki kaikille vanhan kaupungin ystäville, jotka eivät välitä istuskella turistien keskellä. Katselimme lauantai-iltana Euroviisuja tunnelmallisessa Pikajala kohvikissa (Pikk Jalg 16). Suosittelen!
Onnekas Kirsi pääsi piipahtamaan Milanossa luksushotellissa:
Jos rakastat designia ja olet suuntaamassa Milanoon, varaa matkabudjettiisi edes yhden luksukkaan designmajapaikan vievä lovi. Yö trendikkäässä neljän tähden Nhow-hotellissa (os. Via Tortona 35) irtoaa halvimmillaan 128 eurolla, mutta on jo sinänsä kokemuksen arvoinen.
Uskallatko astua peremmälle lasilattialla?
Pääsin testaamaan muun muassa huippudesigneri Karim Rashidin suosikkihotellia muutama viikko sitten Soda Streamin pressitilaisuuden yhteydessä.
Karim pukeutuu pinkkiin.
Aula värikkäine kattokruunuineen ja muovivaltaistuimineen toi mieleen Liisan Ihmemaan, ja mielikuvitukselliset taideteokset jatkuivat ympäri hotellin käytäviä.
Tervetuloa Nhow'hin!
Käytävätaidetta
Huoneessa parasta oli valtava kylpyhuone, ja siinä erityisesti kohdistettuna vesisateena tuleva suihku sekä kylppärinpeili, josta osa peilistä jäi täysin kirkkaaksi suihkuhöyryistä huolimatta. Insinööritaitoni eivät riittäneet ratkaisemaan moisen luonnonihmeen salaisuutta…
Kirsi
Kuva: Busaba.com
Pssst! Ihan vaan vinkki vinkkinä, että jos satutte eksymään Lontooseen ja nälkä alkaa kurnia juuri Sohossa, kannattaa suunnistaa Wardour Streetille Busaba Eathai -thairavintolaan. En ole mikään suuri thairuuan ystävä, mutta niin hyvää (ja tulista!) currya kuin Busaban Green chicken curry, en ole koskaan maistanut.
Sen verran suosittu tämä hämyinen pikkurafla on, että yhdeksän aikaan illalla ovella oli jonoa ja pöytää odottavat lontoolaiset värjöttelivät kärsivällisesti tihkusateessa kadulla. Kannattaa siis olla ajoissa paikalla tai varata pöytä. Ja pöydistä puheenollen muuten, ravintolassa ventovieraat immeiset ruokailevat isojen puupöytien äärellä, ja tuolin virkaa toimittavat pitkät puupenkit. Se on kuulkaas suomalaiselle kova juttu, kun joutuu ventovieraiden kanssa samaan pöytään. Voi joutua vaikka keskustelemaan! 
Aurinkoa!
anna
Toukokuun Cosmossa kolme latvialaista kaunotarta kertovat parhaat Riika-vinkkinsä. Kaikki mahtavat matkavinkit eivät mahtuneet lehteen, joten tässä vielä muutama toimittajan bonustärppi.
Keittiökaakeleita? Ei, vaan suklaata!
Herkkusuuhun tekee vaikutuksen Emils Gustavs Chokolate -suklaapuoti, joka on pullollaan sitä itseään, eli suklaata… Kaikissa muodoissa. Kahvilassa voi herkutella muun muassa konvehdeilla, leivoksilla ja juotavalla suklaalla, joka ei todellakaan ole mitään kaakaolitkua. www.emilsgustavs.com
Trendikkäitä ja hauskoja vaatteita löytyy Miss Poem-vaateliikkeestä, joka on täynnä värikästä ja rentoa muotia. www.misspoem.com
Romanttiselle illalliselle kannattaa suunnata italialaiseen Rossini-ravintolaan. Hinnat ovat ehkä hivenen keskivertoa kalliimpia, mutta ruoka on erinomaista. www.rossini.lv
Tutustumisen arvoinen latvialainen muotiblogi Fashion Dinner, on ensimmäinen Latvian it-blogi, josta kohistaan juuri nyt. Sanaakaan en ymmärrä, mutta upeita kuvia voi katsella inspiraatiomielessä vaikkei tajuaisi tavuakaan. www.fashiondinner.lv
Aurinkoa!
anna
PS. Jos haluat jotain uutta ja erilaista, aloita matkan suunnittelu täältä: www.anothertravelguide.com
Mahtaakohan kuvassa olla a.) Kotipizzan pitsalähetti b.) Kittilän paikallinen kylähullu eksyneenä Levin alppikylään vai c.) Cosmopolitanin toimittaja?
Kiitokset Pupulandian Jennille kuvasta. Totean, että muoti – eikä varsinkaan ski-muoti – oo näköjään mun juttu ollenkaan. Mutta ei se mitään, Levillä oli silti lystiä!
Aurinkoa!
anna
Tein urani ensimmäisen ulkomaille suuntautuvan haastattelureissun Tukholmaan, kun kävin jututtamassa Iso-Britannian X-Factorin voittajaa, laulaja Alexandra Burkea. Kyseessä oli päivän reissu. Helppo nakki, kaikki kollegat nyökyttelivät. Itse olin kauhusta kankea! Pitäisi lentää yksin Arlandaan, jossa en ole koskaan käynyt. Kääk! Pitäisi suoriutua junalla Arlandasta Tukholman keskustaan. Tupla-kääk! Pitäisi löytää oikea hotelli, oikeat tyypit ja sitten marssia muina naisina nuubialaisen prinsessan näköinen pop-tähden eteen ja heittää hetulaa sujuvasti englanniksi! A-P-U-A!
Täytyy myöntää, että bussin ovella polveni notkahtivat aika pahasti.
Olin varautunut totaalijäätymiseen ja kirjoittanut kysymykset sanasta sanaan paperille. Vaikken ymmärtäisi Alexandran vastauksista tavuakaan, voisin puksuttaa eteenpäin kuin juna, kysyä kysymykset ja kuunnella vastaukset myöhemmin nauhalta niin monta kertaa kuin olisi tarpeellista. Varauduin myös eksymiseen, ryöstöön ja henkiseen luuhistumiseen.. ihan varmuuden vuoksi, mutta ei niistä sen enempää, koska…
Jännitin ihan turhaan! 21-vuotias laulajatar otti minut avosylin vastaan kyselemällä heti ensimmäiseksi haluaisinko jotain juotavaa ja aloitti heti vilkkaan girl-talkin Tukholman shoppailumahdollisuuksista. Kaksikymmentä minuuttia hurahti huomaamatta, eikä englannin haastaminen tuntunut yhtään vaikealta. Edes myöhemmin haastattelunauhan kuunteleminen ei tuntunut tuskalliselta. (Sillä sitä se joskus on, uskokaa pois.)
Mitä tästä opimme? Ei IKINÄ kannata jättää asioita tekemättä vain siksi, että jännittää. Hus, ulos mukavuusalueelta!
anna
P.S. Alexandran haastattelun voit lukea maaliskuun Cosmosta!
Jos eksyt Tukholmaan jouluostoksille ja sinulla on aikaa kierrellä muuallakin kuin putiikeissa, suosittelen retkeä Skeppsholmeniin. Tukholman Östasiatiska Musee’etista löytyy mielenkiintoinen Kimono Fusion -näyttely, joka on avoinna vielä 10.1.2010 saakka.
Kuvassa Takyua Angel
Kimono Fusion esittelee perinteistä japanilaista kimonokulttuuria, joka sekoittuu tämän päivän Japanin alakultuureihin kuten mangaan ja katumuotiin. Museossa on nähtävillä upeita vintage-kimonoita ja geishojen asusteita, joita on sekoitettu Japanin kuumimpien nuorten suunnittelijoiden töihin käsityötä ja perinteitä vaalien. Erityisesti Takyua Angelsin upeat luomukset ja Shin Tanakan hip-hop-origamit tekivät vaikutuksen allekirjoittaneeseen, vaikken mikään Japani-fani olekaan!
Shin Tanakan origameja voi askarrella myös itse.
anna
Kokeilin tässä taannoin ensimmäisen kerran liftausta helpolla reitillä: Helsinki-Tampere-Helsinki. Odotimme kummassakin päässä puolisen tuntia, kunnes nappasi. Ensin pääsimme pakettiauton kyydissä Hämeenlinnan tienoolla sijaitsevalle huoltoasemalle, josta saimme kyydin helposti kyselemällä muutamilta asiakkailta. Matka meni mutkitta (lukuun ottamatta autonrenkaan puhkeamista Hämeenlinna-Tampere -välillä) ja aikaa kului yhteensä noin kaksi tuntia. Tampereelta pääsimme suoraan Helsingin keskustaan kahden afrikkalaisen pojan kyydissä. Kyyti meni rattoisasti Michael Jacksonia kuunnellen. Pojat olisivat heittäneet kotiovelle asti, jos olisi ollut tarve!
Totesin liftauksen mahtavaksi vaihtoehdoksi matkustaa. Matkasta tulee mielenkiintoisempi niin liftaajan kuin ajajankin näkökulmasta, kun tapaa uusia ihmisiä . Ja tietenkin matkustaminen on täysin ilmaista! (jos ei halua tarjota kuskille vaikkapa pullakahveja matkan varrella…)
Nykyään monet ajavat yksin, joten kyllähän sinne aina pari liftaria mahtuu! Näin säästetään myös luontoa. Liftaus on varmasti turvallisinta kahdestaan. Liian isolla porukallakaan ei kannata, ellei nyt sitten niin onnista, että ilmainen bussi sattuu paikalle…
Iina
Pääsin toteuttamaan monen naisen päiväunen viikko sitten Italian Vallelungassa. Cosmo oli kutsuttu sen mukavamman (ja komeamman, toim. huom.) formulamiehemme Heikki Kovalaisen testiajoon ESafetyAwaren järjestämässä autoturvallisuustapahtumassa.
Ajatus ajelusta Kovalaisen kera saisi varmasti monen muun kiemurtelemaan onnesta. Kun pelkääjän paikkaa sitten oikeasti tarjottiin hopealautasella, kiemurtelin enemmänkin kauhusta. Näin itseni elävästi 300 kilometriä tunnissa kiitävän formula-auton kyydissä vesi silmistä valuen ja korvat moottoreiden pauhusta soiden… Vasta alkujärkytyksen laannuttua tajusin, että kauhuskenaariossani oli jotakin mätää. Eihän formula-autossa ole edes paikkaa pelkääjälle. Ovet avautuisivat siis todennäköisesti tavalliseen henkilöautoon. Oivallus ei pahemmin lievittänyt vauhtipelkoani, sillä pystyin kuvittelemaan, millaiseen hanaan Datsunkin lähtisi Heikin käsissä.
Keskityin siis tulevaan haastattelutuokioon ja muistutin itseäni siitä, että olin sentään osallistumassa autoturvallisuustapahtumaan. Sitä paitsi Kovalainen, jos kuka, tietää mitä tekee. Olisin varmoissa käsissä.
Kovalaisella piti kiirettä, kun paikalliset toimittajat ja valokuvaajat halusivat hetken hänen kanssaan. Heikki jutteli välittömästi jokaiselle, ja suomussalmelaisen mutkaton maanläheisyys teki ainakin allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen. Vaikka varaa elvistelyihin olisi, tämä formulamies jätti turhat tärkeilyt muille. Juttutuokio Kovalaisen kanssa oli kuin virkistävä Suomihetki kaiken pintaliidon keskellä.
Lyhyen haastattelun jälkeen oli sitten testiajon aika. Suuni loksahti hämmästyksestä, kun radalla meitä odotti Datsunin sijasta valtava rekka. Heikki lohkaisi heti alkuun muutaman mielenrauhaani järkyttäneen paljastuksen: hän oli harjoitellut kyseisellä rekalla vain pari kertaa, eikä hän edes omista rekkakorttia! Nielaus. Kovalainen myös mainitsi muina miehinä sivulauseessa, että vetää vain pari kiekkaa sellaista vauhtia, että rekka saadaan hieman kyljelleen. Uudet turvalaitteet kyllä varmistavat, ettei rekka kaadu. Ei siis mitään hätää.
Kipusin ranskalaisen toimittajan kanssa valtavaan ajoneuvoon, ja tarrauduin kauhukahvaan jo ennen starttia. Suureksi helpotuksekseni rekkaan oli asennettu myös toinenkin turvajärjestelmä, mikä esti vauhdin nousemisen noin 80km/t. Seurasin sivupeileistä, kuinka rekan pyörät irtosivat hieman maasta, kun Heikki kaasutti ympyrää. Turvajärjestelmät pitivät pintansa, ja rekka pysyi kuin pysyikin pystyssä. Kovalainen pysäytti rekan ja olin jo avaamassa ovea, kun hän ilmoitti, että luvassa olisi vielä toinen kierros, tällä kertaa märällä radalla. Sadesuihkut kastelivat radan ja niin matka jatkui. Maisemat eivät tosin vaihtuneet, mutta tärkeintä oli, että rekka pysyi radallaan.
Meidät saapui noutamaan radalta musta mersu, jonka oven Kovalainen herrasmiehenä avasi.
”Ootko sä koskaan ajanut rekalla?” hän kysyi, kun matkasimme takaisin tapahtuma-alueelle.
Oli pakko myöntää, etten edes omista ajokorttia.
Kovalaisen hämmennys oli hellyttävää. Kortittomuus taitaa olla formulapiireissä niin sanotusti kortilla.
”Ai, miksi?”
Ekologisuus, ekonomisuus… Syitä oli monia.
Kovalainen kertoi ymmärtävänsä hyvin ja kunnioittavansa jokaisen henkilökohtaista valintaa.
Taidanpa alkaa seurata F1:stä tästä lähtien.
Kirsi
P.S. Kovalaisen haastattelun voit lukea lokakuun Cosmosta!
Tiedätte kai minne? No, Roomaan tietenkin!
Ikuisesta kaupungista hurmaantuneena (ja uutta reissua jo suunnitellessa) haluan jakaa joitakin kohokohtia viiden päivän neitsytmatkaltani. Näihin kannattaa varautua:
Kenkähysteria. Rooma on kenkähullun paratiisi. Toinen toistaan upeammat ihanuudet houkuttelevat sisään putiikkiin, hipelöimään ja kokeilemaan… Ja siinä vaiheessa ei olekaan enää paluuta. Parhaat löydöt teet Via del Corsolta.
Ilmaiset muotinäytökset. Espanjalaisilla portailla on kiva istuskella ja nauttia paikallisten pettämättömästä tyylitajusta minä tahansa arki-iltana. Poimi vinkkejä omaan tyyliisi tai paikallinen komistus makutuomariksi.
Ikkunaunelmointi. Jos olet heikkona huippumuotiin ja luottokortti polttaa näppejäsi, kierrä Via Condotti kaukaa. Se on näet Diorin, Jimmy Choon, Versacen, Valentinon, Chanelin ja monen muun huippumerkin kotikatu.
Julkun kohtaaminen. No, itse en varsinaisesti törmännyt staroihin, mutta jututin leffaroudaria, joka oli valmistelemassa lavastusta Omaa tietä etsimässä (Elizabeth Gilbertin upeaan kirjaan perustuvan elokuvan) kuvauksiin. Elokuvan päätähti Julia Roberts saapui paikalle seuraavana päivänä…
Jäätelöähky. Kun suomalaiset jonottavat baariin, italialaiset jonottavat gelatobaariin. Suussa sulavaa herkkua on tarjolla joka kulmassa ja jätskipaikat ovat auki myöhään. Parhaimmat ja suurimmat annokset myy Old Bridge Vatikaanin lähettyvillä.
Taideähky. Kaupunki on kuin valtava museo. Colosseum, suihkulähteet, patsaat ja kauniit rakennukset ovat keskellä vilinää. Vatikaanin museossa kannattaa käydä jo pelkän uskomattoman taidepaljouden vuoksi.
Kofeiiniähky. Italialainen espresso hakee vertaistaan. Kofeiinikiintiö täytyy helposti, kun nauttii aamulla laten, keskipäivällä cappuccinon ja lounaan jälkeen espressoon. Testaa ainakin Pantheonin lähellä sijaitseva Caffé Sant’Eustachio (Rooman paras cappuccino).
Ihanat miehet. Tämähän jo tiedettiin, mutta italialainen muotoilu on varsin kaunista katseltavaa myös miesten osalta. Flirtti on paikallisten toinen luonto, joten jätä turha kainomieli kotiin.
Ennen reissua tai matkakuumeessa kannattaa katsoa ihana Audrey Hepburn -klassikko Loma Roomassa.
Con amore,
Kirsi
© Sanoma Magazines Finland Oyj
