Tagillä ‘matka’

24.2.2010 07:56

Treffit Alexandra Burken kanssa

Tein urani ensimmäisen ulkomaille suuntautuvan haastattelureissun Tukholmaan, kun kävin jututtamassa Iso-Britannian X-Factorin voittajaa, laulaja Alexandra Burkea. Kyseessä oli päivän reissu. Helppo nakki, kaikki kollegat nyökyttelivät. Itse olin kauhusta kankea! Pitäisi lentää yksin Arlandaan, jossa en ole koskaan käynyt. Kääk! Pitäisi suoriutua junalla Arlandasta Tukholman keskustaan. Tupla-kääk! Pitäisi löytää oikea hotelli, oikeat tyypit ja sitten marssia muina naisina nuubialaisen prinsessan näköinen pop-tähden eteen ja heittää hetulaa sujuvasti englanniksi! A-P-U-A!

Mitä lähemmäs bussia pääsin, sitä pehmeämmiltä polveni alkoivat tuntua...

Täytyy myöntää, että bussin ovella polveni notkahtivat aika pahasti.

Olin varautunut totaalijäätymiseen ja kirjoittanut kysymykset sanasta sanaan paperille. Vaikken ymmärtäisi Alexandran vastauksista tavuakaan, voisin puksuttaa eteenpäin kuin juna, kysyä kysymykset ja kuunnella vastaukset myöhemmin nauhalta  niin monta kertaa kuin olisi tarpeellista. Varauduin myös eksymiseen, ryöstöön ja henkiseen luuhistumiseen.. ihan varmuuden vuoksi, mutta ei niistä sen enempää, koska…

Jännitin ihan turhaan! 21-vuotias laulajatar otti minut avosylin vastaan kyselemällä heti ensimmäiseksi haluaisinko jotain juotavaa ja aloitti heti vilkkaan girl-talkin Tukholman shoppailumahdollisuuksista. Kaksikymmentä minuuttia hurahti huomaamatta, eikä englannin haastaminen tuntunut yhtään vaikealta. Edes myöhemmin haastattelunauhan kuunteleminen ei tuntunut tuskalliselta. (Sillä sitä se joskus on, uskokaa pois.)

Mitä tästä opimme? Ei IKINÄ kannata jättää asioita tekemättä vain siksi, että jännittää. Hus, ulos mukavuusalueelta!

anna

P.S. Alexandran haastattelun voit lukea maaliskuun Cosmosta!

17.12.2009 13:16

Kimono Fusion

Jos eksyt Tukholmaan jouluostoksille ja sinulla on aikaa kierrellä muuallakin kuin putiikeissa, suosittelen retkeä Skeppsholmeniin. Tukholman Östasiatiska Musee’etista löytyy mielenkiintoinen Kimono Fusion -näyttely, joka on avoinna vielä 10.1.2010 saakka.

Kuvassa Takyua Angel

Kuvassa Takyua Angel

Kimono Fusion esittelee perinteistä japanilaista kimonokulttuuria, joka sekoittuu tämän päivän Japanin alakultuureihin kuten mangaan ja katumuotiin. Museossa on nähtävillä upeita vintage-kimonoita ja geishojen asusteita, joita on sekoitettu Japanin kuumimpien nuorten suunnittelijoiden töihin käsityötä ja perinteitä vaalien. Erityisesti Takyua Angelsin upeat luomukset ja Shin Tanakan hip-hop-origamit tekivät vaikutuksen allekirjoittaneeseen, vaikken mikään Japani-fani olekaan!

origami

Shin Tanakan origameja voi askarrella myös itse.

anna

20.10.2009 16:24

Nyt kaikki liftaamaan!

Kokeilin tässä taannoin ensimmäisen kerran liftausta helpolla reitillä: Helsinki-Tampere-Helsinki. Odotimme kummassakin päässä puolisen tuntia, kunnes nappasi. Ensin pääsimme pakettiauton kyydissä Hämeenlinnan tienoolla sijaitsevalle huoltoasemalle, josta saimme kyydin helposti kyselemällä muutamilta asiakkailta. Matka meni mutkitta (lukuun ottamatta autonrenkaan puhkeamista Hämeenlinna-Tampere -välillä) ja aikaa kului yhteensä noin kaksi tuntia. Tampereelta pääsimme suoraan Helsingin keskustaan kahden afrikkalaisen pojan kyydissä. Kyyti meni rattoisasti Michael Jacksonia kuunnellen. Pojat olisivat heittäneet kotiovelle asti, jos olisi ollut tarve!

Totesin liftauksen mahtavaksi vaihtoehdoksi matkustaa. Matkasta tulee mielenkiintoisempi niin liftaajan kuin ajajankin näkökulmasta, kun tapaa uusia ihmisiä .  Ja tietenkin matkustaminen on täysin ilmaista! (jos ei halua tarjota kuskille vaikkapa pullakahveja matkan varrella…)

Nykyään monet ajavat yksin, joten kyllähän sinne aina pari liftaria mahtuu! Näin säästetään myös luontoa. Liftaus on varmasti turvallisinta kahdestaan. Liian isolla porukallakaan ei kannata, ellei nyt sitten niin onnista, että ilmainen bussi sattuu paikalle…

Iina

lifti

29.9.2009 06:16

Kovalaisen kyydissä

Pääsin toteuttamaan monen naisen päiväunen viikko sitten Italian Vallelungassa. Cosmo oli kutsuttu sen mukavamman (ja komeamman, toim. huom.) formulamiehemme Heikki Kovalaisen testiajoon ESafetyAwaren järjestämässä autoturvallisuustapahtumassa.

Kovalaisen-kera-osa-4

Ajatus ajelusta Kovalaisen kera saisi varmasti monen muun kiemurtelemaan onnesta. Kun pelkääjän paikkaa sitten oikeasti tarjottiin hopealautasella, kiemurtelin enemmänkin kauhusta. Näin itseni elävästi 300 kilometriä tunnissa kiitävän formula-auton kyydissä vesi silmistä valuen ja korvat moottoreiden pauhusta soiden… Vasta alkujärkytyksen laannuttua tajusin, että kauhuskenaariossani oli jotakin mätää. Eihän formula-autossa ole edes paikkaa pelkääjälle. Ovet avautuisivat siis todennäköisesti tavalliseen henkilöautoon. Oivallus ei pahemmin lievittänyt vauhtipelkoani, sillä pystyin kuvittelemaan, millaiseen hanaan Datsunkin lähtisi Heikin käsissä.

Keskityin siis tulevaan haastattelutuokioon ja muistutin itseäni siitä, että olin sentään osallistumassa autoturvallisuustapahtumaan. Sitä paitsi Kovalainen, jos kuka, tietää mitä tekee. Olisin varmoissa käsissä.

Kovalaisella piti kiirettä, kun paikalliset toimittajat ja valokuvaajat halusivat hetken hänen kanssaan. Heikki jutteli välittömästi jokaiselle, ja suomussalmelaisen mutkaton maanläheisyys teki ainakin allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen. Vaikka varaa elvistelyihin olisi, tämä formulamies jätti turhat tärkeilyt muille. Juttutuokio Kovalaisen kanssa oli kuin virkistävä Suomihetki kaiken pintaliidon keskellä.

kovalainen_haastis

Lyhyen haastattelun jälkeen oli sitten testiajon aika. Suuni loksahti hämmästyksestä, kun radalla meitä odotti Datsunin sijasta valtava rekka. Heikki lohkaisi heti alkuun muutaman mielenrauhaani järkyttäneen paljastuksen: hän oli harjoitellut kyseisellä rekalla vain pari kertaa, eikä hän edes omista rekkakorttia! Nielaus. Kovalainen myös mainitsi muina miehinä sivulauseessa, että vetää vain pari kiekkaa sellaista vauhtia, että rekka saadaan hieman kyljelleen. Uudet turvalaitteet kyllä varmistavat, ettei rekka kaadu. Ei siis mitään hätää.

kovalainen_autossa

Kipusin ranskalaisen toimittajan kanssa valtavaan ajoneuvoon, ja tarrauduin kauhukahvaan jo ennen starttia. Suureksi helpotuksekseni rekkaan oli asennettu myös toinenkin turvajärjestelmä, mikä esti vauhdin nousemisen noin 80km/t. Seurasin sivupeileistä, kuinka rekan pyörät irtosivat hieman maasta, kun Heikki kaasutti ympyrää. Turvajärjestelmät pitivät pintansa, ja rekka pysyi kuin pysyikin pystyssä. Kovalainen pysäytti rekan ja olin jo avaamassa ovea, kun hän ilmoitti, että luvassa olisi vielä toinen kierros, tällä kertaa märällä radalla. Sadesuihkut kastelivat radan ja niin matka jatkui. Maisemat eivät tosin vaihtuneet, mutta tärkeintä oli, että rekka pysyi radallaan.

kovalainen_rekkarata

Meidät saapui noutamaan radalta musta mersu, jonka oven Kovalainen herrasmiehenä avasi.
”Ootko sä koskaan ajanut rekalla?” hän kysyi, kun matkasimme takaisin tapahtuma-alueelle.
Oli pakko myöntää, etten edes omista ajokorttia.
Kovalaisen hämmennys oli hellyttävää. Kortittomuus taitaa olla formulapiireissä niin sanotusti kortilla.
”Ai, miksi?”
Ekologisuus, ekonomisuus… Syitä oli monia.
Kovalainen kertoi ymmärtävänsä hyvin ja kunnioittavansa jokaisen henkilökohtaista valintaa.

Taidanpa alkaa seurata F1:stä tästä lähtien.

Kirsi

P.S. Kovalaisen haastattelun voit lukea lokakuun Cosmosta!

23.9.2009 13:41

Kaikki tiet vievät…

Tiedätte kai minne? No, Roomaan tietenkin!

Ikuisesta kaupungista hurmaantuneena (ja uutta reissua jo suunnitellessa) haluan jakaa joitakin kohokohtia viiden päivän neitsytmatkaltani. Näihin kannattaa varautua:

Kenkähysteria. Rooma on kenkähullun paratiisi. Toinen toistaan upeammat ihanuudet houkuttelevat sisään putiikkiin, hipelöimään ja kokeilemaan… Ja siinä vaiheessa ei olekaan enää paluuta. Parhaat löydöt teet Via del Corsolta.

rooma_kauppa

rooma_saappaat

Ilmaiset muotinäytökset. Espanjalaisilla portailla on kiva istuskella ja nauttia paikallisten pettämättömästä tyylitajusta minä tahansa arki-iltana. Poimi vinkkejä omaan tyyliisi tai paikallinen komistus makutuomariksi.

rooma_portaat

Ikkunaunelmointi. Jos olet heikkona huippumuotiin ja luottokortti polttaa näppejäsi, kierrä Via Condotti kaukaa. Se on näet Diorin, Jimmy Choon, Versacen, Valentinon, Chanelin ja monen muun huippumerkin kotikatu.

rooma_jimmy

Julkun kohtaaminen. No, itse en varsinaisesti törmännyt staroihin, mutta jututin leffaroudaria, joka oli valmistelemassa lavastusta Omaa tietä etsimässä (Elizabeth Gilbertin upeaan kirjaan perustuvan elokuvan) kuvauksiin. Elokuvan päätähti Julia Roberts saapui paikalle seuraavana päivänä…

Jäätelöähky. Kun suomalaiset jonottavat baariin, italialaiset jonottavat gelatobaariin. Suussa sulavaa herkkua on tarjolla joka kulmassa ja jätskipaikat ovat auki myöhään. Parhaimmat ja suurimmat annokset myy Old Bridge Vatikaanin lähettyvillä.

rooma_jatski

Taideähky. Kaupunki on kuin valtava museo. Colosseum, suihkulähteet, patsaat ja kauniit rakennukset ovat keskellä vilinää. Vatikaanin museossa kannattaa käydä jo pelkän uskomattoman taidepaljouden vuoksi.

rooma_colosseum

Kofeiiniähky. Italialainen espresso hakee vertaistaan. Kofeiinikiintiö täytyy helposti, kun nauttii aamulla laten, keskipäivällä cappuccinon ja lounaan jälkeen espressoon. Testaa ainakin Pantheonin lähellä sijaitseva Caffé Sant’Eustachio (Rooman paras cappuccino).

rooma_kahvila

Ihanat miehet. Tämähän jo tiedettiin, mutta italialainen muotoilu on varsin kaunista katseltavaa myös miesten osalta. Flirtti on paikallisten toinen luonto, joten jätä turha kainomieli kotiin.

rooma_fudispoika

Ennen reissua tai matkakuumeessa kannattaa katsoa ihana Audrey Hepburn -klassikko Loma Roomassa.

Con amore,

Kirsi

15.9.2009 08:29

Kiusaus sentään!

namitKirsi toi meille tuliaisia Roomasta (onnekas pirulainen pääsi haastattelemaan Heikki Kovalaista). Mutta siis katsokaa nyt näitä herkkuja! Eihän tällaista raaski edes syödä!

Jos omaisin BB-Danan ajatusmaailman, olisin nyt vakaasti sitä mieltä, että Kipa yrittää lihottaa meitä.. kuten Kätlin muka BB-talon asukkaita.

Kovalaisen ajatusmaailma aukeaa lokakuun Cosmossa. Nämä karkit on silloin kyllä jo popsittu.

anna

21.6.2009 23:25

Rantaelämää

Näyttäytyihän se aurinko vihdoinkin! Sunnuntai vierähti raikkaasta meri-ilmasta ja auringonsäteistä nauttien. Sitkeästi jätin huomioimatta jokseenkin vilpoisan merituulen ja sen, ettei bikineistä ollut hupparin ja leggingsien alla paljon iloa…

Kuvat ovat salaiselta paratiisirannaltani. Jos joku tunnistaa, ei saa paljastaa. ;)

laivat1

210620091391

21062009136

Huomiseksi luvattua hellettä odottaen,

Anna

16.6.2009 11:47

Kohti Goottien satamaa

Nyt on kameran muistikortti tyhjennetty ja pääsen kertomaan teille millaista oli matkata rahtilaivalla Puolan Gdyniaan.

Olin henkisesti valmistautunut hivenen epämääräisiin olosuhteisiin ja karskeihin rekkakuskeihin. Kuinka väärässä olinkaan! Vaikka ihan lemmenlaiva-tunnelmiin ei päästykään, niin matka sujui leppoisasti hyvästä ruuasta ja maisemista nauttien. Paikoittain sankka sumu esti näkyvyyden kokonaan, mikä lisäsi aavemaisuutta. Ei mitään eikä ketään missään. Ei edes kenttää kännykässä! (Facebook-pimento, kääk!)

Aavan meren tuolla puolen...

Aavan meren tuolla puolen...

Matka kesti 15 tuntia, jona aikana ehti syömään, shoppailemaan pienessä tax free -putiikissa ja nauttimaan hyvää viiniä. Tilavassa hytissä olo oli kuin hotellihuoneessa.

hytti

"Rakkauden laivan käytävillä..."

oikeehytti

Rentouttavien yöunien ja aamiaisen jälkeen seurasin satamaan saapumista laivan kannelta. Kieltämättä sotilaslaivojen keskellä lipuminen kohti tuntematonta oli aika juhlallista ja eri tavalla jännittävää, kuin lentokentällä ryysiksessä hösääminen.

Sotilaspurtiloita riitti.

Sotilaspurtiloita riitti.

Voin suositella laivamatkustusta lämpimästi kaikille. Ne, jotka eivät välitä ruotsinlaivojen bailabaila-hurmoksesta vaan haluavat nauttia leppoisasta matkanteosta ja todella rentoutua, arvostavat rahtilaivan vaatimattomia mukavuuksia. Ja huomattavasti pienempää matkustajakuntaa. Ruokatrendeissä jylläävä slow food on todellakin saamassa rinnalleen slow travel -käsitteen.

Tästä se seikkailu sitten vasta alkoi.. Lisää siis luvassa.

Anna

P.S. Tiedätkös muuten mikä tämä on?

Tällainen viritelmä löytyi laivan kannelta.

Tällainen viritelmä löytyi laivan kannelta.

12.6.2009 16:31

Laukku auki, please!

On olemassa yksi paikka, jossa edes minä en uskalla vääntää vitsiä, nimittäin lentokentän turvatarkastus. Palasin eilen lentokoneella Gdanskista ja poskeni hehkuivat nöyryytyksestä varmaan vielä Helsinki-Vantaallakin. Nyt jo naurattaa, kun muistelen puolalaisen miespuolisen tullivirkailijan tiukasta aidon hämmästyneeksi muuttunutta ilmettä, kun hän tonki laukkuni sisältöä käsimatkatavaroiden läpivalaisuhihnalla.

Mitä kaikkea naisen käsiveskasta voikaan löytyä! Täytyy myöntää, että itsekin koin yllätyksiä nuoren miehen onkiessa esiin muun muassa kauan kadoksissa olleen nahkarotsini napin. Sielläkö se olikin! Sen sijaan hävetysfaktoria nosti hihnalle kerääntynyt kasa silkkaa roskaa, paperisilppua, käytettyjä nenäliinoja, sekä pienen salapussukkani tamponit, kondomit, pikkuhousut ja muut hygieniatarpeet, jotka kaikki tutkittiin hitaasti yksitellen – ja tarkkaan. Tullimiehen ilme oli näkemisen arvoinen.

Mitä sitten etsittiin? Läpivalaisussa epäilyksen herätti kuvassa keskellä kiiltelevä huulipunapaletti. Kun olin demonnut tullimiehelle miten paletti avataan, hänen olemuksensa suli nauruun. Paljon melua yhdestä huulipunasta, jonka olemassaoloa en edes muistanut.

Tämä ja kilo roskaa...

Tämä ja kilo roskaa...

Siivousterveisin,

Anna

P.S. Oli muuten ihana palata reissusta ja lukea teidän kaikkien mahtavia kommentteja. Kiitos! Tuli hyvä fiilis ihan pelkästään siitä tiedosta, että olette siellä. :) Kommentoikaa jatkossakin yhtä innokkaasti.

9.6.2009 14:36

Riiiio-ohoi!

“Mä lähdin banaanilaivalla pois.. Sinua katsomaan, sinun naisiisi rakastumaan…”

Täällä on lauleskeltu Dingon ikivihreää jo aamusta asti. Allekirjoittanut pakkaa kamansa ihan pian ja suuntaa illalla kohti Vuosaaren satamaa. Luvassa on salaperäinen laivamatka Puolan Gdyniaan. Olen aina toivonut päästä halkomaan Itämerta muullakin kuin “porauslautalla”, ja nyt tämä toive toteutuu. Ensi yönä pääsen (toivottavasti) kokemaan aitoa rahtialustunnelmaa!

Loppuviikoksi voin siis luvata matkaraporttia Puolan “Goottien satamasta”! Ellen jää sille tielleni… ;)

Kuva: Traveljournals.net

Kuva: Traveljournals.net

Anna