Olen saanut tällä viikolla muistella sinkkuelämääni oikein antaumuksella. Parempi puolisko nimittäin leikkii miesten leikkejä tällä hetkellä kertausharjoituksissa (, joissa muuten tuntuu olevan aivan liian lälly meininki.. Terveisiä vaan Upinniemeen: Enemmän tetsausta ja vähemmän munkin syöntiä, sanon minä!).
Tottakai täytyy myöntää, että ikävä vähän kuristelee kurkkua, mutta on tässä puolensakin. Olen nimittäin…
1.) syönyt joka päivä ihania herkkuja, joita mies ei oikein osaa arvostaa. Ainakaan ateriana. Olen täyttänyt jääkaapin vuohenjuustolla, parmankinkulla ja rucolalla. Kuka tarvitsee lämmintä ruokaa?
2.) juonut kuohuviiniä. Kyllä. Ihan yksin ja hienosta lasista. Täysin ilman mitään syytä.
3.) pyörittänyt vanhoja Sinkkuelämää-jaksoja non-stoppina, ilman minkäänlaisia miesväen marinoita.
4.) katsonut “hömelön hippielokuvan” eli Taking Woodstockin, jota mies ei vain suostunut katsomaan. Ehkä ihan hyvä, että sain nauttia leffasta ihan yksin, sillä skumppalasi meinasi pudota käpälästä, kun jumalainen Jonathan Groff kiharapehkoineen ilmestyi ruutuun. Te, jotka olette nähneet leffan, tiedätte loppukohtauksen, jossa Michael Lang (Groff) ratsastaa hevosella Woodstock-pellolla ja iskee silmää… Kelasin sen kohdan uudelleen viisi kertaa peräkkäin. Jep.
Ja pahin kaikista…
5.) syönyt näkkileipää sängyssä. Ilman lautasta. Jos jään kiinni, tulee tupenrapinat.







