Jokin siinä mätti… Tänään aamukahvia juodessani tajusin, että kaapin perukoilta löytyy ikivanha spraymaalipurkki. Mies joutui parvekkeelle maalaushommiin (olisin toki voinut heilutella purkkia itsekin, mutta kamoon – ulkona oli kylmä!) ja tadaa… Nyt se on mattavalkoinen. Ja niin paljon parempi!
Suosittelen muuten tätä säilytysratkaisua kaikille. Meikit pysyvät mahtavasti järjestyksessä ja putelit löytyvät aamukiireessä jämptisti omista laatikoistaan.
Bongasin mökkireissulla kaapinperukoilta mahtavan valikoiman vanhoja kahvipurkkeja. Retroin (ja jollain tapaa ihanasti rumin) Stockan ruskea 125v. juhlapeltipurkki pääsi sulostuttamaan talviaamujani kaupunkiin.
Uusi “vauvamme” painoi pahvilaatikkoineen 4800 grammaa ja valloitti heti styroksista päästyään paikan keittiöstä, sekä sydämestä. Manuaalinen espressokeitin, tuttavallisesti Luigina, on uusi silmäteräni. Huomaan viettäväni keittokomerossa aikaa vain italialaisen kaunottaren kiiltäviä pintoja rätillä hellästi hyväillen.
Kaunotar sai kasteessa nimekseen Luigina Lolo Rocco Balboa Ferrari.
Harjoitus tekee lattemestarin... toivottavasti!
Vaikka söpöt kukkakuppini eivät sovellu lainkaan oikeaoppisiksi espressokupeiksi, vaikka cremani on hassun väristä, eikä maitokaan vastaa “latte arten” vaatimuksia kunnollisesta mikrokuplavaahdosta, olen silti superinnoissani! Nähtäväksi jää jaksanko pulata Luiginan kanssa myös marraskuun pimeissä aamuissa…
Vietettyäni viisi ihanaa päivää kesämökillä saavuin eilen iltayön hämärässä viileään kaupunkikotiin sisustusideoita pursuten. Rakastan mökkifiilistä, joka syntyy hieman eripari astioista, kirjavista räsymatoista, kynttilälyhdyistä ja torkkupeitoista. Miksi ihmeessä kesämökki-fiilistä ei voisi vaalia kaupunkikerrostalossakin?
Pitkään himoitsemani ihanat Marimekon Oiva Hyvässä seurassa -astiat Siirtolapuutarha-kuosilla pääsevät koristamaan kesäaamujani pikimiten. Kun vielä ymmärtäisin herätä aamulla sen verran ajoissa, että ehtisin nauttimaan aamukahvin vehreällä parvekkeella.
Törmäsin taannoisella Ruotsin reissullani aivan mahtaviin keramiikkakoruihin.
Malin Janssonin keramiikkastudiolla Malmössa syntyy mm. ihania persoonallisia korvakoruja, säästöpossuja ja suolasirottimia. Malin tunnustaa rakastavansa vanhoja autoja, etenkin 70-luvun muskelirassit ovat mimmin mieleen. Alun perin valokuvaajan ammatista haaveillut Malin saa inspiraatiota kummallisista kontrasteista sekä mm. 80-luvun ketjukoruista ja rintaneuloista.
“Rakastan käytännöllisiä tavaroita, kunhan ne eivät ole pelkästään käytännöllisiä. Esineessä täytyy olla jotain muutakin, mikä tekee siitä pisteen i:n päälle.”
Autoaiheiset sirottimet vetoavat minuunkin, haluan ehdottomasti saada parin keittiötäni koristamaan.
anna
PS. Reissun saldo, eli Tukholman shoppailuvinkkejä luvassa joulukuun Cosmossa.
Kiertelimme Inarin kanssa tutustamassa Helsinki Design Weekin tarjontaan. Tässä kuvia matkan varrelta.
Ensimmäinen pit stop oli Lumi and Mhann featuring Villa Nah Fall/Winter 2009 Collection Opening Bash… Iiihania laukkuja, joista olisin voinut viedä kotiin ainakin joka toisen.. Tai kaikki!
Matka jatkui Design Forumiin, josta löytyi Hemming & Willströmin mahtavia vanhoista c-kasettinauhoista tehtyjä pussukoita. Jokaisessa tuotteessa on sisällä Wallet-ID, jonka avulla voi käydä netissä katsomassa mitä biisejä juuri siinä kasetissa, mistä tuote on tehty, on ollut. We like!
Kurkistimme myös My o My’hin, josta löytyi muun muassa ihania koeputkikarkkeja.
Kierros päättyi iltahömpsyille Erottaja Bariin, mutta onneksi silloin oli jo niin pimeää, ettei kuvaamista kannattanut edes yrittää. 
Vielä tänään ja huomenna ehdit tsekkaamaan Helsinki Design Weekin tarjontaa!
anna
© Sanoma Magazines Finland Oyj
