Jos rannalla makoilu alkaa ärsyttää, etsi urheiluliikkeestä käsiisi Waboba-pallo. Pehmeä kämmenen kokoinen Waboba on tarkoitettu nimenomaan vesiurheiluun, sillä se pomppii veden pinnalla. Palloa heitetään viistosti vettä pitkin samalla tavalla, kuin heitettäisiin kivellä “leipiä”. Hauskaa hupia isollekin porukalle. Vesiurheilusta diggaileva koira sekosi pallosta ihan täysin.
Vau, mieletön viikonloppu takana! Lauantaina bileet Rukalla pääsivät todenteolla vauhtiin. Päivällä vuorossa oli ammattilaisten bagjump -näytös, jossa nähtiin vauhtia ja hienoja temppuja. Innokkaimmat seurasivat hyppyjä rinteestä, mutta myös terassilta oli hyvät näkymät.
Batteryn oma tiimi B-Unit näytti hyppyjen mallia.
Parhaat näkymät temppunäytökseen olivat rinteen reunalla.
Bagjump -näytöstä sai seurata halutessaan vaikka vaakatasossa.
Temppuilun jälkeen lavalle nousi Haloo Helsinki! ja laittoi porukan tanssimaan. Tiput, tiikerit ja supermiehet bailasivat lavan edessä sulassa sovussa. Myös Cosmotiimin tanssijalka alkoi vipattamaan…
Haloo Helsinki! soitti menevän keikan ulkolavalla.
Yleisössä vilisi taas monen näköistä juhlijaa...
Cosmotiimi rinteessä: toimittaja (vas.) ja assareina pikkusiskot Jaana ja Sanna.
Rinnepäivän (ja pienen siistiytymisen) jälkeen suuntasin treffaamaan Disco Ensemblen poikia. Bändi rentoutui hotellihuoneessaan gladiaattoreita telkusta katsellen. Haastattelu meni rattoisissa merkeissä, sillä pojat ovat söpöjä ja tosi mukavia. Muutamaa tuntia myöhemmin Disco Ensemble nousi lavalle Pisteessä ja sai talon sekoamaan. Tunnelma oli vielä villimpi kuin edellisenä iltana. Päätin jäädä pahimmasta tungoksesta sivuun ihan turvallisuussyistä, joten sori huonosta kuvasta.
Jossain siellä sekopäisen yleisön takana pitäisi näkyä myös itse bändi.
Hulvattoman illan päätteeksi Cosmo päätyi kreisibailaamaan Automatic Eyen poikien kämpille, missä meno jatkui aamukuuteen asti YouTuben siivittämänä. Bussimatka takaisin Helsinkiin lähti kymmeneltä, joten kyytiin kapusi joukko hyvin väsyneitä juhlijoita. Huonosta hapesta huolimatta kotimatka sujui yllättävän kivuttomasti. Erityiskiitos hauskasta matkaseurasta Automatic Eyen supersöpölle basistille Heikille! ;)
xoxo Heidi
Terveisiä tuuliselta Rukalta! Keli ei ehkä ole paras mahdollinen (missä piileskelet aurinko?), mutta se ei haittaa menoa. Alkuperäinen suunnitelma oli tulla pohjoiseen lentäen, mutta tuhkapilven takia ajoimme tänne Battery Party Bussilla torstain ja perjantain välisenä yönä. Kyydissä oli meidän Batteryn kutsumien median edustajien lisäksi bändit Haloo Helsinki! ja Automatic Eye (käykää katsomassa Inarin haastis poikien kanssa CosmoTV:stä). Lähes 12 tunnin ajomatka meni yllättävän nopeasti ja ainakin Automatic Eyen pojilla oli hauskaa nestemäisten eväiden ansiosta…
Puolet ajasta menee terassilla ja puolet rinteessä.
Automatic Eyen pojilla riitti energiaa pitkästä bussimatkasta huolimatta.
Ruka Spring Breakiin kuuluu tärkeänä osana hauska pukeutuminen. Olenkin ehtinyt jo nähdä rinteessä mm. Batmanin, Robinin, Supermanin, Zorron, tiikerin, tipuja, banaanin, mäkihyppääjän, pikaluistelijan ja joukon viiksekkäitä barbaareja. Kaikkein eniten lumilla vilisee kuitenkin värikkäitä kasariaarteita, jotka ovat päässeet kaapin perukoilta hyvään käyttöön.
Värikkäät kasariasut olivat kuuminta hottia rinteessä.
Miesten Spring Break -tyyliin kuului ehdottomasti muhkeat viikset.
Eilinen ilta päättyi villeihin “Wanna look like an idiot?” -bileisiin, joissa esiintyi ruotsalaispumppu Basic Element. Eurodance sai porukan aivan sekaisin ja nyrkit pumppasivat ilmassa kuin Jersey Shoren pojilla konsanaan.
Autenttista ysärimenoa! Basic Element keikkailee edelleen ahkerasti.
Nyt Cosmo suuntaa takaisin rinteeseen bongaamaan niitä tipuja ja ryystämään minttukaakaota. Lisää raporttia huomenna!
xoxo Heidi
Mahtaakohan kuvassa olla a.) Kotipizzan pitsalähetti b.) Kittilän paikallinen kylähullu eksyneenä Levin alppikylään vai c.) Cosmopolitanin toimittaja?
Kiitokset Pupulandian Jennille kuvasta. Totean, että muoti – eikä varsinkaan ski-muoti – oo näköjään mun juttu ollenkaan. Mutta ei se mitään, Levillä oli silti lystiä!
Aurinkoa!
anna
kuva: Iceblock/TvViisi
Jippii! Suomen ensimmäisen olympiamitalin pokkasi kotiin lumilautailija Peetu Piiroinen. Onnea Peetulle hopeasta ja ihanaa, että nuorten suosima laji saa lisää arvostusta.
Tiesittekö muuten, että ammattilaislumilautailijan elämä tarkoittaa jopa 200 päivän viettämistä ulkomailla vuodesta. Eivätkä pojat pokkaa mitään pieniä summia palkintopalleilta. Parhaimmillaan mukaan lähtee kymppitonneja, ja vuositulotkin voivat nousta sponsorisopimuksineen jopa sataantonniin. Todellisilla julkkislaskijoilla, kuten Jenkkien Shaun Whitella (voitti kultaa olympialaisissa) vuositulot hipuvat kuulemma jopa miljoonia.
Eli lauta alle ja mäkeen, jos halajat ammattilaiseksi:)
kuva: Iceblock/tvViisi
Jos suomalaisten ammattilumilautailijoiden maailma kiinnostaa, kannattaa tsekata TvViideltä sunnuntaina (21.2) kello 18.30 alkava Iceblock. Se kertoo hieman vähemmän tunnetuimpien prolaskijoidemme, kuten Janne Korven, Markus Malinin ja Jaakko Ruhan elämästä tien päällä. Luvassa on huimia hyppyjä, hauskoja juttuja, upeita maisemia ja taastusti söpöjä kundeja.
Suosittelen 
Inari
Michael Bisping (oikealla) on hot hot hot!
Aikaisemmin kesällä jo päivittelinkin miehen innostusta vapaaotteluun – ja sitä miten onnistuneesti myös minut on revitty mukaan tähän hien ja veren värittämään maailmaan.
Homma on mennyt nyt niin pitkälle, että jätti-telkkarin lisäksi on hankittu myös kanavapaketti, joka näyttää Ultimate Fighter -matseja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello viisi. Kyllä. Luit oikein. Viideltä yöllä.
Varsinaiset liveottelut nähdään siis MTV3 Maxilla, mutta Ultimate Fighter tosi-tv-sarjaa voi seurata myös Subin lauantain myöhäisilloissa 13.2. alkaen. Itse sarjassahan kaksi joukkuetta kamppailee UF-tittelistä, ja joka viikko hävinnyt ottelija joutuu nielemään häpeän kyyneleet ja lähtemään kotiin.
Eikä siinä vielä kaikki, sillä maaliskuun alussa Jimillä alkaa kotimainen Sali, joka seuraa helsinkiläisen vapaaottelusalin elämää. Kotimainen reality-sarja on myös naisnäkökulmasta mielenkiintoinen, sillä kerrankin kehässä nähdään myös naisottelija Outi Louhimo.
Toverit, tässä on siis tasan kaksi vaihtoehtoa: innostua itse vapaaottelusta tai hankkia toinen televisio. Kumpaan suuntaan sinä kallistut?
anna
Pääsin toteuttamaan monen naisen päiväunen viikko sitten Italian Vallelungassa. Cosmo oli kutsuttu sen mukavamman (ja komeamman, toim. huom.) formulamiehemme Heikki Kovalaisen testiajoon ESafetyAwaren järjestämässä autoturvallisuustapahtumassa.
Ajatus ajelusta Kovalaisen kera saisi varmasti monen muun kiemurtelemaan onnesta. Kun pelkääjän paikkaa sitten oikeasti tarjottiin hopealautasella, kiemurtelin enemmänkin kauhusta. Näin itseni elävästi 300 kilometriä tunnissa kiitävän formula-auton kyydissä vesi silmistä valuen ja korvat moottoreiden pauhusta soiden… Vasta alkujärkytyksen laannuttua tajusin, että kauhuskenaariossani oli jotakin mätää. Eihän formula-autossa ole edes paikkaa pelkääjälle. Ovet avautuisivat siis todennäköisesti tavalliseen henkilöautoon. Oivallus ei pahemmin lievittänyt vauhtipelkoani, sillä pystyin kuvittelemaan, millaiseen hanaan Datsunkin lähtisi Heikin käsissä.
Keskityin siis tulevaan haastattelutuokioon ja muistutin itseäni siitä, että olin sentään osallistumassa autoturvallisuustapahtumaan. Sitä paitsi Kovalainen, jos kuka, tietää mitä tekee. Olisin varmoissa käsissä.
Kovalaisella piti kiirettä, kun paikalliset toimittajat ja valokuvaajat halusivat hetken hänen kanssaan. Heikki jutteli välittömästi jokaiselle, ja suomussalmelaisen mutkaton maanläheisyys teki ainakin allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen. Vaikka varaa elvistelyihin olisi, tämä formulamies jätti turhat tärkeilyt muille. Juttutuokio Kovalaisen kanssa oli kuin virkistävä Suomihetki kaiken pintaliidon keskellä.
Lyhyen haastattelun jälkeen oli sitten testiajon aika. Suuni loksahti hämmästyksestä, kun radalla meitä odotti Datsunin sijasta valtava rekka. Heikki lohkaisi heti alkuun muutaman mielenrauhaani järkyttäneen paljastuksen: hän oli harjoitellut kyseisellä rekalla vain pari kertaa, eikä hän edes omista rekkakorttia! Nielaus. Kovalainen myös mainitsi muina miehinä sivulauseessa, että vetää vain pari kiekkaa sellaista vauhtia, että rekka saadaan hieman kyljelleen. Uudet turvalaitteet kyllä varmistavat, ettei rekka kaadu. Ei siis mitään hätää.
Kipusin ranskalaisen toimittajan kanssa valtavaan ajoneuvoon, ja tarrauduin kauhukahvaan jo ennen starttia. Suureksi helpotuksekseni rekkaan oli asennettu myös toinenkin turvajärjestelmä, mikä esti vauhdin nousemisen noin 80km/t. Seurasin sivupeileistä, kuinka rekan pyörät irtosivat hieman maasta, kun Heikki kaasutti ympyrää. Turvajärjestelmät pitivät pintansa, ja rekka pysyi kuin pysyikin pystyssä. Kovalainen pysäytti rekan ja olin jo avaamassa ovea, kun hän ilmoitti, että luvassa olisi vielä toinen kierros, tällä kertaa märällä radalla. Sadesuihkut kastelivat radan ja niin matka jatkui. Maisemat eivät tosin vaihtuneet, mutta tärkeintä oli, että rekka pysyi radallaan.
Meidät saapui noutamaan radalta musta mersu, jonka oven Kovalainen herrasmiehenä avasi.
”Ootko sä koskaan ajanut rekalla?” hän kysyi, kun matkasimme takaisin tapahtuma-alueelle.
Oli pakko myöntää, etten edes omista ajokorttia.
Kovalaisen hämmennys oli hellyttävää. Kortittomuus taitaa olla formulapiireissä niin sanotusti kortilla.
”Ai, miksi?”
Ekologisuus, ekonomisuus… Syitä oli monia.
Kovalainen kertoi ymmärtävänsä hyvin ja kunnioittavansa jokaisen henkilökohtaista valintaa.
Taidanpa alkaa seurata F1:stä tästä lähtien.
Kirsi
P.S. Kovalaisen haastattelun voit lukea lokakuun Cosmosta!
Samalla tunnilla ratsastava Minna aloitti harrastuksen uudestaan vuosien jälkeen.
Syksy on uusien harrastusten aikaa. Yleensä niitä aloittaa ainakin yhden ja lopettaa vähintään saman verran. Minäkin siis aloitin jälleen kerran uuden lajin. Tällä kertaa ero edellisvuosiin on kuitenkin siinä, että tästä harrastuksesta olen haaveillut koko pienen elämäni. Nimittäin viikottaisista ratsastustunneista. Nyt niitä on takana neljä. Hevoseni on kerran kaatunut, laukannostoista toiseen suuntaan voin vain uneksia, kevennykseni on jatkuvasti väärä ja ryhtini huono. Silti kiinnostukseni uuteen harrastukseen ei ole ainakaan hiipumassa. Päinvastoin. Tuntuu siltä, että olen vihdoin löytänyt oman juttuni, jossa haluan oikeasti kehittyä. Se on ihana tunne. Toivottavasti sitä jatkuu loppusyksynkin.
Minkä harrastuksen sinä aloitit tänä syksynä? Entä oletko jo löytänyt unelmien lajisi?
Syysterkuin
Inari
Toimituksessa hihkuttiin ilosta, kun kuulimme Usain Boltin tehneen uuden maailmanennätyksen Berliinin MM-kisoissa. Salamannopea Usain jätti muut pojat kuin nallit kalliolle ja juoksi 100 metrin matkan aikaan 9,58!
Jos haluat lukea haastattelumme kuuman Usainin kanssa, kaiva esille kesäkuun lehti ja käännä sivulle 15. Söpöliinin ja Cosmon kohtaamisesta löytyy lisää myös täältä.
xoxo Heidi
Käsi ylös, kuinka moni on kohdannut lenkkipolulla silmää miellyttävän vastakkaisen sukupuolen edustajan ja piristynyt jo pelkästä nanosekunnin katsekontaktista? Entä kuinka usein tämä atleettinen ilmestys on hiljentänyt vauhtia moikatakseen ja vaihtaakseen pari sanaa kanssasi?
Ehkä korkeintaan elokuvissa. Niissä epäuskottavissa, siirapilla maustetuissa.
Tai sitten elävässä elämässä, eilen illalla auringon laskiessa, tutulla vakioreitillä, aivan yllättäen.
Elokuvassa hehkuvakasvoinen naistähti olisi tietysti jäänyt flirtille ja hurmannut miehen nokkelilla kommenteillaan. Tosielämässä kohtaus kulki valitettavasti toisella tapaa.
Olin hiestä märkä ja niin häkeltynyt eteeni heitetystä tilaisuudesta, että paras mihin sillä hetkellä pystyin oli pari tökeröä sanaa ja pako paikalta. Tietenkin potkin itseäni heti, kun olin turvallisesti pois miehen näköetäisyydeltä. Ja tietenkin mieleeni juolahti miljoona fiksua jutunaihetta, joita jalostin koko loppumatkan.
On turha itkeä menetettyjä mahdollisuuksia ja sitä, ettei elämä anna uusintaottoja. Yhtä turhaa on soimata itseään, tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Sen sijaan voi yrittää ottaa opikseen ja uskoa siihen, että kasvu tapahtuu juuri kantapään kautta. Aina tulee uusia tilaisuuksia harjoitella, ehkä ei ihan heti, mutta ennen keski-ikää kuitenkin. Ja niitä odotellessa voi jakaa neuvoja muille kokemuksen syvällä rintaäänellä:
“älä tee kuten minä teen, vaan kuten sanon.”
Jos et siis ole täydellinen flirtissä, älä huoli. Et ole yksin.
Heinäkuun Cosmosta voit myös lukea laatimani täydellisen flirttioppaan, jota noudattamalla et tee samoja mokia ja kulje ehkä onnesi ohi.
Hymyillään kun lenkkeillään!
Kirsi
P.S. Ja niitä tilanteita voi aina luoda myös itse.
© Sanoma Magazines Finland Oyj
