Eilinen, juhlinnan jälkeinen, harmaus alkaa väistyä. Kotona kukkii kevät ja nenällä keikkuvat pitkästä aikaa aurinkolasit.
Tagillä ‘vapaalla’
Here comes the sun
Random Sthlm
Piipahdin minäkin viikonloppuna Tukholmassa kuten muutamat muutkin bloggaajat. Oma matkani tosin oli puhtaasti henkilökohtainen huvireissu. Shoppailun kannalta Tukholma oli pettymys. Jotain pientä hankin laivan tax-freestä, mutta mitä, sen näette myöhemmin. Kaiken kaikkiaan totesin, että kiitos nettikauppojen, mikään ei tunnu enää miltään.
Vähän lapsettaa
Postausta väsätessäni tuli mieleeni ihan legendaarinen leffalaini:
“Now you put the T in tough. (You’re) So hard you could’ve been eating nails for breakfast! But that’s the way a woman’s got to be these days.”
Kuka muistaa, mistä (lempi)leffastani kyseinen lainaus on? Ekalle tietäjälle lupaan lähettää ylläripaketin.
Happy NYE
Kiitokseksi kuluneesta vuodesta saa vähän hemmotella itseäänkin. Eilen kauppareissulla löysin vahingossa farkut, joita olen etsinyt syyskuusta asti. Kiikutin Levis CurveID:t välittömästi kassalle. Farkkujen suosio on kuulemma yllättänyt valmistajan ja siksi himottu mallisto on loppu joka puolelta. Kaupat saavat nyt vuoden vaihteessa täydennystä varastoihinsa, mutta ne menevät kuin kuumille kiville samoin tein. Sellon JC:ssä oli vielä muutama 34 tuuman lahkeella varustettu Demi Curve jäljellä.
Toinen hemmottelulahjani pilkottaa farkkujen takataskusta. iAikaan siirtyminen on oikeastaan uuden vuoden lupaus teille: iPhonella bloggaaminen on naurettavan helppoa, joten lupaan blogata ensi vuonna useammin.
Kiitos teille kuluneesta vuodesta. Iloa, onnea ja menestystä uudelle vuodelle 2011. Odotan innolla kommenttejanne, mitä toivotte blogilta ensi vuonna. Muutama yllätys minulla on jo hihassa, mutta niistä enemmän sitten tammikuussa
Miehet mun makuun
Slow Sunday
All things glam, pretty and sweet
Sänky on ihan mukava paikka köhistä, kun on hyvää seuraa. Minun sängystäni löytyvät leidit Lauren Conrad, Rihanna ja Geisha. Lauren Conradin Style-opus näyttää ihan mielenkiintoiselta ja ihanan freessiltä. Toisaalta Rachel-episodin jälkeen en odota enää ihmeitä.
Pari sanaa bloggaamisesta
Bloggaaminen on kuulkaas rankkaa hommaa. Olen pyörittänyt All Accessia nyt puolisen vuotta ihan omin voimin ja voin kertoa, että muutama totuus tästä touhusta on valjennut.
Suurin osa ideoista ja kuvista jää käyttämättä ja näyttämättä. Silloin kun bloggaaja on mahtavassa paikassa/juhlissa/tilanteessa, josta pitäisi ehdottomasti raportoida kuvin ja sanoin, kamerasta on akku loppu/kamera on kotona/bloggaaja unohtaa ja jäätyy. Silloin kun bloggaaja muistaa ottaa kuvia, ne jäävät laittoman usein postaamatta, sillä tuntuu vain urpolta postata kuvia bileistä, jotka olivat kaksi viikkoa sitten…
Joskus päivän asun kuvaaminen on ainoa syy, miksi bloggaaja nousee sunnuntaina sängystä, käy suihkussa, föönaa tukan, pukeutuu johonkin muuhun kuin yöpaitaan ja meikkaa. Bloggaaja käy nopeasti hyytävässä pakkasessa pyörähtämässä rapun oven edessä ja syöksyy sitten takaisin sohvalle viltin alle.
Postaukset, jotka on julkaistu aamukuudelta epäkristillisiin aikoihin, ovat ajastettuja. Ne ovat huijausta. Bloggaaja ei todellakaan herää lauantaiaamuna kello 06:20 kertomaan uudesta meikkilöydöstä. Poikkeuksena voidaan pitää sitä, jos bloggaaja on viettänyt koko yön nettikaupassa surffaten eli on ns. ostoshumalassa.
Silloin kun bloggaaja tuntee ahdistusta siitä, ettei ole blogannut ainakaan kolmeen päivään (ja ymmärtää, ettei energia riitä parempaan nytkään) putkahtaa ilmoille suosikkituote/lempilevy/youtube-postaus. Olen pahoillani.
Pienenpieni salaattiannos, jonka bloggaaja julkaisee päivän syömisistään (reseptin kera) on huijausta! Toistan: se ei ole koko totuus! Postaisin kuvia meheistä hampurilaisannoksista paljon useammin, jos kehtaisin.
Avautumisen päätteeksi kipaisen jääkaapille hakemaan lisää eilen tehtyä jauheliha-ananas-pitsaa ja alan valmistautua BB-finaaliin. ;)
Mitä mieltä te lukijat/bloggaajat olette? (Ja kuka mahtaa voittaa BB:n?)
Bless.
Saanhan vielä kehua Dieselin rotsia, saanhan! Viisitoista astetta pakkasta, eikä tunnu missään! Rakastan rakastan rakastan.
Purkit ja penselit vol. 2
Jokin siinä mätti… Tänään aamukahvia juodessani tajusin, että kaapin perukoilta löytyy ikivanha spraymaalipurkki. Mies joutui parvekkeelle maalaushommiin (olisin toki voinut heilutella purkkia itsekin, mutta kamoon – ulkona oli kylmä!) ja tadaa… Nyt se on mattavalkoinen. Ja niin paljon parempi!
Suosittelen muuten tätä säilytysratkaisua kaikille. Meikit pysyvät mahtavasti järjestyksessä ja putelit löytyvät aamukiireessä jämptisti omista laatikoistaan.






















