En tiedä kuinka selviän Born to Die -levyn julkistamiseen asti. Siihen on kuitenkin kolme kokonaista päivää aikaa.

(Jos sinäkin tunsit väristyksiä ihon alla, kannattaa vierailla Lanan kotisivuilla. Born to Die -levyn nimikkobiisi on sekin käsittämättömän hieno videoineen kaikkineen…)

Muutaman tunnin kuluttua meikäläinen keinahtelee (toivottavasti vain kevyesti) Itämeren aalloilla. Luvassa rentouttava risteily Tukholmaan. En aio astua jalallanikaan tax free -kauppaan ennen kuin janoisimmat ovat saaneet juomansa ostettua. Enkä todellakaan aio jäädä tanssiravintolaan remuamaan enää keskiyön Michael Jackson -shown jälkeen. Viisas suunnitelma, mutta saa nähdä kuinka hyvin pysyn tavoitteessa. Huomenna olisi mukava koluta Sofon pikkuputiikkeja ilman päänsärkyä…

Ihanaa viikonloppua, hejdå!

Pssst! Ihana fiiliskuva on Tigin Bed Head Candy Fixations -sarjan lookbookista. Iiiihana tukka! (Äiti, en aio värjätä hiuksiani pinkeiksi, älä hätäänny.)

Nyt täytyy myöntää, että olin tämän suhteen hyvin skeptinen! Avonin Anew Aqua Youth -geelivoide ei tehnyt suurta vaikutusta purkillaan tai hieman apteekkimaisella tuoksullaan. Olin sataprosenttisen varma, ettei ohut geelivoide pysty ruokkimaan nälkäistä ihoani tyytyväiseksi talvipakkasella (ainakaan omin voimin), mutta perhana sentään: olin väärässä.

Sain voiteen testattavaksi ennen joulua ja olen käyttänyt sitä päivittäin. Väitän, käsi sydämellä, että kasvojen iho on kosteutettu ja kiinteä. (Minä jos kuka tiedän, valitettavasti, miltä naama näyttää ja tuntuu, kun se ei ole edellämainittuja asioita…) Voidetta ei tarvitse lotrata ja se vähäkin imeytyy sekunnissa. Sopii mainiosti minulle, joka nykyään harjaan hiuksenikin autossa matkalla töihin. Jos harjaan.

Ainoa huono puoli on, että Avonin tuotteita saa vain netistä tai Avonin kauneuskonsulteilta. Mutta jos tilaa muutenkin lähes kaiken vaatteista kodinkoneisiin netistä, niin mikä ongelma tässä sitten oikeastaan on…? Ei mikään.

Tutustuminen uuteen asuinympäristöön vol. 1. Löydöt eivät olleet hullumpia! Kotikylästä löytyi mahtava ravintola, jossa söimme itsemme tainnuksiin (kynttilän valossa!) ja vannoimme tulevamme pian takaisin. Tunnelmallinen kellariravintola hakkaa Helsingin pintaliitopaikat mennen tullen. (Vaikka ehkä niitäkin vielä tulee ikävä..)

Porvooseen suuntasimme, kun tajusin, että sehän on nyt lähempänä kotia kuin Helsinki. Vanhaan kaupunkiin on pian pakko palata uudestaan, sillä kauan etsinnässä ollut leipälaatikko löytyi vasta, kun pikkuputiikit olivat jo menneet kiinni. Ei auttanut, vaikka kuinka yritin tuijottaa sitä intensiivisesti ikkunalasin läpi.

Jotain kuitenkin tarttui mukaan, tietenkin… Design delistä löytyneet 2. elämä -korvikset on valmistettu.. Arvatkaas mistä?! Polkupyörän sisäkumista! Aikamoista.

Olisikohan aika päättää tämä törkeäksi venähtänyt radiohiljaisuus. Syitä kiusalliseen katkoon oli monia. Osa niistä oli iloisia – osa surullisia. Viikko ennen joulua muutimme unelmien asuntoon savisten peltojen keskelle. Pari päivää muuton jälkeen koiravanhuksemme nukkui pois. Elämä meni sekaisin ja koko joulu hujahti ohi kuin sumussa. Pikkuhiljaa tavarat kotona ovat kuitenkin löytäneet omille paikoilleen, olen lakannut halaamasta uutta astianpesukonetta eikä joka ilta tarvitse enää saunoakaan. Toinen koiramme on lakannut tuijottamasta eteiseen, se ei enää odota koirakaveria kotiin. Onneksi koiruuden häntä on alkanut jo heilua ja puruluutkin maistuvat. Kyllä elämä jatkuu. Uusia koirannappulasäkkejä kannetaan kaupasta kotiin. Uudet tv-ohjelmat alkavat ja sulaneen lumen päälle sataa uusi, joka taas sulaa pois.

Eikö tällainen One Piece -haalari aka aikuisten potkupuku olisi tosi kätevä joulun välipäivinä, kun on ahminut mahan täyteen kinkkua ja suklaata? (Ei ehkä yhtä aikaa kuitenkaan!) Kumisaappailla ja sadetakilla varustettuna se olisi oivallinen koiranpissatuspuku täällä etelän trooppisessa talvisäässä. Ainoa ongelma lienee tuo oma vessassa käynti…

Kuva: onepiece.com

Siitä vaan, antaa tulla maanantai. Olen valmis.

Kuva Debbie Harrysta: Robert Mapplethorpe

Voiko joulukalentereita olla muka liikaa? No ei todellakaan! Työpistettä koristaa kolme ja kotoa löytyy vielä yksi.

Mitä te saitte ensimmäisestä luukusta? Minun kalentereistani paljastui Alladin, Tupu, Hupu sekä Lupu, kelkkaileva tonttu ja salmiakkia.

Tänään on hyvä päivä.

Näppärää pikkujoulumekkoa etsiessäni löytyikin taas jotain ihan muuta. (Kuinka yllättävää vai mitä…) Stylein Lush-mekko houkuttelisi erityisesti muotonsa puolesta. Allekirjoittaneellahan on perverssi fiksaatio mustiin muumuu-mekkoihin, etenkin näin kaamosaikaan. Ostoskoriin ihanuus ei vielä kuitenkaan päätynyt. Vähän arveluttaa onko mekko kuitenkin luirua viskoosia, joka roikkuu harteilta ja menee ekassa pesussa ihan venkulaksi.

Kiitos mukava tarjoilija, joka eilen juoksit naapurikauppaan ostamaan mansikkapureeta, jotta minä sain himoitsemani jättimäisen mansikkamargaritan. Kippistin asunnottomuudelle ja uusille mahdollisuuksille. Huomenna alkaa uuden kodin metsästys.