Tänä aamuna eteisen lattialla minua odotti näin surullinen näky. Kenkäkaappini uusimmat tulokkaat, pitkään himoitsemani Marantin mokkakorkkarit kokivat eilisillan tyttöjen pikkujouluriennoissa niin pahoja kolhuja, ettei niistä taida enää olla juhlajalkineiksi. Vaikka toisaalta olen sitä mieltä, että unelmakengätkin on tehty käytettäväksi eikä laatikossa säilöttäviksi, tunnen silti tehneeni suuren vääryyden. Antaakohan kenkien suojelupyhimys minulle anteeksi?
Blogiarkisto Marraskuu 2010
Elämisen merkkejä
Kilpavarustelua
Se on kuulkaa sillä tavalla, että tänä talvena en aio palella hetkeäkään. Sitä mukaa kun taivaalta nakkaa lunta, siirryn kilpavarustelussa pakkasta vastaan yhä järempiin aseisiin. Vai mitä sanotte näistä uusista löydöistäni? Mikään ei ole inhottavampi tunne kuin farkkujen alla rullautuvat sukkahousut. Siksi olen ikuisesti kiitollinen ystävälleni Ullalle, joka vinkkasi, että paksut stay upit ovat chic tapa pysyä lämpimänä. Wolfordin merinovillaiset versiot takaavat tänä talvena sen, etten jäädy bussipysäkillä missään olosuhteissa. Ja jos tuisku jatkuu, lampsin huomenna toimitukseen möhkälemäisissä Sorelin Caribou-bootseissa. Kestävät kuulemma -40 asteen pakkasen. Että antaa nyt sitten tulla vaan!
Toivoa
Maanantaini päättyi Korjaamolle, jossa Suomen Akatemia piti keskustelutilaisuuden nuorten syömishäiriöistä. Minulla oli kunnia istua mukana paneelissa, jossa oli mukana joukko eri lailla aihepiiriin perehtyneitä asiantuntijoita. Ilta oli keskusteluineen ajatuksia herättävä ja koskettava. Etenkin syömishäiriöstä kärsivien tyttöjen äitien ja isien puheenvuorot olivat liikuttavia. Ne saivat minut taas muistamaan, kuinka tärkeää on hyväksyä itsensä ja pitää itsestään. Muistattehan sen? Vakavassa tilaisuudessa puhuttiin paljon myös toivosta ja siitä, miten tärkeä osa meillä kaikilla on toivon levittämisessä. On vain muistettava, että pimeimmänkin marraskuun jälkeen tulee kevät. Pitäkäähän itsestänne ja toisistanne huolta tälläkin alkavalla viikolla!
Tonttupajalla
Viime torstaina Cosmon toimitus muuttui tonttipajaksi, kun askartelimme porukalla 200 lahjapussia. Toimituksen ahertajat ilahtuivat etenkin ideastani sitoa kaikkiin pusseihin suloinen pinkki nauha – niiden sitominen kun vaati näpertämistaitoja. Lopputulos oli kuitenkin hieno! Kerron myöhemmin, mihin paketit oikein ovat matkalla! Paketoinnin jälkeen palkitsimme itsemme illallisella Rodolfossa. Sen jälkeen ilta jatkui kaupungin yöhön. Annan blogi ehkä kertoo siitä tarkemmin myöhemmin…?
Hei, uusi viikko!
Ihanan rennon viikonlopun jälkeen olen taas valmis uuteen viikkoon – etenkin, kun tein muutaman tarpeellisen hankinnan. Toimituksessa vellonut luomukosmetiikkakeskustelu sai minutkin innostumaan ja päätin kokeilla Madaran ja Nuxen luomusarjan tuotteita. Vitamiinivarastoni täydentyivät myös. Jos olen ylipirteä ensi viikolla, se johtuu tästä tabumäärästä
. Nyt lähden lataamaan akkuja vielä myöhäiselle isänpäivälounaalle. Rentoa isänpäivää teillekin!
Ihan kivat saappaat
Kun pidän taukoa budjetoinnista tai pääkkärin kirjoituksesta, eksyn huomattavan usein selailemaan Acnen nettikaupan uutuuksia. Koska luottokorttini limitti on jatkuvasti koetuksella, en läheskään aina pysty toteuttamaan kaikkia mielitekojani, mutta ostoskoriin klikkailuhan ei vielä maksa mitään… Tänään olin vetäistä iltateen väärään kurkkuun, kun näin nämä ihastuttavat saappaat. Ne olisivat täydelliset keväiseen vaatekaappiin, mutta eiväthän ne ole tosissaan tuon hinnan kanssa, eiväthän? Vai onko tämä nyt sellainen ruotsalainen ryöstö?
Peruspinkkimaanantai
Ihana Ida
Kuva: JC
Koska tämä päivä alkoi ruotsalaisella prinsessaleikillä, loppukoon se myös sillä. Kävin nimittäin kotimatkalla Kampissa tutustumassa Ida Sjöstedtin JC:lle suunnittelemaan mallistoon. Tapasin myös itse suunnittelijan, jonka tyyliin ihastuin Tukholman muotiviikoilla. Malliston muotikuvien mallina on muuten Ruotsin Cosmollekin muotia tehnyt Emma Veronica, jonka omaperäinen tyyli ja villi suhtautuminen muotiin on innoittanut myös Idaa. Nyt vaivun koomaan ja katson Clueless-leffan, sehän on klassikko… Öitä!
Prinsessajahdissa
Ei, päätyöni ei ole hengailla kaupungilla etsimässä ruotsalaisia prinsessoja, mutta tänään kävi niin hassusti, että satuimme Heidin kanssa aamiaispalaverin jälkeen keskelle Espan prinsessaruuhkaa. Emme tietenkään voineet välttää kiusausta, vaan liityimme väkijoukkoon. Lopulta hyinen odotus palkittiin ja näimme kuin näimmekin vilkuttavan kruununprinsessan ja prinssi Danielin. Ja kylläpä he olivat ihana pari!
















