All Access

Cosmon normien mukaan ihan peruspäivä tänään. Kotiin lähtiessä pakkasin kuvan kultaiset kuulat käsilaukkuun. Ne liittyvät Kirsiltä saamaani kotitehtävään ja tulevaan juttuun. Sen verran voin paljastaa, että se juttu ei muuten liity joulukuusen koristeluun…

Masentuneiden talvisäärten elvytyseliksiiri. Ihanan raikkaan tuoksuista Louis Widmerin Remederm -hoitoöljyä suihkuttelee aamuisin niin ilokseen, että pullo taitaa huveta hujauksessa.

Höyryävän kuuma chai latte toimii yskänlääkkeenä paremmin kuin apteekin mömmöt. Tai sitten juju piilee siinä, että mönkii sitkeästi sängystä ylös, pukee päättäväisesti takin sekä saappaat – ja väkisin raahautuu ihmisten ilmoille.

Viimeinen kurssiviikko työläine ryhmätöineen, päättäjäiset ja jännittävä paluu takaisin Cosmoon. Päälle vielä uuden kodin etsintää sekä jälleen yksi dementikkokoiran raatelema sohva. Ei ihme, että voimat loppuivat ja flunssa pärähti päälle.

En toivo tätä kenellekään. Sen verran sattuu lihaksiin ja niveliin. Kuume saa pään pyörälle ja äänikin on pelkkää kähinää. Kaiken huipuksi hyvä tee alkaa olla loppu. Vedenkeitin tuskastuttavan kaukana keittiössä ja lattialla seilaavien villakoirien tiedostaminen silmät kiinnikin ärsyttää ihan hulluna.

Tulisipa joku, joka toisi teetä ja sympatiaa (Ben & Jerry’siä ja imuroisi).

Löysin ihanan Mariannen Styledevil-blogista ehkä kuumimman (ja yksinkertaisimman!) bilemeikin ever. Itse aion tänään maata sohvalla tankaten rasvaa ja hiilareita. (Juhlimme eilen Media 2020 -kurssitovereiden kanssa päättäjäisiä pitkän kaavan mukaan.) Ei siis bileitä tänään minulle, mutta jahka tästä tokenen voisin säväyttää mustilla rajauksilla vaikkapa tulevissa pikkujouluissa…

Kuluneen viikon myrskyt olivat minusta selkäpiitä karmivia. Muistan heränneeni keskellä yötä apokalyptiseen raemyrskyyn, kammottavaan kuminaan ja pelkoon, että katto repeää irti ja auto jää kaatuneen puun alle. Seuraavana aamuna ilma oli oranssi ja kummallinen. Pahaa enteilevä. Parin tunnin päästä satoi taas kaatamalla.

Jalassa lonksuvat Hai-saappaat alkoivat tuntua turvattomilta vedenpaisumuksen keskellä. Piti hankkia lisää vartta. Hunterin Metallic Originals -saappaissa on riittävästi pituutta – ja ne kelpaavat Kate Mossillekin.

Nätti kuin nappi, mutta kusee käytännössä. Ellei pesisi päivittäin. Pitäisikö? En kyllä. Tai jos olisi se astianpesukone. Ja kuppiin mätsäävä vaalea lautalattia alla…

Kuva: Doggallery

En ole koskaan osoittanut suurta kiinnostusta sisustamista kohtaan. Viihdyn kodikkaassa, mökkimäisessä ympäristössä, jossa huonekalut ovat vanhoja ja eri paria. Tapetteja ja tekstiilejä enemmän haaveilen omasta pihasta, takasta ja yrittimaasta.

Kymmenen vuoden haaveilun jälkeen alkaa yhtäkkiä näyttää siltä, että kaukaisesta ajatuksesta voisikin tulla totta. Miksipä ei! Ja kas kummaa, nyt alkoivat kummasti kiinnostaa ne tapetit ja maalitkin.

Sarjassamme kummalliset kauneusvinkit: kookosöljy.

Tutustuin kylmäpuristettuun kookosöljyyn netissä jo aikoja sitten, mutta vasta nyt kun öljy ilmestyi lähikauppaani, nappasin purkin mukaan.

Olen kokeillut sitä sisäisesti ja ulkoisesti. Lopputulos: toimii iholla, ei sisäisesti nautittavana.

En ala kiistelemään terveysvaikutuksista, niistä kun ollaan montaa mieltä. Teelusikallinen mömmöä oli liian inhaa syötävää, että ottaisin tavaksi. Iholla sen sijaan toimii. Helppo levittää ja nahka tykkää. Jopa naamaan olen tätä sivellyt (yöksi) ja miehestä on kuulemma älyttömän hauskaa, kun tuoksun ihan voisilmäpullalle.

Sitä pienet perässä. Riippuvuutta lähentelevä kiintymykseni Tigin kuivashampoisiin on tarttunut jo perheen karva-apinoihinkin. Mustikkamuffinssin tuoksuista Pet Headin Pet Cleaner -suihketta ei tarvitse pestä pois ja se pitää Möksän korvakiharat silkkisinä. (Ohitan tässä tyynesti huomion siitä, että Mökö vihaa suihkepulloa enemmän kuin naapuritalon jackrusselia…)