All Access

Nätti kuin nappi, mutta kusee käytännössä. Ellei pesisi päivittäin. Pitäisikö? En kyllä. Tai jos olisi se astianpesukone. Ja kuppiin mätsäävä vaalea lautalattia alla…

Kuva: Doggallery

En ole koskaan osoittanut suurta kiinnostusta sisustamista kohtaan. Viihdyn kodikkaassa, mökkimäisessä ympäristössä, jossa huonekalut ovat vanhoja ja eri paria. Tapetteja ja tekstiilejä enemmän haaveilen omasta pihasta, takasta ja yrittimaasta.

Kymmenen vuoden haaveilun jälkeen alkaa yhtäkkiä näyttää siltä, että kaukaisesta ajatuksesta voisikin tulla totta. Miksipä ei! Ja kas kummaa, nyt alkoivat kummasti kiinnostaa ne tapetit ja maalitkin.

Sarjassamme kummalliset kauneusvinkit: kookosöljy.

Tutustuin kylmäpuristettuun kookosöljyyn netissä jo aikoja sitten, mutta vasta nyt kun öljy ilmestyi lähikauppaani, nappasin purkin mukaan.

Olen kokeillut sitä sisäisesti ja ulkoisesti. Lopputulos: toimii iholla, ei sisäisesti nautittavana.

En ala kiistelemään terveysvaikutuksista, niistä kun ollaan montaa mieltä. Teelusikallinen mömmöä oli liian inhaa syötävää, että ottaisin tavaksi. Iholla sen sijaan toimii. Helppo levittää ja nahka tykkää. Jopa naamaan olen tätä sivellyt (yöksi) ja miehestä on kuulemma älyttömän hauskaa, kun tuoksun ihan voisilmäpullalle.

Sitä pienet perässä. Riippuvuutta lähentelevä kiintymykseni Tigin kuivashampoisiin on tarttunut jo perheen karva-apinoihinkin. Mustikkamuffinssin tuoksuista Pet Headin Pet Cleaner -suihketta ei tarvitse pestä pois ja se pitää Möksän korvakiharat silkkisinä. (Ohitan tässä tyynesti huomion siitä, että Mökö vihaa suihkepulloa enemmän kuin naapuritalon jackrusselia…)

Voi Acne minkä teit! Olin juuri hyväksynyt kohtaloni, etten koskaan kävele korkkareilla kiitos vanhan hevosteluvamman. (Heppatytöt! Jos polle tallaa jalkapöydän päälle, silloin mennään suoraan lääkäriin, onko selvä!) Olen mielessäni hyvästellyt viime syksynä ostamani traktoripohjaiset kiilanilkkurit ja lompsottanut prätkäsaappaissa tilaisuudesta toiseen. Mutta siis mitä mitä! En todellakaan suostu kertomaan mitä tein Acnen sivuilla, mutta katsokaa mitä löysin!! Korkkarit, joilla ehkä jalkapuolikin pystyisi kävelemään ilman tuskankyyneleitä.

Acnen Tinge patent korkkareiden ja minun välistä puuttuu aika monta satalappusta… Mutta jos lääkäri määrää niin sittenhän…

COS:in verkkokauppa nimittäin. Minullapa on nyt jotain mustaa ja pehmoisaa. Peukkuaukoilla. Iiih!

Yritän palata pian jonkun järkevämmän merkeissä. Huomenna olisi tarkoitus piipahtaa Voicen muotiviikolla. Sen kunniaksi täytyy ehkä pukea vaihteeksi jotain muuta kuin paksu turvaneule. Tarvitaan varmaan myös muutama sipaisu ripsaria. Ehkä ihan hyvä päästä välillä ihmisten ilmoille. Tuntuu kuin kodin ja Sanomatalon välissä olisi viime aikoina ollut vain harmaa tuubi (jota myös N-junaksi kutsutaan).

Nyt kaikki kosmetologit ja muut kauneuden asiantuntijat silmät kiinni (Heidi myös)! Seuraava julistus on täydellisessä ristiriidassa kaikkea ikinä ihonhoidosta oppimaani vastaan.

Levitän Body Shopin hamppurasvaa naamaani joka ilta. Kyllä. Näytän samalta kuin olisin voidellut kasvoille margariinia. Se on paksua tököttiä, joka ei tasan anna ihon hengittää. Se kiiltelee ja mähmää tyynyliinan. Mutta perhana sentään se tehoaa! Stressaantunut ja näppyläinen iho näyttää tehokuurin jälkeen paljon paremmalta. Tässä kohtaa en suostu kuuntelemaan järkipuhetta. Ihan sama mikä siinä tehoaa, kunhan näen tuloksia.

Kolme sanaa: Cos, nettikauppa, Suomi.

Tein pari löytöä, joita esittelin miehelle kännykän näytöltä. Sain kerrassaan jäätäviä kommentteja mustasta cashmirneuleesta. “Aika mustalta näyttää. No, on siinä ainakin hihat.”
Niin on! Ja peukkuaukot myös!

Ihania ovat kummatkin. Juuri sellaisia, jotka puuttuvat nahkarotsini alta.

Toissa viikkoiselta työmatkalta vielä muutama kuvanen. (Oikeastihan halusin syyn päästä leikkimään Instagramilla ja PicFrame-appsilla..)

Neljän päivän Eurooppa-turnee käsitti illan Amsterdamissa (hollantilainen kuminagouda, nam!), luentoja hollantilaisista aikakauslehdistä ja nettisivuista (missasin Cosmon, nyyh!) pikajuoksun läpi Lontoon (The Daily Telegraphin toimitus, vau!), hulppean ja elämäni hitaimman illallisen Kensingtonissa Britannia-gastropubissa (fish n chips, cheers!), bussimatkan Oxfordiin (lampaita, bää!), luentoja Reuters Instituutissa (valaistuminen, jess!!) ja käsittämättömän upean illallisen 1200-luvulla perustetun Balliol Collegen ruokailusalissa (Tylypahka, ooh!).

Kiitos Oxfordin mediagurujen päätin rohkaistua ja kutsua teidät seuraamaan elämääni Twitterissä. Nimimerkki on tietysti @anna_access. Instagramista löydät kuvani nimen m0lla takaa.