Tyylitutka

Valittelin viime viikolla epäonnistunutta talvitakin etsintää New Yorkissa, mutta nyt vihdoin tärppäsi. Sain vieressä istuvalta Hannalta vinkkiä, että Acnella on sen tyylinen takki, mitä etsiskelin. Ja tämä yksilö siis täyttää kaikki mun kriteerit, kankaasta väriin ja mallista huppuun. Takkia saa ainakin Asosilta ja Acnen omasta nettikaupasta. Hinta on vähän aiottua tyyriimpi, mutta siinä on irrotettava vuori, eli toimii pitkälle kevääseen. Mun kappale on jo matkalla…

Kävin perjantaina katsomassa Harry Potter and the Deathly Hallows: Part 1 -leffan ja täytyy sanoa, että synkkää oli. Minä tietysti tirautin ensimmäiset kyyneleet jo ennen alkutekstiä, kun Hermione (ihana Emma Watson) sanoi hyvästejä perheelleen… Mutta ei se meno siitä paljon keventynyt, sillä ensimmäinen kunnon kohtaus sisältää kirjalle uskollisesti kidutusta ja murhan. Nuoremmat Potter-fanit kannattaakin suosiolla jättää kotiin, kyseessä on ehdottomasti aikuisten leffa.

Tällä kertaa Harry (Daniel Radcliffe), Ron (Rupert Grint) ja Hermione eivät palaa enää Hogwartsin kouluun, vaan lähtevät etsimään Voldemortin (Ralph Fiennes) sielun palasia tuhotakseen hänet lopullisesti. Viimeisen kirjan jakaminen kahteen elokuvaan on saanut osan faneista syyttämään studiota rahastamisesta, mutta mielestäni  jako oli tarpeen. Kirja on massiivinen ja siinä tapahtuu niin paljon, että kaikkea tärkeää olisi ollut mahdotonta tunkea järkevästi alle kolmeen tuntiin. Nytkin tuli välillä olo, että pysyvätköhän kaikki kärryillä, sillä taustatarinaa oli karsittu sen verran ronskilla kädellä. Kirjat lukeneille Potter-historia ja ohi mennen mainitut uudet nimet ovat tuttuja, mutta muilta juonen seuraaminen vaatii hieman tarkkuutta. Siitä täytyy kuitenkin kiittää ohjaaja David Yatesia, että hän ei ole turhaan yrittänyt tehdä leffaa ihmisille, jotka eivät tiedä Potterista yhtään mitään. Kaiken selittäminen useaan otteeseen olisi vain tehnyt tarinasta turhan raskaan.

Näyttelijänsuoritukset ovat parantuneet vuosien varrella nuorten tähtien kasvaessa aikuisiksi. Tällä kertaa Radcliffe, Grint ja Watson pääsivät toden teolla kokeilemaan taitojaan, sillä suuri osa elokuvasta sijoittuu keskelle metsää ja on vain heidän varassaan. Mielestäni tähdet suoriutuvat tehtävästä kunnialla. Hieman minua häiritsi se, että Harryn ja Ginnyn (Bonnie Wright) väliset kohtaukset ovat edelleen todella kömpelöitä. Kirjoissa parilla on läheiset välit ja he vaihtavat useaan otteeseen  kiihkeitä suudelmia, mutta leffoissa ollaan nähty vain änkytystä ja pari epävarmaa pikkupusua. Onkohan kyse näyttelijöiden välisen kemian puutteesta vai ohjaajan tietoisesta valinnasta? Sivuosissa loistavat huippuammattilaiset olivat taas kerran  mielettömiä, vaikka tällä kertaa heidän osansa jäävätkin valitettavasti tavallista pienemmiksi. Oma suosikkini Snape (täydellinen Alan Rickman) vilahtaa vain yhdessä kohtauksessa, mutta otti siitä kaiken irti. Toivottavasti seuraavassa osassa nähdään taas enemmän Rickmania!

Kaiken kaikkiaan visuaalisesti tyrmäävän kaunis ja sopivan ahdistava pohjustus ensi kesän loppuhuipennukselle. Mutta siis jos et ole nähnyt aiempia Pottereita tai lukenut kirjoja, niin ei kannata turhaan mennä teatteriin ihmettelemään.

Mulla on dilemma. Kävin New Yorkissa asti etsimässä täydellistä parkatakkia, mutta sellaista ei tullut vastaan. Haluaisin takin olevan siis mattapintaista, hieman kulahtanutta kangasta, joka on haalistuneen oliivinvihreää tai harmahtavan beigeä. Siinä pitäisi olla huppu, mutta ei mitään karvakaulusta. Haluan tarpeeksi löysän ja rennon takin, joka ei silti ole liian maskuliininen. Helmassa ja/tai vyötäröllä pitäisi olla mielellään kiristysnauha tuomassa hieman muotoa. Onko tämä liikaa pyydetty? Ilmeisesti on.

No olin sitten siellä jenkkilässä sen verran nirso, etten ostanut sovittamistani takeista yhtäkään. Nyt kuitenkin alkaa olla mittarissa riittävästi miinusasteita, että saa nirsoilu jäädä. Olen bongannut kolme potentiaalista ehdokasta, jotka ovat kohtuullisen hintaisia ja jokaisessa on jotakin kivaa. Vasemmassa reunassa on Filippa K, keskellä Diesel (tätä sovitin silloin Nykissäkin) ja oikeassa reunassa In Wear. Näistä pitäisi joku valkata, apua!

Vaikka emme ole vielä edes ehtineet jouluun, niin meillä lehtimaailmassa mietitään jo ensi kevättä. Itse hahmottelen parhaillaan helmikuun lehden kauneusjuttuja, mutta muotipuolella suunnitellaan paljon pidemmälle. Kevään ja kesän vaatemallistot ovat nyt nähtävillä PR-toimistoissa, joten kävimme Miinan kanssa katsastamassa tarjonnan. Ilmeisesti army- ja seiloritrendit eivät ole menossa vielä minnekään, sillä kumpiakin näkyi kiitettävästi. Herkulliset karkkivärit kuuluvat aina kevääseen, joten niitä oli joka puolella. Nam! Tärmäsimme matkan varrella myös suunnittelija Tiia Vanhatapioon, joka kertoi uudesta printistään je Nykin näytöksen tunnelmista. 

Uusi Lanvin for H&M mallisto on suorastaan taivaallinen! Pääsin vilkaisemaan vaatteita etukäteen ja olen myytyä naista. Herkullisia karkkivärejä, paljon röyhelöitä, silkkiä (mun suosikkimateriaali), kauniita kenkiä ja leikkisän viimeistelmätöntä fiilistä. Aika kunnianhimoisesti on Alber Elbaz lähtenyt yhteistyötä tekemään ja hyvä niin. Vaatteet tulee myyntiin 23.11.2010, eli valmistautukaa jo nyt ryntäykseen. Kuulemma käytössä tulee olemaan sama jonotuskäytäntö kuin viimeksi. Eli siis jonottajat saavat rannekkeet ja heidät jaetaan ryhmiin, joissa pääsee sisälle. Lattialla on aikaa vain vartti, minkä jälkee pitää siirtyä sovituskopeille. Kuulostaa liian jännältä mulle, joten taidan kääntyä suosiolla nettikaupan puoleen… 

Vietin juuri mahtavan viikon New Yorkissa shoppailemassa ja juhlimassa synttäreitäni. Kohokohta oli ehdottomasti vierailu Late Night with Jimmy Fallon shown nauhoituksissa. Kuin ihmeen kaupalla pääsimme eturiviin istumaan, eli olimme melkein lavalla. Jimmy jopa moikkasi mua yhdessä vaiheessa! Vaikka lipuissa muuten sanotaan, että ne pitää noutaa viimeistään klo 16.15, niin kannattaa mennä paikan päälle jo kolmelta… Nauhoituksissa yleisöä viihdyttää The Roots, jota vahvisti tällä kertaa Norah Jones. Eli joka kerta, kun meneillään oli mainoskatko, Norah esiintyi meille. 

Ihania kokemuksia olivat myös Promises Promises musikaali Broadwaylla, synttäribileet Pastisissa (sekä kuplivat jatkot 675 Barissa), upeat yönäkymät Top of The Rockista ja pettämätön New Yorkin tunnelma. Ruoka oli tuttuun tapaan todella maukasta, joten herkuttelimme kunnolla joka päivä. Otin tavoitteekseni maistaa reissun aikana mahdollisimman useita amerikkalaisia perusherkkuja. Suklaahippupannukakut olivat superherkullisia ja mac’n'cheese ihan menettelevää, tosin hieman liian juustoista mun makuun.

Kävimme myös Patricia Fieldin värikkäässä liikkeessä, joka oli jo nähtävyys itsessään. Vaatteet olivat aika villejä, mutta asusteista löysin kivoja juttuja (kuten kuvan ruusurannekorun). Koko viikon nautiskelimme auringosta ja yli 20 asteen lämmöstä. Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen reissu siis!