Eilinen Britney Spearsin keikka oli yllättävän hyvä! Tanskan ja Ruotsin lehtien ikävät otsikot antoivat ymmärtää, ettei mikään ole muuttunut viime kerrasta. Mutta oli Britney mielestäni nyt huomattavasti eloisampi kuin kaksi vuotta sitten. Mistään pulskasta robotista ei ollut jälkeäkään. Hoikka ja rento supertähti otti hurmaantuneen yleisönsä kuin ammattilainen. Ikävää, että kriitikot eivät voi lopettaa Briitun haukkumista ja kropan arvioimista. Nainen on kuitenkin synnyttänyt kaksi lasta, niin onko se ihmekään, ettei uuma ole enää yhtä tiukka ja kapea kuin 17-vuotiaana?
Viihdyttävästä illasta huolimatta täytyy myöntää, ettei Briitun tanssiminen ollut edelleenkään samalla tasolla kuin ennen vanhaan. Välillä näytti siltä, kuin lavalla olisi ollut menossa kenraaliharkat ennen illan esitystä ja päätähti yritti vetää ne läpi hieman kevennettynä. Tätä Briitua tuli kieltämättä ikävä…
Kävin juuri katsomassa Harry Potter and the Deathly Hallows: Part 2 -elokuvan. Tirautin ensimmäiset kyyneleet jo ennen alkutekstejä. Että silleen. Leffasarjan viimeinen osa oli kaikkea sitä, mitä odotinkin. Taistelukohtaukset olivat entistä upeampia ja etenkin jotkut loitsut oli kuvattu niin hienosti, että ei voinut kuin ihmetellä suu auki. Kaikkien roolisuoritukset olivat onnistuneita, mutta täytyy sanoa, että etenkin Daniel Radcliffe yllätti luonnollisuudellaan. Jotenkin Danista on jo tullut niin Harry, että ihan kuin hänen ei enää tarvisi edes näytellä.
Tarina kulki kivasti eteenpäin kohti sitä välttämätöntä loppuhuipennusta, eli Harryn ja Voldemortin yhteenottoa. Hieman ehkä kokemusta haittasi se, että tiesin koko ajan etukäteen mitä tulee tapahtumaan ja ketkä pääsevät hengestään. Etenkin yksi tärkeä juonenkäänne (kirjan lukeneet varmaan arvaavat, mistä puhun) menetti hieman vaikutustaan, koska tiesin mihin kaikki johtaa. Olen hitusen kateellinen niille, jotka pääsevät katsomaan leffaa tietämättä juonesta etukäteen mitään. Tosin en tiedä kumpi on hienompaa, lukea kirjat ennen leffoja vai nähdä leffat ennen kirjojen lukemista…
Mun ehdoton suosikkihahmo kirjoissa ja leffoissa on ollut alusta asti Severus Snape, jota esittää uskomaton Alan Rickman. Nyt Snapen tarinaan mentiin vihdoin syvemmälle ja kaikki näkivät, kuka hän oikeasti on. Olisin voinut melkeinpä katsella Rickmania vielä enemmänkin. Olin muuten ensin hieman huolissani koko 3D hömpötyksestä ja pelkäsin, että se pilaa leffan, mutta ei huolta. Kolmiulotteisuus oli tehty sen verran tyylikkäästi ja huomaamattomasti, että se ei vaikuttanut halvalta kikkailulta. Tässä hieman kuvamaistiaisia ja ihana video viimeisistä kuvauspäivistä. Jos tuo pätkä ei saa tippaa linssiin potterfaneille, niin ei sitten mikään!
Sain kesän alussa testattavaksi ihania St Tropezin tuotteita, joita myydään nyt myös meillä Suomessa. St Tropez on julkkisten ykkösvalinta itseruskettavien saralla, eikä turhaan. Tuotteilla saa tasaisen rusketuksen ilman voimakasta hajua tai ikäviä raitoja. Ihastuin etenkin Tan Intensifieriin, joka antaa vaalealle iholleni sopivan kevyesti väriä. Bileiltojen must-have on kätevä Shimmer Stick, jolla saa sääret, dekolteen ja käsivarret suorastaan hohtamaan.
Ruisrockin esiityjäkaarti oli tänä vuonna erityisen herkullinen ja ainakin minä löysin listasta paljon mieleisiä keikkoja. Olin ensimmäistä kertaa nyt 40-vuotta täyttäneillä festareilla ja täytyy myöntää, että ensi vuonna on pakko tulla uudestaan. Vaikka kävelymatka kauniiseen Ruissaloon oli suoranainen tuskien taival (se ei todellakaan ollut 2km, kuten festareiden nettisivuilla väitettiin), niin perillä odotti monipuolinen ja toimiva bilesaareke. Ihastuin erityisesti aiemmin mainitsemaani Converse-lavaan, tosin siellä olisi voinut olla tarjolla enemmän evästä juomien kaveriksi. Myös veden rajassa sijaitseva Rantalava ja sen ohitse seilaavat risteilylaivat olivat hauska kokemus. Olisi tehnyt kovasti mieli pulahtaa uimaan, jos pidätysvaivaiset miehet eivät olisi kuseksineet rantaa pilalle… Toivottavasti järkkärit pitävät känniääliöt ensi vuonna hieman paremmin kurissa!
Ohessa teille muutamia keikkakuvia. Pahoittelut heikosta laadusta, mutta yleisön seasta kuvaaminen osoittautui välillä hieman haastavaksi. Ekana iltana soitti aina yhtä mahtava Billy Talent, joka sai rantahiekassa bailaavan yleisön villiksi.
Lauantaina hurmaava Manna veti rennon päiväkeikan, ruotsalainen Prince of Assyria sai naiset huokailemaan ja Disco Ensemble laittoi maan tärisemään. Siis kirjaimellisesti. Sunnuntaina pikkulavalla soittanut Chisu olisi tarvinnut huomattavasti isomman areenan.
Kävin tänään katsomassa kauan odotetun The Twilight Saga: Eclipse -leffan ja olin iloisesti yllättynyt! Luin aikoinaan kirjat ennen kuin näin yhtäkään elokuvista, joten odotukset olivat valmiiksi korkealla. Leffasarjan ensimmäinen osa oli kyllä kiva, mutta ei osunut nappiin. Erinomainen musiikki ja kauniit maisemakuvat eivät paikanneet heikkoja erikoistehosteita (se juokseminen oli naurettavaa), liian valkoista meikkiä ja kankeaa näyttelemistä. Kakkososa oli vielä enemmän pettymys, sillä tarina ei vain kulkenut luontevasti ja varsinkin Robert PattinsoninEdward oli muuttunut entistäkin kankeammaksi. Mitä siis kyseinen hahmo ei todellakaan ole kirjoissa…
Niinpä tällä kertaa valmistauduin pieneen pettymykseen. Eclipse oli kuitenkin pitkästä kestostaan huolimatta viihdyttävä ja vauhdikas leffa, jota voisi suositella muillekin kuin kirjasarjan faneille. Tarina rullasi eteenpäin vaikeuksitta ja Edward onnistui jopa hymyilemään pariin otteeseen. Myös Bellaa esittävä Kristen Stewart oli selkeästi karsinut maneereitaan, kuten änkyttämistä ja huulen puremista. Pariskunta pääsi aiempia osia enemmän tositoimiin, kun Bella yritti painostaa vampyyrimiestään vällyjen väliin.
Parasta antia leffassa olivat ehdottomasti Edwardin ja söpön Taylor Lautnerin hahmon Jacobin väliset naljailut, sekä koko kolmiodraaman aiheuttamat jännitteet. Myös taistelukohtaukset olivat hienoja ja maisemat tuttuun tapaan henkeäsalpaavat. Suosittelen ehdottomasti!
Tässä vielä teille faneille hieman kuvia kuolattavaksi ennen keskiviikon ensi-iltaa…
Kuvat: Kimberley French / Summit Entertainment, LLC.
Pitkä ja vaalea ruotsalainen Alexander Skarsgård on täydellinen Eric Northman. Kuvat: Yle
Olen aiemminkin blogannut vampyyripakkomielteestäni, joka on kestänyt jo yli vuosikymmenen. Viime aikojen maailmanlaajuisen villityksen myötä olen ollut taas vaihteeksi tavanomaista innostuneempi noista torahampaisista ystävistämme.
Erityisesti käyn villinä Charlaine Harrisin The Southern Vampire Mysteries -kirjasarjaan ja siitä tehtyyn True Blood -telkkusarjaan. Harrisin kirjat ovat täynnä pirullista huumoria ja kiehtovia hahmoja sekä tihkuvat seksiä. Usein kirjoista tehdyt tv-sarjat ja elokuvat eivät pääse ihan alkuperäisen tasolle, mutta Alan Ballin luoma True Blood on aivan omaa luokkaansa. Sekä kirjoissa, että telkussa suosikkihahmoni on hävyttömän kuuma viikinkivampyyri Eric Northman. Yleensä en innostu ruotsinkielestä, mutta Ericin suussa se kuulostaa taivaalliselta. Mmmm….
Kuka teidän mielestä on kaikkien aikojen kuumin vampyyri? Arvon torstaihin 1.7. mennessä vastanneiden kesken kolme Charlaine Harrisin Veren Voima -kirjaa, joka on siis kyseisen kirjasarjan ensimmäinen ja juuri suomeksi ilmestynyt osa. Aurinkoista juhannusta!
Tyylitutka antaa ammattilaisen näkökulman muodin maailmaan. Kauneus- ja muotitoimittaja Heidi Valtonen bongailee trendejä, pohtii ilmiöitä ja raottaa verhoa toimittajan arkeen. Tervetuloa mukaan bileisiin, kuvauksiin, matkoille ja muille inspiraation lähteille!
