Älä anna illuusion mennä pääsi sisään

Heipparallaa! Ja uskokaa tai älkää niin minä olen nyt päättänyt aloittaa uuden blogin! Ja tällä kertaa ihan omilla sivuilla. Eihän tämä roikkunutkaan täällä kuin vaivaiset kolme vuotta suunilleen ilman tekstin tekstiä, hahah! No nyt on kuitenkin ryhtiliikkeen aika ja tartun tuumasta toimeen!
Luin eilen Jutta Gustafsbergin haastattelun Iltasanomista ja inspiroiduin tähän tekstiin. Jutta puhui haastattelussaan lähinnä fitnesskilpailuihin liittyvästä illuusiosta ja siitä, kuinka kisaajat tai kisoihin tähtäävät julkaisevat itsestään somessa kuvia, joissa näyttävät todellista kuntoaan kovemmilta. Minun tekstini ei ole tarkoitus nyt käsitellä fitnesskisoja, vaan yleisesti some illuusiota.
Noniin. Juuri kun sanoin ettei mennä noihin fitnesskisoihin niin aloitan nyt sitten kuitenkin sillä. Nainenhan saa tunnetusti aina muuttaa mielipidettään. Kun olin itse vielä mukana fitnessympyröissä, kilpailin ja elin omassa suloisessa vaaleanpunaisessa fitnesskuplassani, olin aikamoisessa some koukussa. Käytin esimerkiksi instagramin selaamiseen järkyttävän määrän tunteja päivässä, kun etsin kilpailijoiden tai joidenkin suurten fitnesstähtien kuvia. Ja voi kuinka upeilta he silloin silmiini näyttivätkään! Teräksiset vatsalihakset, pienenpieni vyötärö, huikeat ahterit ja jäätävä haba. Sen jälkeen luonnollisesti tietenkin vertasin itseäni näihin kaunottariin ja ajattelin että ei hemputti! Ei mulla kyllä ole noin näkyviä vatsapalikoita ja pyllykin näyttää ihan läntältä noiden rinnalla. Tunsin alemmuutta. Jossain vaiheessa saatoin ehkä saada tästä motivaatiota omiin treeneihini, mutta samalla olin pettynyt itseeni kun peilikuva ei kovasta treenistä ja ruokavaliosta huolimatta ollut samanlainen kuin noilla instagram tähtösillä. Se tuntui pahalta.

Ilman pullisteluita.

 

Pienellä vartalon käännöllä ja lihasten jännityksellä aika eri näköinen kuva.

Samaan aikaan kun katselin näitä kuvia, halusin tietenkin päivittää omaa someani. Ja koska minulla koko fitness homma vaan meni ihan pikkuisen yli, niin tietysti instagram päivittyi n. päivän välein ”kuntopäivistys kuvista”. Kyllähän se fysiikka just yhdessä yössä muuttuu ihan hirveästi ja se piti päästä näyttämään koko maailmalle! Luojan kiitos en edes huonoina päivinä innostunut julkaisemaan näitä kuuluisia alkkari-pyllistys-belfieitä, saisin hävetä itseäni nyt sohvan rakoon! Eikä siinä, jos joku haluaa niitä laitella niin go for it, mutta henk. koht. en haluaisi että oma pyllistävä hanuri, jossa näkyy vähän sitä sun tätä, tulee vastaan erimerkiksi jossain muussa yhteydessä tai ympäristössä (lue:pornosivuilla) kuin omilla instagram sivuilla.

No sitten kuluu jokunen hetki kun olen jo jättänyt sen silloin niin rakkaan vaaleanpunaisen fitnesskuplani ja tehnyt aikamoista ajatustyötä koko projektista ja mennyt itseeni, katsoin taakse päin vanhoja kuvia, joita olin ottanut noina aikoina. Ja totta puhuakseni, minä olin ihan samanlainen kuin ne muutkin tytöt! Oma silmä tulee sokeaksi omalle peilikuvalle ja vaikka usein ajattelin että voinkohan nyt tätä julkaista kun etureiden lohkot ei erotu kunnolla niin sitten ei muutakuin uuden kuvan ottoon, ja niitähän räpsittiin niin kauan ennen kuin olin tyytyväinen. Ja aina uuden kuvan otettua väänsin itseni niin mutkalle kuin mahdollista, säädin valot oikein ja jännitin jokaikisen lihassoluni ja tsadaa! Sieltähän ne etureidet saatiin kaivettua esiin! Siitähän sitä aina sitten innostui ja uusissa kuvissa sitä oltiin entistäkin enemmän mutkalla. Jospa joku vaan olisi voinut nauhoittaa nämä kuvaustilanteet kun Janni leikki instagram-mallia! Hhahaha voi hyvänen aika! Vedet tulee silmistä kun ajattelee tätä aikaa.

Suoraan edestä ei ehkä ole kenellekkään se kaikkein imartelevin kuvakulma.

Pienellä väännöllä ja ilmeen muutoksella kuvaan saadaan ihan eri efektit.

Tästä nyt kuitenkin päästään hyvin siihen, miten paljon sosiaalinen  media meitä huijjaa. Tai yleensäkin mallikuvat. Olen ollut nyt viihde bisneksessä mukana n. 6 vuotta. Olen tehnyt kuvauksia kotimaisiin lehtiin, katalogeihin, mainoksiin, kansainvälisiin urheilu- ja fitnesslehtiin, musiikkivideoita, televisio-ohjelmia joissa olen itse saanut kuvata itseäni.. Luultavasti tässä on jo oppinut ne itselleen edulliset kulmat. Ja sehän se mallin tehtävä juuri onkin: kun olet kameran edessä, sinun on yksinkertaisesti vain tiedostettava omat ”virheesi” ja koitettava piilottaa ne kameralta keinolla millä hyvänsä. Esimerkiksi asennoilla. Minulla on aina ollut kapeat olkapäät, mutta pienellä sivukäännöllä saan ykskaks vyötärön näyttämään pieneltä ja sitä kautta olkapäät suuremmilta. Jalkaa tuomalla vähän eteen kuvassa saan itselleni muutaman sentin lisää pituutta, kasvoja vähän kääntämällä kasvot kapenee jnejne. Voidaan siis todeta että kuvauksista usein poistutaan vähintäänkin kramppi kyljessä jossei muuta.
Kukaan malli ei siis todellakaan näytä täysin samalta kuin kuvissa. Miettikääpä jos kadulla kävelisi vastaan malli, joka koittaa näyttää jokaisen ympärillä olevan ihmisen silmissä samalta kuin lehden kansikuvassa. Olisi meinaan aika koomisen näköistä puuhaa! Ja tätä aivan samaa kikkaa (itsensä vääntelyä) käyttää meistä valehtelematta jokainen joka käyttää somea ja sinne lataa itsestään kuvia. Eikä siinä ole mitään väärää, todellakaan! Kuka nyt kuvissa haluaisi tieten tahdoin huonolta näyttää, ei varmasti kukaan! Mutta tärkeää olisikin somen käyttäjänä ymmärtää tämä ”some illuusio”, jota me kaikki harrastamme. Tarvitsemme siis kriittisyyttä mukaan kun selailemme somea tai niitä lehtiä. Me aikuiset varmasti tämän pystymme käsittelemään ja ymmärtämään, mutta huoleni kohdistuukin suuresti nuoriin naisiin ja tyttöihin, joilla ei välttämättä ole vielä samanalaista mediakriittisyyttä kehittynyt kuin aikuisilla.

Ilman meikkiä.

Ammattilaisen stailaamana ennen kuvauksia. Mua: Beauty by Elina.

Totta puhuen, itsekin syyllistyn edelleen tähän vertailuun huonoina päivinä. Olen juuri ollut viikon verran kipeänä ja kuumeessa, joten sanotaanko näin, että on ollut vähän liikaa aikaa roikkua puhelimella. On siis tulllut plärättyä somea ja erityisesti instagramia. Ja kun itse on vaan nuupottanut sohvalla kuume-hiestä märkänä ja yskinyt keuhkonsa pihalle eikä ole päässyt toteuttamaan itseään urheilun parissa, on meinannut iskeä huono fiilis kun on katsellut upeiden naisten toinen toistaan upeampia instagram kuvia. Tämän saman keskustelun itseni kanssa kuitenkin jo niin monesti läpi käyneenä pystyn katkaisemaan nämä ajatukset ajoissa ja muistuttelen itseäni taas näistä faktoista, joita edellä olen luetellut. Puhummattakaan kaikista kuvanmuokkaus sovelluksista, joita on ladattavissa omaan puhelimeen. Niillähän saa myös nopeasti ihmeitä aikaan ja totta kai meillä on filtterit jne. Niistä tuksin sen enempää tarvitsee puhua, ne ovat varmasti kaikille tuttuja. No kuitenkin, jos minullekin tulee toisinaan tälläisiä fiiliksiä ja tulee vertailtua itseään muihin, ja kuitenkin väitän tietäväni aika hyvin mitä esimerkiksi yhden valmiina mallikuvan takana on, kuinka monta tuntia työtä ja kuinka monta henkilöä sitä on parhaillaan tekemässä, niin mitä se on sitten sellaisilla tytöillä, joilla ei ole kokemusta viihdealalta tai mallimaailmasta?
”Huonolla valolla” ilman jännitystä.

”Huonolla valolla” jännityksen kanssa.

 

”Hyvällä valolla” ilman jännitystä.
”Hyvällä valolla” jännityksen kanssa.

Todella toivon että kotona ja kouluissa puhuttaisiin aiheesta ja opetettaisiin mediakriittisyyttä. Minulla on itselläni 2.luokkalainen pikkusisko ja toivon sydämeni kyllyydestä että hän pysyy mahdollisimman pitkään poissa sosiaalisesta mediasta. Ja kyllä, itsekin joutuu nykyisin miettimään pari kertaa mitä tuonne someen lataa. Tarkoitus ei ole ruveta jeesustelemaan tai olemaan kaikkien nuorten ”some-äiti”, mutta kyllä minä koen että meillä joita nuoret seuraavat on jonkilainen vastuu myös siitä minkälaista esimerkkiä annamme.
Vielä palatakseni some maailmaan, toinen asia mikä minua henkilökohtaisesti puistattaa ovat nämä nuorten tyttöjen keskuudessa leviävät some haasteet! Siis ai apua!! Jossain vaiheessa taisi olla muodikasta että lonkkaluut törröttää maatessa, toisessa piti olla tigh gap (jäädä reisien väliin rako) ja nyt pitää mahtua vyötäröstä A4 paperin taakse ilman että sieltä näkyy mitään! Ihan oikeasti. Mun sydän itkee verta kun luen näitä juttuja. Olen itse kamppaillut syömisen kanssa nuorempana ja ihaillut julkkis naisia, mutta tästä pitää varmasti jo tehdä ihan oma postaus ettei tämä nyt veny ihan kilometri päivityksesksi. Mä en ikinä toivo kenellekkään samaa kuin mitä olen itse käynyt läpi. Ja kun katson näitä some villityksiä, muistan sen 12-vuotiaan Jannin, joka olisi varmasti ollut vaikka viikon syömättä jotta olisi mahtunut seisomaan paperin taakse.

Mä olen nyt sitten varmaan joidenkin määritelmien mukaan ylipainoinen? Ei ole mikään normi että kaikki mahtuvat A4 paperin taakse, me ollaan kaikki eri mallisia ja hyvä niin!!
Mä olen nyt sitten varmaan joidenkin määritelmien mukaan ylipainoinen? Ei ole mikään normi että kaikki mahtuvat A4 paperin taakse, me ollaan kaikki eri mallisia ja hyvä niin!!

Eiköhän tässä ala olemana jo yhteen postaukseen ihan tarpeeksi tavaraa. Vielä olisi niin paljon sanottavaa, mutta jatketaan niillä sitten seuraavassa tekstissä. Aika diippiä tekstiä tälleen ekaan postaukseen, mutta tulipahan purettua sydäntä. Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille, nautitaan ystävistä, läheisistä ja oikeasti tärkeistä asioista elämässä. <3

My love <3