Opettelen päästämään irti

Joku saattoikin eilen bongata mun Snapchatista (@jannihussi), että kävin naatiskelemassa olostani päähieronnassa. Sieltä on myös saattanut bongata senkin, että olen tällä hetkellä nuhassa. Nyt tosin onneksi jo parempaan suuntaan menossa ja voiton puolella pöpöstä. Itseasiassa osasin odottaa tätä nuhaa. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin tiesin jo heinäkuussa että nuha tulee suunilleen tähän aikaan elokuusta.
Ei mulla mitään kristallipalloa ole, enkä ole vielä (huom vielä :D) oppinut ennustamaankaan, mutta tämä on todella tyypillistä käytöstä mun kropalleni. Olen mennyt koko kesän todella kovaa. Vietimme touko-kesäkuun vaihteessa viikon verran lomaa Espanjanssa ja meidän oli tarkoitus viettää toinen lomaviikko heinäkuun lopussa. No loma muuttui muutto-puuhiin toisella mantereella ja kroppa keräsin vähän lisää väsymystä aikaerosta. Olin oikeastaan laskenut todella paljon tuon toisen lomaviikon varaan ja sen mentyä mönkään en ole ehtinyt lepäämään. Tuntuu että välillä on oikeasti ollut vaikea hengittää, koska olen ollut todella stressaantunut. Paljon hoidettavia asioita, vielä enemmän matkustamista ympäri Suomea ja useita kertoja viikossa jopa epäinhimillisiä herätyksiä 4 aikaa aamuyöstä. Olen siis kerryttänyt kauheat kasat univelkaa, yrittänyt nukkua niitä mahdollisuuksien mukaan pois niinä harvoina päivinä kun työt eivät ole alkaneet heti aamusta ja sitten sama rumba taas alusta.
 

IMG_1016
Viime viikolla kuvattiin Iltasanomien kansi Helsingissä. Kuva: Pete Aarre-Ahtio

 
Voi siis sanoa, että olen yli 2kk painanut menemään kuin pieni eläin. Tuntuu että olen yrittänyt antaa itsestäni kaikille paljon enemmän kuin minulla oikeastaan olisi annettavaa. Ja niinhän siinä käy, että kun kynttilää poltetaan kummastakin päästä, jossain vaiheessa poltettava pinta loppuu. Ja minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että tulen kipeäksi. Sama juttu joka kerta. Nyt minulla oli viime sunnuntaina ensimmäinen vapaapäivä pitkään aikaan ja tämän viikon oli tarkoitus olla vähän kevyempi matkusteluiden suhteen. Niinpä mieleni mennessä ”pienemmälle vaihteelle” se viestittää kropalle, että ”okei, nyt ei tartte enää mennä ylikierroksilla, pistetääs vähän jarrua tähän touhuun”. Ja niinpä jarrut losahtaa päälle ja räkä alkaa lentää ku esterin hanurista. (Tuo vertauskuva kuulosti nyt kyllä jotenkin härskiltä :D)
Mä olen tosi huono edelleenkin sanomaan ei uusille jutuille. Mä jotenkin innostun ihan älyttömästi aina kaikesta ja haluan olla monessa mukana. Niinpä kalenteri tuleekin ikäänkuin varkain buukattua aivan täyteen ja sitten sinä päivänä kun yrität suorittaa kalenterin merkintöjä tulee usein mietittyä että mitä hittoa mä oikein olen ajatellut näitä buukatessani. Eikä sillä, mä olen tykännyt ihan älyttömästi tästä kesästä ja kaikista makeista hommista missä olen päässyt olemaan mukana! En vaihtais ainuttakaan keikkaa pois! Mutta sitten sitä näin jälkikäteen aina muistaa, että olisihan sitä voinut ihan pikkuisen enemmän jättää tilaa vaikkapa kavereiden ja perheen kanssa ajanviettoon..
 

IMG_0998
Kun juontokeikka alkaa klo 11:00 Tuurissa, tarkoittaa se 4:00 herätystä Turussa. Viime lauantailta fitnessmallien kanssa Tuurista.

 
Mä luulen, että jos pääsisin tekemään omaa työtäni ympäri vuoden, osaisin sanoa ei paremmin. Nyt kuitenkin kun työaikani Suomessa on rajoittunut n. puoleen vuoteen tässä elämänvaiheessa, haluan jotenkin ottaa siitä kaiken irti. Ja ehkä minulla sitten on myös se ns. ”reippaan tytön syndrooma”, että jotenkin koen että totta kai mä teen töitä, kun talvella ei ole yhtään varmaa saanko uudesta kotipaikasta töitä ja tietenkin mä tienaan omat rahani. Pitäähän siitä saada talveksikin jotain säästöön kun työt on niin epävarmalla pohjalla silloin! Tai jos sattuisinkin menemään koulunpenkille, kyllähän mulla säästöjä sitten pitää olla. Myös ajatukset muutamista sijoituskohteista nostattavat aina kummasti työ-motivaatiota. Ja ihan ylipäänsä jo ajatus siitä, että mulla edes on töitä, koska sekään ei todellakaan ole sanottua että töitä riittää tälläisessä taloustilanteessa, niin totta kai mun pitää olla kiitollinen niistä ja hoitaa niin paljon hommia kuin vain suinkin kykenen.
Nyt kuitenkin oloni on huomattavasti parempi, kuin mitä se on ollut vielä viime viikolla. Oikeastaan mä olen iloinen että tulin kipeäksi. Itseni tuntien, vaikka olin suunnitellut tämän viikon olevan kevyempi, tiedän että olisi yhtäkkiä onnistunut buukkaamaan kalenteriin ”ihan vaan muutaman pikku jutun”. Ja niinpä olisi taas huomannut että olen menossa 16/24h ja kotona käyn vaan nukkumassa. Nyt mun oli pakko vaan pysähtyä ja hautautua Harrin kanssa viltin alle ?
 

IMG_0630
Joskus on hyvä vaan pysähtyä ja elää hetkessä.

 
Tää on oikeesti ollut aika ihanaa vaan olla kotona ja katsoa telkkua. En muista koska mulla olisi viimeksi ollut tälläinen hetki elämässä. Jo nyt, vaikka nuha edelleen on pikkuisen päällä, olo tuntuu todella paljon energisemmältä ja mun pää suorastaan pursuaa uusia, mahtavia ideoita! Vielä pari viikkoa sitten tuntui että olen ihan hukassa mitä mä haluan seuraavaksi tehdä tai mikä on mun seuraava siirto. Jo nämä pari päivää on kirkastanut mun ajatuksia ihan älyttömän paljon. Mä olen tehnyt kirjallista listaa mun uusista tavoitteista ja haaveista. Kirjallisena siksi, että nyt ne on mulla konkreettisia. Nyt mulla on mustaa valkoisella, mitä mä haluan tehdä ja mitä se multa vaatii. Aikataulu niiden suhteen voi muuttua, mutta tavoite ei. Muuttujia tulee aina, mutta siihenkin on varauduttu. Ja kyllä se nyt vaan niin on, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Musta on niin äärimmäisen kutkuttava tunne, että mä olen pitkästä aikaa ihan super-innoissani ja motivoitunut tällä tavalla haastamaan itseäni. Tiedän, että tavoitteet ja suunnitelmat tulevat vaatimaan aikaa ja töitä, mutta niitähän mä en ole koskaan pelännyt. Aika siis vaan kääriä hihat ja ruveta tekemään töitä omien unelmiensa eteen.
 

FullSizeRender
Aika tehdä tavoitteista totta. Ei sitku vaan nytku.

 
Osan tavoitteistani haluan pitää vain itselläni, mutta yhden niistä mä jaan nyt teidän kanssa. Mä olen päättänyt ottaa jokaiseen viikkoon (toki pienellä varauksella) ”oman päivän”, jolloin mä en tee töitä, vaan vain ja ainoastaan juttuja, mistä mä saan voimia ja virtaa. Sellainen päivä mulla oli esimerkiksi eilen (jos muutamaa meili hommaa ei lasketa työnteoksi :D). Mä nukuin pitkään ilman herätyskelloa, olin varannut itselleni päähierontaan ajan, leivoin raakakakun ja luin lehtiä. Ja voi jumpe miten energinen olo onkaan! Tuntuu että voisin juosta maratonin tai kirjoittaa tätä postausta 10 tuntia putkeen ? Oon ku uusi ihminen.
Intialainen päähieronta oli mulle ihan uusi tuttavuus. Olen aina nauttinut siitä kun joku hipsuttaa mun päätä, harjaa hiuksia tai muuten vaan pyörittelee tukkaa. Joten pakkohan tämä päähierontakin oli käydä testaamassa! Enkä joutunut kyllä pettymään. Kävin hieronnassa samassa paikassa missä käyn ihan myös niissä perinteisissä rääkki-hieronnoissa, eli Turussa aivan ihastuttavalla Marina Sauriolla. Marinalla on kyllä otteet hallussa ja se meidän perinteinen urheiluhieronta setti on kyllä todella kaukana nautiskelusta, huhhuh. Mutta ajaa juurikin asiansa, eli lihasjumit auki ja nesteet liikkeelle!
 

FullSizeRender_1
Hieronnassa oli myös kauniita kukkia.

 
Takaisin päähierontaan ? Hieronta alkoi ensin istuma-asennossa löhötuolissa lämpimästi peiton alla, jolloin käytiin läpi niska-hartia seutu, käsiä ja hiukan myös takaraivoa. Taustalla oli ihanaa rauhoittavaa musiikkia ja ennen hoitoa olin vielä sipaissut itselleni yhtä suosikki hajuvesistäni, josta olenkin kertonut jo aiemmassa postauksessani (olen ihan hullu tuoksu-friikki!). Se tuo mulle niin ihania muistoja mun ja Laurin alkuhuumasta, että siitä tuoksusta ei voi kun tulla hyvälle tuulelle. Hieronnan alussa ajattelin, että miten ihmeessä saan ajatukset rauhoitettua, kun olin tullut paikalle jotenkin niin hyvällä boogiella. Ja meillä on muutenkin Marinan kanssa aina tapana parantaa maailmaa hieronnan aikana, joten mieleni olisi tehnyt höpötellä taas kuulumisista ja kaikesta muustakin maailman menosta. Ei mennyt kuin muutama minuutti, ja oli aivan omassa Zen-tilassa. Marina ilmoittikin jo heti hieronnan alussa, että seuraavat 45min ollaan sitten ihan hiljaa ja rauhoitutaan. Ja niin todella tehtiin.
 

FullSizeRender_3
Intialainen päähieronta rentouttaa koko kehoa.

 
Hieronnassa huomasin hyvin omia kipupisteitä, jotka painoittuivat hartia-seudulle ja ohimolle. Olen huomannut, että stressatessa rupean huomaamatta puremaan hampaita yhteen ja niinpä aiheutankin sillä itselleni toisinaan aikamoiset hedarit. Vaikka kyseessä oli tosiaankin vain hemmotteluhoito, huomasin näidän edellä mainittujen kohtien olevan aika arkoja. Missään vaiheessa hierontaa minua ei kuitenkaan sattunut, lähinnä vaan tein havaintoja omasta kehostani siinä hetkessä. Sitten Marina otti käyttöön mun lemppari kapistuksen, eli sen semmoisen metallisen päähieronta haarakkeen (en tiedä mikä tän oikea nimi on :D). Se on niin taivaallista, kun joku toinen tekee itselle sillä päähierojalla pienen hoidon! Kylmätväreet meni pitkin kroppaa ja mun Zen-tila senkuin syveni.
 

FullSizeRender_2
Hieronta aloitettiin istuma-asennosta.

 
Kun hieronta oli edennyt arviolta puoleen väliin (ajantaju saattaa nyt kyllä heittää ja pahasti!) hieronta siirtyi makuuasentoon. Silloin käsiteltiin kasvoja, korvia ja päätä. Juuri niitä pisteitä, mitkä saa aikaan täydellisen rentoutumisen. Tuon 45 minuutin aikana, mä en ajatellut mitään. En yhtään mitään, mä vaan olin siinä hetkessä. Hengitin. Musiikki oli jo aika päiviä sitten puuroutunut taustalle, enkä oikeastaan enää havannoinut ympäristöä ollenkaan. Mun koko keho tuntui painavalta, mutta kevyeltä samaan aikaan. Tuntui että mä olin jotenkin yhtä koko universumin kanssa. Yhtäkkiä jostain kaukaa mä kuulin äänen. Se voimistui, mutta oli ehdottomasti miellyttävä ääni. Marina ilmoitti meidän hieronnan päättymisestä. Siis mitä ihmettä, loppukoi se jo?? Mä kysyin hämmästyneenä ja vilkuilin kelloa. Kyllä vaan, 45 minuuttia meni kuin siivillä. Se tuntui ihan joltain 20 minuuttiselta, ihan ku joku olisi käynyt siirtämässä kelloa salaa mun ollessani Nirvanassa. Melkein epäilin jo huijausta, sen verran nopsaan homma oli mennyt mun alitajunnassa. ?
 

FullSizeRender
Kynttilät loivat tunnelmaa.

 
Koko keho tuntui jotenkin puhdistuneelta ja raikkaalta hieronnan jälkeen. Ajatus kulki kirkkaasti ja huhkuin energiaa. En malttanut odottaa että pääsisin tarttumaan leivontatarvikkeisiin ja pääsisin huiskimaan keittiöön. Oli ehkä yksi mahtavimmista kokemuksista ikinä tuo hoito. Mä vaan olin. Mä vaan olin siinä hetkessä, jolloin kukaan ei odottanut multa mitään, ei vaatinut multa mitään. Oli muuten mahtava tunne! Niin mahtava, että mä ostin Laurillekin nimppari-lahjaksi saman hoidon, koska tuo vaan pitää päästä kokemaan. Se vaatii oman mielentilansa ja sen, että uskallat päästää irti. Uskallat päästää hetkeksi irti omasta egosta ja antaa ohjat pois omista käsistä. Ja mikä tärkeintä: itse voit vain ja ainoastaan keskittyä hengittämään.
Nyt alkaa tämä homma taas mennä sen verran diipiksi itsetutkiskeluksi, että on varmaan parempi päättää tämä filosofiointi tällä kertaa tähän. ? Postauksen opetus: ota välillä aikaa ihan vaan itsellesi. Tee just semmosia juttuja mitkä tekee sut onnelliseksi. Päästä välillä irti arjen kahleista ja keskity vaan hengittämään. Se ei tee susta laiskaa tai huonoa tyyppiä. Päin vastoin, pienen hengähtämisen jälkeen sulla on paljon enemmän annettavaa muille ja koko maailmalle.
 

IMG_0763
On ihan okei vaan olla itsekseen.