Ei se mullakaan mene aina kuin Strömsössä

Mä saan toisinaan (edelleenkin) hämmästeleviä katseita, jos syön/kerron kuinka olen taas syönyt monena päivänä jätskiä, sulkaata etc. Mä olin tavallaan tottunut siihen silloin kisa-aikoina, koska ihmiset (edes lähipiiri) ei olleet tottuneet siihen, että mä söisin jotain ”ohi” ruokavalion. Nyt mulla on kuitenkin tunnustus. Tai ei ehkä edes tunnustus, ihan vaan asiaa. Mä olen syönyt ja reenannut melkeinpä koko kesän aivan alkeellisella tasolla. Tosiaan salikertoja kertyi tasan 2kpl koko kesän aikana, vaikkakin olen kyllä urheillut ulkona jonkin verran. Olen tehnyt myös kehonpainoharjoitteita, joten ihan kokonaan lihaskuntotreenitkään eivät siis ole jääneet. Mutta normaaliin määrään verrattuna, en ole liikkunut juuri ollenkaan. Ja sen tuntee.
 
IMG_1239
 
Jos saisin itse päättää, eikä minulla olisi mitään rajoitteita, haluaisin liikkua 5-7 kertaa viikossa. Tällä hetkellä, tai oikeastaan jo muutaman kuukauden ajan liikuntamääräni ovat olleen max. 3 kertaa viikossa. Joinain viikkoina olen käynyt kerran lenkillä ja that’s it. Olen joutunut käymään aikamoisia päänsisäisiä kamppailuita tästä asiasta ja aluksi podin jälleen sitä huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta, josta luulin jo päässeeni eroon. Enpä näköjään kokonaan sitten ollutkaan. Mitä kauemmin vähäistä liikuntaa jatkui, sitä helpommaksi treenien skippaaminen kuitenkin henkisellä tasolla kävi. Tällä hetkellä ahdistaa vain vähäsen, heh.
 

IMG_1685
Tilaisin liikuntani ripauksella haastetta ja kauhallisella hauskuutta, kiitos.

 
Syy miksi olen liikkunut niin kovin vähän, on yksinkertaisesti ollut aikatauluni. Olen kieltämättä onnistunut taas kerran yli-buukkaamaan kalenterini kesän aikana, joka on tarkoittanut sitä, että jostain on tingittävä. Valitettavasti olen joutunut nipistämään parisuhteestani aikaa, mutta eniten siitä on kuitenkin kärsinyt treenit. Tällä hetkellä olen siis priorisoinut työni ennen treenejä. Olen nauttinut aivan suunnattomasti kesästä ja kaikista keikoista missä olen saanut olla mukana, mutta kyllä mä valehtelisin, jos väittäisin etteikö vähäinen laatuaika kotona ja skipatut treenit harmittaisi. Olen kuitenkin nyt vakuuttanut itselleni, että tämä on vain hetkellinen vaihe elämässä, ehdin kyllä treenata taas kun ohjelma rauhoittuu.
 
IMG_1701
 
No sitten päästään siihen mun kesän suosikkiaiheeseen, nimittäin ruokaan. Ja sitähän on kulunut. Jos joku on mun snäppiä tai instagramia seurannut, niin on varmaan huomannut että sokeria on kulunut muutamassa kuukaudessa ihan koko vuoden edestä. Mä olen siis onnistunut ajamaan itseni taas aikamoiseen sokerikoukkuun, josta olen ollut erossa ja pitkään. Jos nyt ihan rehelliseksi homma heitetään, niin olen halunnut mennä ruokailuissa sieltä mistä aita on matalin. Pitkät työpäivät tien päällä tarkoittaa usein sitä, että ruokailu on silloin kun ehtii ja sitä mitä on saatavilla. Mä sain jotenkin niin tarpeekseni aikoinaan siitä muovipurkkien mukana raahaamisesta, että pelkkä ajatus siihen  paluusta saa karvat pystyyn. Totta kai mä joskus otan eväät mukaan jos tiedän että on sellainen päivä, että mun ei esim. ole kesken kuvausten mahdollista lähteä syömään muualle. Mutta aina kun mahdollisuus tähän ulkona syömiseen on tarjoutunut, olen sen kyllä surutta käyttänyt.
 

IMG_1733
Jätskin suurkuluttaja

 
Niinpä summasummarum, huono ruokavalio ja vähäinen liikunta. No me varmaan kaikki osataan laskea 1+1 mitä se käytännössä tarkoittaa. Kroppa on kyllä muuttunut ja saanut ns. uusia ulottuvuuksia. Suomeksi: painoa on tullut lisää. Ja mä olen jotenkin aika hämilläni tilanteesta, koska olen yllättävän rauhallinen asian suhteen. Vielä vuosi-puolitoista takaperin olisin panikoinut jo yhdestä ekstra-kilosta, mutta nyt mä en jotenkin ole jaksanut häiriintyä. Kyllähän mä muutoksen huomaan kun kävelen peilin ohi ja vaatteet tuntuu vähän erilaisilta, mutta jotenkin oma ajatus on ollut lähinnä tasoa ”Onpas muuten kiva kun pitkästä aikaa on muotoja”.  Kyllähän mulla joskus onkin ollut enemmän tissiä ja peppua (eipä nyt mitään meloneita koskaan, mutta kuitenkin ? ), mutta mitä rasvattomammassa kunnossa olen ollut niin sitä pienemmäksi toki nämäkin muuttuvat. Ja nyt musta tuntuu jotenkin jopa hyvältä tämä tämän hetkinen ulkomuoto. Ehkä tämä on kaikki sitä Body-Positive ajattelutapaa, jota olen toitottanut itselleni jo hyvän tovin. Ehkäpä se, kun olen alkanut puhumaan itselleni kauniimmin, on muuttanut myös suhtautumistani omaan kehooni, olipa se sitten minkä näköinen hyvänsä. Tiedä häntä. Ja olenhan minä toki edelleenkin hyvässä kunnossa, en sitä kiellä, mutta kyllä kroppa silti on muuttunut entisestä.
 

DSC01203
Hyvä ja arvokas sekä vatsamakkaroilla että ilman.

 
No sitten jos mennään olotilaan, eli pintaa syvemmälle, valehtelisin jos väittäisin että olo olisi mitä mainioin. Totta kai mä huomaan olotilassa sellaisten päivien jälkeen, kun on tullut syötyä aivan päin hanuria. Ei silloin mikään voittaja-fiilis ole. Turvottaa ja maha tuntuu muutenkin oudolta. Ei ole kevyt olo ollenkaan ja energiatasot pysyvät korkealla lähinnä kahvin ja sokeripiikkien ansiosta. Tämä puolestaan on semmoinen asia, mitä kaipaan ”vanhassa minässäni”. Se että on hyvä olo ja keho sekä vatsa toimii niinkuin niiden kuuluu. Ja sitä olotilaa alan taas metsästämään, askel kerrallaan, kuitenkaan mitään pakottamatta. Jos jotain olen oppinut niin sen, että itseään on huono pakottaa mihinkään suuriin muutoksiin (ellei sitten esimerkiksi terveys ole vaakalaudalla tms, jolloin yksinkertaisesti on pakko), jos sitä ei ihan oikeasti halua. Kun jotain haluaa aidosti, sen eteen on valmis näkemään vaivaa, ilman että se tuntuu työläältä. Juuri tällä hetkellä mulla on niin paljon asioita mielen päällä, että mun ensimmäinen huoli tai murhe ei ole ottaa stressiä syömisestä tai liikkumisesta. Toki mä kaipaan niitä kumpaakin, sekä liikuntaa että puhtaan ruoan tuomaa hyvää oloa, mutta mä palaan niihin sitten, kun muu elämäni rauhoittuu ja asiat selkiintyvät. Vähän kerrallaan.
 

DSC01189
Elämän pieniä iloja on esimerkiksi herkullinen aamupala ystävän kanssa <3

 
DSC01194
 
Ja tekstin ei tosiaan ole tarkoitus kuulostaa siltä, etteikö terveellistä elämää ja kiireellistä duuni-aikataulua voisi yhdistää. Kyllä ne voi, kun vain vähän viitsii organisoida ja suunnitella etukäteen. Mä en vaan nyt ole siihen pystynyt. Väärin, olisin pystynyt, mutta en ole jaksanut, to be honest. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja elämäntilanteet muuttuu. On jaksoja kun asiat luistaa joka osa-alueella ja on aikoja kun on hankalampaa ja tuntuu että elämä potkii päähän huolella. Elämää ei totta totisesti voi suunnitella etukäteen ja siksi niistä ihanista asioista, pienistäkin, pitäisi pyrkiä nauttimaan silloin kun niitä on. Huomenna kaikki voi taas olla toisin.
 
DSC01192
 
DSC01201
 
Tekstin tarkoitus on kertoa rehellisesti, että mäkään en TODELLAKAAN elä, syö ja treenaa aina oppikirjojen mukaan. Ei kukaan pysty suorittamaan elämää täydellisyyttä hipoen, eikä mun mielestä tarvitsekaan. Mä haluan elää hetkessä, elää tunteella ja nauttia siitä mitä teen. Vatsamakkaroilla tai ilman ?