Mun oli tarkoitus kirjoittaa eilen sunnuntain reseptiksi ohje terveellisiin näkkäreihin. Just nyt ei vaan ollut semmoinen olo että tekisi mieli alkaa vääntämään näkkärinnäkkäriä. Eikä ylipäänsä mitään muutakaan. Mun oli siis tarkoitus myös julkaista tämä teksti jo eilen, mutta se nyt venähti sitten tähän aamuun.
Sanotaanko että viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet todella tapahtumarikkaita niin hyvässä kuin pahassakin. En oikein tiedä aloittaisiko hyvistä vai huonoista asioista ensin. Mennään ehkä kuitenkin posin kautta ja lähdetään niistä kivoista jutuista liikkeelle. Mulla on ollut aikamoista haipakkaa tässä työrintamalla ja vuoden vaihteesta on tulossa aivan älyttömän siistejä juttuja. Paljon matkustelua ja itsenäistä työskentelyä, kuten toki tähänkin saakka yrittäjänä. Työtarjouksia on tullut enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut odottaa ja monelle kivalle jutullekin olen joutunut näyttämään punaista valoa, koska kaikkeen ei yksinkertaisesti aika vain riitä, vaikka haluaisinkin.
Sitten ikäviin. Pari viikkoa sitten perheemme sai suru-uutisen eräästä kuoleman tapauksesta. Itse en ollut henkilökohtaisesti super-läheinen edesmenneen henkilön kanssa, mutta minulle erittäin rakas ja tärkeä henkilö on sitäkin läheisempi. On niin vaikea nähdä läheisen ihmisen suru, etenkin kun on itse niin avuton rinnalla.
Tästä viikko eteenpäin ja saamme toisen uutisen poismenosta. Ja eilen tuli kolmas. Kaikki heistä perheenjäseniä. Puhumattakaan siitä, kuinka pahalta on tuntunut siihen päälle vielä seisoa vierellä yhden rakkaimman ystävän surressa oman perheenjäsenensä pois menoa. Miten ihminen voikin tuntea itsensä niin avuttomaksi ja pieneksi, jotenkin riittämättömäksi. Sitä niin haluaisi sanoa ne oikeat sanat kun toinen murenee sun silmien edessä, mutta niitä sanoja on niin kovin vaikea löytää.
Mä en oikein saa mitään järkevää ajatusta nyt päähän. Mulla olisi tällä viikolla erittäin tärkeitä tapaamisia, joista muutama määrittää hyvin pitkälti myös mun ensi vuoden kulkua. Oikeastaan nää päätökset olis varmaan pitänyt tehdä jo viikko sitten, mutta mä vaan juoksen ajatukseni kanssa paikoillaan.
Mun huono puoleni on se, että mä tuppaan aina kantamaan kaikkien läheistenkin murheet niskoillani. Nämä nyt tietenkin vielä asioita erikseen, kun kaikki ovat mulle oikeasti rakkaita ja läheisiä ihmisiä, totta kai se koskettaa enemmän ja läheisemmin. Kaikista ikävin tunne on ehkä se, että on itse vielä suhteellisen haavoittuvainen oman elämän muutoksista ja siihen päälle yrittää kovasti olla muille tuki ja tsemppari. Mä olen luonteeltani tosiaankin iloinen ja positiivinen, mutta nyt täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että se on kyllä koetuksella.
Toinen huono puoleni on se, että helposti turrutan ikävät asiat töillä. Se on niin helppoa aina kun on muuta tekemistä eikä tarvitse ajatella. Tänään kuitenkin päätin että nyt pakoilu saa loppua. Lähden iltapäivällä parin palaverin jälkeen Kouvolaan ja vietän siellä pari päivää sukulaisten ja läheisten luona. Tämä viikko on vielä ajeltava eessun taassun Helsinkiin, mutta sen jälkeen ajattelin olla ihan rauhassa loppuvuoden. Onneksi viikonloppuna on pieni pidennetty viikonloppureissu tulossa hyvän ystävän kanssa, siitä onkin sitten hyvä aloittaa rauhoittuminen.
Tämä joulu tulee olemaan todella erilainen. Mulla ei ole pienintäkään joulumieltä tällä hetkellä, mikä ei ole mulle lainkaan tyypillistä. Lähinnä tekisi mieli mennä piilopirttiin ja pysyä siellä kunnes joulu on virallisesti ohi. Ja jos jotain, niin toivon että ensi vuosi tuo tullessaan paljon uusia ja raikkaita tuulia. Tämä loppuvuosi on ollut suomeksi sanottuna harvinaisen paska.
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin elämä heittää sulle eteen juttuja ja sä voit itse vaikuttaa vain ja ainoastaan omaan asenteeseesi ja siihen miten otat ne jutut vastaan. Mä yritän pysyä positiivisena ja iloisena, vaikka nyt se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Mutta pienistä asioista nauttien, eteenpäin mennen, kyllä se vielä valo paistaa tähänkin risukasaan.
Syy miksi tästä halusin kirjoitaa on se, että vaikka somessa ja muualla näyttää että elämä on aina ihanaa ja ruusuilla tanssimista,  juhlissa ravaamista ja lounaita ystävien kanssa, niin sitä se ei todellakaan aina ole. Älä siis koskaan luota siihen mitä tämä illuusio sulle syöttää, meillä kaikilla on omat ongelmamme ja kamppailumme. Mä en jotenkin nyt jaksanut enää pitää muuria yllä, vaan tässä sitä nyt ollaan avautumassa. Muista tämä siis kun seuraavan kerran katselet jonkun instagram kuvia ajatellen että ”onpa tolla siisti ja mahtava elämä, miksi mun elämä on näin tylsää ja tasaista”.
Toivon että sulla siellä ruudun takana oli ihana ja rentouttava viikonloppu. Mä uskon että niitä viikonloppuja on myös ruudun tälle puolelle vielä tulossa, vaikka nyt onkin vähän synkempää. Voimaannuttavaa viikon alkua kaikille <3