Voihan nillittäjät soikoon!

Eilen saatiin kauheita uutisia oikein kaksin kappalein, kun ensin uutiset tiedottivat Venäjän suurlähettilään Andrei Karlovin ampumisesta Turkissa taidenäyttelyn avajaisissa ja hetkeä myöhemmin rekka oli ajanut ihmisjoukon keskelle Berliinissä joulumarkkinoilla.
Minäkin kommentoin jälkimmäistä tapahtunutta omissa sosiaalisen median kanavissani. Olin oikeasti eilen aika omissa maailmoissa ja surullinen uutisen jälkeen, sillä olimme olleet paikalla kyseisillä markkinoilla tasan viikko sitten samaan aikaan kun tämä veriteko nyt maanantaina tapahtui. Järkyttävää on ajatella, että paikalla kuolleista joku oli jonkun tytär, jonkun äiti, jonkun veli tai jonkun ystävä. Siellä olisi voinut olla paikalla ihan kuka tahansa vaikka omastakin lähipiiristä. Olen todella surullinen että tällaista tapahtuu ja valitettavasti koko ajan kasvavissa määrin.
No tämä minun sosiaaliseen mediaan postaaminen kiinnosti sitten myös iltapäivälehtiä ja siitä kirjoitettiin juttu. Ja ihan nyt vielä selvennyksenä jos joku ei vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt sitä, että kun sosiaalisesta mediasta poimitaan juttuja, niin ne ei ole lehteen itse lähtetettyjä uutisia. On yllättävää, että tämä asia tulee niinkin monelle vielä yllätyksenä. Mutta toivottavasti olen nyt onnistunut avaamaan teidän muutaman maailmankatsomusta myös tämän asian osalta ?
 
dsc03108
 
Toinen asia, kun ihminen vilpittömästi on pahoillaan muiden puolesta, jotka ovat joutuneet kokemaan jotain järkyttävää ja pahimmassa tapauksessa menettäneet jopa lähimmäisensä, jotkut (onneksi tiedän että vähemmistö) ihmisistä alkaa ivaamaan tätä? Öööö… Onkohan ajatusmaailma jäänyt jonnekin eskari-tasolle? ”Mun kissan kaiman serkun setä oli kymmenen vuotta sitten samoilla markkinoilla, olen syvästi järkyttynyt asiasta yhyyy”. Tuli vaan tuossa mieleen, että sitten jos omalle kohdalle joskus osuu jotain ikävää niin ei varmaan olisi tuo se reaktio jota ympäristöltä toivoo saavansa. ? Ja mä en todellakaan ole tekemässä itsestäni tässä mitään uhria sillä verukkeella että satuin olemaan viikko sitten itse kyseisellä paikalla, vaan pointti on se, että tuollaiset tapahtumat saa aina miettimään että mitä jos siellä olisi ollut vaikka oma äiti tai paras ystävä paikalla? Jos siellä olis itseltään henki lähtenyt niin siitä olis ollut harmia ja surua vain lähipiirille, luulen että en olis paljon tuon puoleisesta omaa lähtöä surkutellut.
Kun itse olin viikko sitten todistamassa niitä iloisia ja joulumielestä täyttyneitä ihmisiä, on kamala ajatella että siellä on todennäköisesti ollut eilisiltaan asti aivan yhtä ihana ja jouluinen tunnelma joulukoristeineen ja -valoineen päivineen. Pariskunnat, jotka pyysivät ottamaan heistä kuvia mistelinoksan alla, perheet, jotka olivat tulleet viettämään aikaa yhdessä, nuorten kaveriporukat, jotka tulivat ostamaan suklaapäällysteisiä mansikoita ja pipareita, kaikki ne ihmiset, jotka olivat tulleet nauttimaan yhdessäolosta ja kauniista joulutunnelmasta. Näitä ihan samoja iloisia ihmisiä oli varmasti nytkin markkinat täynnä ennenkuin jysähti. Ja se on se, mikä omaa mieltä erityisesti järkyttää. Kaikki se tunnelma ja puheen sorina, piparin tuoksu ja jouluvalot ovat niin kirkkaana vielä mielessä, että en pysty edes kuvittelemaan mikä tilanne on nyt paikanpäällä ja mitä asianomaiset käyvät parhaillaan läpi.
 
dsc03096
 
Toinen asia, mikä mun mielestä on ihan typerää, että kun esimerkiksi vuoden takaisen Pariisin iskujen jälkeen ihmiset päivittivät Facebookiinsa Ranskan lipun värit profiilikuvansa päälle (itse olin yksi heistä), niin siitäkin nousi kauhea älämölö kuinka tekopyhää se on ”asettaa eri kansallisuudet eri arvoon”, että ”miksi ei ole Syyrian lippua kun siellä tapetaan koko ajan ihmisiä ja vielä enemmän kuin Ranskassa”. Se, että haluaa osoittaa empatiaa tämmöisten kammottavien tapahtumien keskellä vaikkapa sitten sillä Face-kuvalla, ei vähennä yhtään sitä faktaa, mitä kamaluuksia Syyriassa tapahtuu. Jos tässä rupeaisi jokaista kamalaa tapahtumaa kommentoimaan, niin eihän tänä päivänä enää muuta ehtisikään tekemäänkään. Jokainen siis valitkoon, miten ja milloin haluaa empatiaansa ja tukeaan osoittaa. Jotkut tapahtumat koskettavat meitä eri syistä enemmän kuin toiset. Terve ihminen pystyy siitäkin huolimatta tuntemaan empatiaa kaikkia ihmisiä kohtaan, vaikkei jokaista tapahtumaa julkisesti esim. somessa kommentoikaan.
Jos otetaan aiheesta pieni syrjähyppy, niin vähän sama juttu pätee esimerkiksi hyväntekeväisyystyössä. Jos autat eläimiä, autat väärää kohdetta, koska lastensairaala kaipaisi kipeästi tuloja. Jos taasen autat Syyrian siviiliuhreja, niin Saimaannorppakin kaipaisi tukea ja avustusta, vanhuksista puhumattakaan. Löytyiskö hei vielä lisää jotain negaa siitä, että joku laittaa omaa vapaa-aikaansa likoon toisten hyväksi? Voitais pistää semmonen piiripieni pystyyn ja lyödä kaikki viisaat päämme yhteen, että miten voitais keksiä vähän lisää negaa tähän jo valmiiksi epävakaaseen maailmaan. Ja kyllähän niitä äkkiä kuulkaas keksiikin! Esimerkiksi työpäivä pitenee joillain aloilla ensi vuonna 6 minuuttia! Ai kauhee. Siinä ajassa olis ehtinyt kuitenki selaamaan jo monen monta Facebook -päivitystä. Tai että Suomessa on kyllä koko ajan niin paska sää että tekis mieli nukkua läpi elämänsä pimeässä huoneessa peiton alla ja masennella tai oikeastaan muuttaa kokonaan pois, koska vesisade. Onks meillä täällä Suomessa asiat vaan sen verran hyvin että kaikkea ja kaikesta pitää vääntää jotain ikävää? Jos joku asia ei miellytä, tee asialle jotain. Jos et voi itse tehdä asialle mitään, niin ainakin omalle ajatusmaailmalle voit. Miksi tuhlata aikaa ja energiaansa asioihin joihin ei voi itse vaikuttaa? Senkin energian voisi käyttää vaikka siihen itselle tärkeään hyväntekeväisyystyöhön, omaan itseensä, läheisiin tai oikeastaan ihan mihin muuhun vaan kehittävään.
Oisko siis mitenkään mahdollista, että ylenpalttinen negatiivisuus ja asioista nillittäminen jätettäis? Ihan jos lähdettäis vaikka siitä liikkelle, että edes näin joulun alla. Siitä sitten vois lähteä hiljalleen kehittämään asiaa omassa päässään ja mahdollisesti jopa löytää asioista ja elämästä uusia ulottuvuuksia. Peace!
 
dsc03098
 
dsc03093