New year, old me!

Ja niin se vuosi on kuulkaas nyt vaihtunut ja on aika aloittaa puhtaalta pöydältä! Kuten aiemmin olinkin jo vähän vihjaillut niin jahka pääsen nuhan kourista takaisin sellaiseen kondikseen että uskallan taas aloitella treenejä, niin tulen tekemään siitä ihan oman postaussarjan. Nyt on aika lunastaa se lupaus.
Eli alan tässä hiljalleen olla taasen iskussa ja niinpä menin tänään ensimmäistä kerta PITKÄSTÄ AIKAA salille. Laskeskelin tuossa että viimeisestä treenistä on lähes tulkoon kuukausi aikaa ja oikeastaan viimeiset 2,5kk on mennyt ihan super vähäisellä treenillä. Jos noin nopeasti muistelen aikaa taakse päin niin olen tainnut jumpata n. 6 kertaa tuona aikana. On muuten ollut harvinaisen sitkeä ja epätoivottu kaveri tämä nuha. Josko se nyt olisi sitten selätetty! *sormet ristissä*
Noh tänään astelin sitten reteästi ensimmäistä kertaa salille tänä aikana kun olen Helsingissä asunut. Minulla on jäsenyys Fressille ja sielläpä alkaa nyt sen vanhan kunnon metsästys sitten oikein olan takaa. Olin tehnyt jo useamman päivän psyykkausta itselleni siihen, että sitten kun se päivä koittaa, että uskallan treenille lähteä niin sitten mennään hiljaa. Mun ongelmani on aina ruveta höntyilemään liian kova heti alusta saakka, joten tämä psyykkaus-työ tuli todella tarpeeseen. Ja kuinka ollakaan, maltoin ottaa todella rauhassa koko tunnin minkä siinä spinnig-pyörän päällä nitkutin menemään!
Tein tänään 60min spinnin. Menin koko tunnin satulassa suhteellisen kevyillä vastuksilla, kovimmillaan vastus oli varmaan n. 75% mun tän hetkisestä omasta maksimista. Aika pitkälti siis tasamaata, jossa vaihteet oli keskimäärin 50-75% maksimista välillä. Vaihtelin otteita ja poljin hitaampia kappaleita kädet irti sarvista, jotta sain erilaista ärsykettä jaloille.
Hiki alkoi tosiaan virrata ihan jo alkulämmittelyn aikana. Otsa kastui siis hyvinkin nopeasti ja selkää pitkin valui soijaa. Syke nousi erittäin helposti taivaisiin, joten piti olla koko ajan kärppänä kuuntelemassa kroppaa milloin alkaa mennä liian lujaa. Mulla tietenkin sykemittarista oli akku loppu enkä saanut sitä mukaan treeniin. Ihan unohtunut koko kapistus kun ei sitä ole nyt juurikaan tarvinnut ? Pitääkin itseasiassa heti ensitöikseen laittaa se tämän kirjoittamisen päätteksi latinkiin..
Tavallaan oli tosi masentavaa huomata nyt ihan konkreettisesti kuinka huonossa kunnossa olen. Normaalisti noilla vastuksilla lämmittelen ja poljen palauttavia pätkiä spinnissä, nyt ne oli ihan totista työtä. Toisen kautta oli kuitenkin niiiiiin mahtava fiilis päästä tekemään jotain! Enimmäkseen fiilis olikin siis hyvä, vaikka aika lailla päin naamaa iski nyt se totinen totuus missä mennään tällä hetkellä. Kyllähän minä sen olin jo etukäteen tiedostanut että kunto on suoraan sanottuna romahtanut kaiken tämän sairastamisen ja passiivisuuden vuoksi, joten ei tämä sinänsä mikään yllätys ollut.
 

img_4298
Kesken polkemisen meinasi tulla epäusko omaan kuntoon..

 
Mitä tulee kropan ulkonäköön tällä hetkellä, niin kyllähän mä valehtelisin jos väittäisin ettei se ole muuttunut ollenkaan. Kyllä se on. Kävin pitkästä aikaa vaa’alla ja kiloja ei oikeastaan ollut tullut juurikaan lisää, mutta kropan koostumus on muuttunut. Huomaan sen hyvin esimerkiksi käsistä ja olkapäistä, joista tuntuu että ne pienetkin vaivalla hankitut muodot ovat kaikonneet parempiin käsivarsiin. Mulla kaikki ylimääräiset syödyt suupalat kertyy aina reisiin ja peppuun ja sinne ne ovat ikävä kyllä tälläkin kertaa päätyneet. Huomaan sen silmämääräisesti, mutta varsin konkreettisesti vaatteissa. Juuri kokeilin pitkästä aikaa housuja, jotka ovat ennen olleet mulle reilun puoleiset, eivätkä todellakaan pysy päällä ilman vyötä. Noh, toista se on nyt. Hyvin pysyy eikä muuten lökötäkään enää! ?
Mua ei oikeastaan edes harmita tämä tämän hetkinen ”habitus”. Tiedän että tämä pöhö lähtee kyllä hyvinkin pikaiseen litomaan, kun pääsee vaan takaisin rytmiin. Eniten mua harmittaa huomata jokapäiväisessä elämässä se, miten en jaksa enää samalla tavalla tehdä ja touhuta kuin normaalisti. Rappuset (pienetkin) saa sykkeen nousemaan ihan pilviin, reipas kävely esimerkiksi palaverista toiseen saa hien virtaamaan ja kauppakassit painaa kuin synti. Se jos joku harmittaa.
 

img_4307
Treenin jälkeen oli kuitenkin voittaja-fiilis!

 
Alkuun kun tämä mun sairastelukierre alkoi, mulla oli ruokahalu ihan kadoksissa. Siihen päälle sitten ressit sun muut mistä olen puhunut aiemmin vain lisäsi ruokahaluttomuutta. Siitä kun vähän tokeennuin niin ruokahalu kyllä palasi, mutta motivaatio puhtaasti syömiseen ei. Alkuun vielä jaksoinkin vähän nähdä vaivaa sen eteen, että pidän edes järkevästä syömisestä kiinni, vaikka liikunta olikin jäänyt. Aika pian kuitenkin meni motivaatio siihen ruoanlaittoon ja puhtaasti syömiseenkin. Tuli sellainen olo että ihan sama mitä tässä kaataa kurkusta alas kun en pääse treenaamaankaan. Sitten koitti joulu ja suklaat ja loppu on historiaa.
Nyt mä kuitenkin päätin että teen ryhtiliikkeen. Tässä on nyt ihan tarpeeksi pitkään ollut saamaton itsestään huolehtimisen suhteen. Kukaan muu ei tule sitä ruokaa tekemään mun puolesta eikä käymään kaupassa. Tästä lähtee nyt mullakin uuden vuoden ”uusi minä”, vai pitäiskö sanoa vanha minä. Olen ihan älyttömän motivoitunut just nyt pääsemään takaisin normaaliin olotilaan! Ihan sellainen olo että enää mua ei pysäytä mikään! Pakkohan noiden pöpöjen on jo antautua, ei nekään voi loputtomiin minussa asua! ? Mä oon ainakin niin valmis häätämään ne että varokaa vaan! Muorin tyrnit ja omppumehut on käytössä.. ?
 
dsc03343
 
Nyt ollaan siis saatu projekti ”Janni kuntoon” käyntiin. Mä tulen päivittelemään kerran viikossa fiiliksiä ja edistystä tämän proggiksen saralta. Nyt ollaan kunnon puolesta pohjalla, mutta täältä on suunta vaan ylöspäin. New year, old me – täältä tullaan!
 

dsc03348
Mustaa riisiä, parsakaalia, avocadoa, kidneypapuja ja uunijuureksia