Ensimmäinen kosketus koiratarhoihin Romaniassa

Huhheijaa.. Nyt sanon jo heti alkutekijöikseen, etten lupaa tästä tekstistä mitään järkevää sanomaa irti. Sen verran on meinaan takki tyhjä. Mä nyt kuitenkin koitan skarpata ja saada tähän vähän ensimmäisen päivän ajatuksia irti. Kirjoitusvirheet saattavat myös nostaa päätään tässä vaiheessa iltaa ja kuvat ovat kännykällä napsattuja. Säästetään nuo kameran matskuts semmoiseen hetkeen että olen ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissani, haha!
Olen siis tällä hetkellä Romaniassa ja tänne matkustin yhdessä muusikko Eva Louhivuoren kanssa eilen illalla tutustumaan Rescue yhdistys Kulkureiden toimintaan. Meidän lentomme oli myöhään maanantaina täällä, tai oikeastaan mentiin jo tiistain puolella. Meitä lentokentällä oli vastassa Kulkureiden ihana toiminnanjohtaja Salla Honkapää, sekä paikallinen eläinlääkäri pariskunta, jotka auttavat täällä päässä isolla kädellä. Nukkumaan me päästiin abouttiarallaa puoli 3 maissa ja herätys olikin jo 8.
 

Ihana Eva <3 Tää mimmi on puhdasta kultaa!

 
Lähdimme tänään aamulla etenemään kohti Rosioria täältä Bukarestista, jossa yövymme. Matka sujui aiheesta keskustellen ja tarhoille henkisesti valmistautuen. Mukaan nappasimme matkalla paikallisen aktiivin Veera Nurin, joka on muuten ottanut edellisen Romania aiheisen postaukseni kaikki kuvat. Veera on suomalainen sisukas nainen, joka on muuttanut Romaniaan ja omistanut elämänsä tälle työlle. Ei voi kun hattua nostaa ja aikamoisen nöyrin mielin täällä on oltukin.
Ensimmäisenä kävimme tutustumassa Rosiorin sterilointi-klinikkaan. Kulkureiden työstä tekee kultaakin kalliimpaa se, että he tekevät jatkuvasti kestävää eläinsuojelutyötä täällä paikan päällä, mm. massiivisten sterilointi projektien muodossa. Klinikalla oli vastassa aivan ihania pieniä pentuja ja muutama vähän vanhempi tapaus, jotka odottavat uutta kotia. Pakko oli kyllä sanoa että ihan sydäntä riipiväähän se oli jättää nämä koirat sinne, kun niin kovin he olisivat mukaan halunneet tulla.
 

 

 

 

 
Klinikalle tutustumisen jälkeen siirryimme itse Rosiorin tarhalle. Ja huhhuh. Mä en oikein pysty kuvailemaan tätä tilannetta mitenkään. Mä en millään sanoilla saa sitä mielikuvaa kirjoitettua teille tekstin muotoon. Vaikka mä kuinka yritän miettiä, mitkä sanat kuvaisi sitä järkytystä parhaiten, niin mä en vain yksinkertaisesti keksi mitään, mikä olisi lähelläkään sitä totuutta, joka odotti meitä paikan päällä.
Kun ajoimme automme pihaan, alkoi kova haukkuminen. Tai no oikeastaan kova haukkuminenhan siellä tarhalla oli koko ajan. Kova meteli ja satoja koiria, osa enemmän stressaantuneita kuin toiset. Heti perään kuitenkin pakko todeta, että mitä pitempään tarhalla aikaa vietti, sitä enemmän vakuutuin myös siitä, että suurin osa koirista oli todella ihmisystävällisiä ja kaipasivat vain rakkautta ja hellyyttä. Tottakai joukossa oli myös agressivisemmin käyttäytyviä yksilöitä, mutta tämä kyllä yllätti minut positiivisesti, että suurin osa oli todella ihmisrakkaita. Olin ehkä varautunut erilaiseen vastaanottoon.
 

 
 

 

 
Paikalla oli myös paikallinen supernainen Cornelian Stancescu. Hän on tehnyt niin mieletöntä duunia paikan päällä erityisesti Rosiorin tarhan eteen, että ei voi muuta kuin tehdä suuren verbaalisen hatunnoston täältä ruudun takaa. Hän on niin inspiroiva ihminen, ettei paremmasta väliä. Jos joskus on tullut ajatelleeksi, että eihän tässä itse voi kovin suurta muutosta yksin omalla toiminnallaan saada aikaan niin hitto vie, kyllä muuten voi! Ja tämä nainen on elävä esimerkki siitä! Hän on neuvotellut Rosiorin tarhalle viranomaiset kanssa luvat, joiden kautta Kulkureiden on nyt mahdollista auttaa paikanpäällä tarhalla. Normaalisti koiratarhoilla täällä toiminta tapahtuu ”suljettujen verhojen” takana ja onkin siksi juuri niin kamalaa kuin kuvitella saattaa. Kunnalisille tarhoille ei pääse paikalle eikä apua oteta vastaan. Cornelia on omalla sitkeydellään pystynyt muuttamaan satojen koirien kohtalon Rosiorin tarhalla ja tekee päivittäin töitä asian eteen. Tämä nainen tulee saamaan vielä upeita asioita aikaan!
Yleisesti kerrotakoon koiratarhoista ja niiden toiminnasta, että juuriki tällä kunnallisella puolella (joka Rosiorinkin tarha siis on) toiminta on todella karua. Koiria sullotaan pieniin häkkeihin ja tarhat ovat aivan ”ylikansoitettuja”. Koiratarhojen hoitajat, eli rankkurit puolestaan saavat valtiolta jokaisesta kiinniotetusta koirasta palkkion, jonka olisi tarkoitus mennä koiran ylläpito kuluihin tarhalla. No, koska Romania on todella korruptoitunut maa, voitte kuvitella että näin ei tapahdu. Vaan miten asiat todellisuudessa menee, niin rankkurit koittavat haalia mahdollisimman paljon koiria tarhoille (jopa varastavat ihmisten koiria) ja sen sijaan että rahat päätyisivät koirien ylläpitoon, niin ne päätyvät tarhaajien omiin taskuihin. Koirien olot ovat siis juuri sen mukaiset.
Tänään automatkalla kuulin myös, kuinka ”luonnon kiertokulku” sitten näillä tarhoilla tapahtuu. Mä en meinannut uskoa korviani, kun Veera alkoi kertoa tarinoita tarhoilta. Tarhoilla järjestetään siis keskimäärin 2-4 viikon välein yleisiä lahtauksia, jossa koko koiratarha tyhjennetään asukeista. Suomeksi sanottuna koirat tapetaan. Kyseessä ei tosiaankaan ole millään lailla inhimillinen operaatio, vaan koirat tapetaan mahdollisimman halvalla ja nopealla tavalla, eli myrkyttämällä. Osassa tarhoja koiria on myös hakattu elävältä. Tämän jälkeen taas uudet koirat sisään ja sama homma jatkuu. Toimintaa on vaikea lopettaa, koska se on rankkureille bisnes. He eivät välitä koirista pätkääkään ja tämä tuli todenteolla todistettua tarhalla tänään. Koira, joka oli minulle ja muille niin lempeä ja ihana sai kesken rapsutusten kauhean raivokohtauksen kun rankkuri käveli sen ohi. Se haukkui ja murisi todella agressiivisesti, kunnes mies hävisi nurkan taakse. Sen jälkeen koira rauhoittui ja palasi hakemaan rapsutuksia ja hellyyttä meiltä. Koira ei todellakaan unohda, kuka on sitä kohdellut huonosti. Mulle tuli niin hirvittävä olo kun näin konkreettisesti näin, miten paha koirilla on olla siellä pahojen ihmisten keskellä.
 

 
Mä olen todella, todella väsynyt tällä hetkellä. Päivä on ollut pitkä ja henkisesti erittäin raskas. Mutta samalla opettavainen. Sen lisäksi, että olen päässyt tekemään töitä ja tutustumaan näihin upeisiin ihmisiin ja heidän toimintaansa täällä, olen päässyt näkemään myös paikallisten Romanialaisten arkea täällä. Mä jatkan tästä aiheesta toisen postauksen muodossa, koska nyt aivot ei vaan yksinkertaisesti pysty enää käsittelemään enempää aiheita tälle päivälle. Mutta sanotaanko näin, että mä olen tuntenut tällä matkalla niin monia tunteita aina suunnattomasta kiitollisuudesta järkyttävään vihaan ja silminpistävään suruun, että kyllä taas muistaa miten hienosti omat asiat Suomessa on.
Tuotiin muuten Rosiorista Bukarestiin aivan jäätävän suloinen koiranpentu. Me kaikki luultiin että sillä on jalka murtunut, koska se linkutti niin pahan näköisesti. Se oli tullut tarhalle jo kaksi viikkoa sitten, mutta resursipulan vuoksi sitä ei oltu vielä voitu toimittaa lääkäriin. Tänään sitten tuotiin se meidän mukanamme Bukarestiin lääkäriin. Ikävä kyllä kuulimme että kyseessä ei ole murtuma, vaan rakenteellinen vika, jota ei vielä tässä vaiheessa tiedetä pystyykö sille tekemään mitään 🙁 Pentu jäi klinikalle laajempiin tutkimuksiin mm. hermoratojen kuntoa ja muita sairauksia varten. Pidetään peukut pienelle että hän selviää ja saadaan parannettua. <3
 
Tämän kaverin tilaa jäämme odottamaan..

 
Nyt mä alan laittaa pillejä pussiin tämän päivän osalta, johan kello on jo puoli 12. Me tässä illalla vielä kämpille tulon jälkeen puunattiin ja pestiin kaikki vaatteet ja tavarat ja desinfioitiin kengät. Huomenna menemme siis toiselle tarhalle ja emme halua että mahdolliset taudit liikkuu paikasta toiseen vaatteiden mukana. Siksi täällä pelataan ihan vimpan päälle varmuudella. Huomenna lähdemme tutustumaan toiseen tarhaan Cosobaan. Se on yksityinen tarha ja siellä olot ovat paremmat kuin mitä tänään nähtiin. Jännityksellä jään odottamaan huomistakin päivää, Nyt on kuitenkin ihan pakko kaatua sänkyyn, kauniita unia kaikille!
Ps. Matkaa pääsee seuraamaan näistä:
Ig: @jannihussi (laittelen myös ig storya ja live videota)
FB: Janni Hussi -sivusto (live-videoita)
Snapchat: @jannihussi
Eva:
Ig: @evalouhou (ig storya ja live videoita)
Kulkurit:
Ig: @rescueyhdistys_kulkurit (ig story ja live videoita)
FB: Rescueyhdistys Kulkurit (live videoita)
www.kulkurit.fi
 
Mimmi energiaa! Eva, Hussi, Salla ja Cornelia

Kommentit (6)

  1. Eve
    klo 08:34

    Ootte mahtavia! Ja hienoa että tuotte asioita esille. Kiitos teille kaikille <3

  2. Anja
    klo 09:47

    Ihana Janni kun tuot myös eläinten asiat esille,että myös niille saataisiin inhimillisempää kohtelua.Nuon pennut oli niin suloisia ja noiden eläinten katse,miten sen voi unohtaa.

  3. Maija
    klo 09:51

    Janni, arvostan tätä mielettömästi! Olet vahva ja fiksu nainen. Kaikki ei kykenisi. Kiitos sulle, kun ryhdyit tähän <3

  4. Maija
    klo 09:53

    Niin Eva, Salla ja Cornelia teitä unohtamatta!

  5. Tuija
    klo 20:51

    Meidän koira on pelastettu Romaniasta kunnalliselta tarhalta ja ajatuskin siitä miten sille olis voinut käydä saa mut voimaan pahoin. Kiitos, että olet siellä ja kerrot tätä tarinaa.

  6. -Sanna
    klo 11:05

    Voi teitä ihania ihmisiä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.