Miten treeniaika vaikuttaa palautumiseen?

Kaupallisessa yhteistyössä: Firstbeat Technologies
Joku saattoikin jo bongailla, että tuossa pari viikkoa sitten mun rintakehääni oli taas ilmestynyt Firstbeat mittari. Nythän oli siis jo kolmas kerta, kun tuo palautumismittaus mulle tehtiin. Aiemmasta postauksestani voit käydä lukemassa tarkemmin, mistä on kyse. Toisessa postauksessa esittelen mittauksen ideaa ja kerron alkoholin vaikutuksesta palautumiseen ja toisessa postauksessa käsitellään stressin vaikutusta palautumiseen.
Tällä kertaa meidän mittauksen tarkoituksena oli tarkastella, miten erilaiset treeniajat vuorokaudessa vaikuttavat palautumiseen. Mä olen itse ihan ehdottomasti aamutreenaaja ja tuntuu että saan itsestäni eniten ja parhaiten irti heti aamusta. Olikin siis aikamoinen haaste lähteä illalla vielä vetämään treeniä ja sen kyllä huomasi myös tuloksissa. Kyllähän se kropalle on ollut aikamoinen shokki, kun mä en oikeasti ikinä normaaleissa olosuhteissa vedä kovia treenejä iltaisin.
Tulokset osittain yllätti mut. Me analysoitiin näitä tuloksia yhdessä Firstbeat hyvinvointi valmentajan kanssa ja sanotaanko, että nyt ei kyllä saatu ihan täydellistä mittaustulosta ajatellen nimenomaan tämän treeni ajan ja palautumisen suhteen. Mä tavallaan siis olin yllättynyt, mutta jos harrastan ihan rehellistä itsetutkiskelua, niin sitten en ehkä kuitenkaan ihan tullut yllätytetyksi puun takaa. Mulla oli henkisesti aika rankka loppuvuosi ja olin pitkään sairastelukierteessä. Ja nyt näyttääkin siis siltä, että mun kroppani ja hermostoni edelleen palautuu loppuvuoden rääkistä.
 

 
On todella pysäyttävää huomata, kuinka luulee olevansa jo ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissaan, kunnes tiede toisin osoittaa. Kyllähän tää nyt taas pakotti mut pysähtymään ja miettimään mm. omaa työtahtia. En ehkä ole rehellisesti luonut itsellenu parhaita mahdollisia olosuhteita palautumista ajatellen. Tähän nyt tosin ei tarvitse mikään Sherlock olla kun vilkaisee tuota omaa kalenteria. Kyllähän se aika pitkälti näyttää aamusta iltaan ahdetulta. Itseasiassa juuri rupesin selaamaan kalenteria taakse päin. Mulla on ollut tän vuoden puolella ruhtinaaliset 3 vapaapäivää. Tai siis semmoista päivää, että kalenterissa ei ole ollut merkintöjä. Se on kylläkin siis tarkoittanut sitä, että mä olen joko kirjoittanut blogia, vastaillut meileihin tai hoitanut kirjanpitoon liittyviä asioita. Mä hetkellisesti nyt jäädyin tähän näppiksen ääreen. En oikeasti ollut ennen tätä kirjoitusta tajunnut kuinka vähän mulla oikeasti on vapaa-aikaa. Nyt kuitenkin mennään jo maaliskuun puoli välissä.
Tämä sai mut nyt kyllä miettimään ihan oikeasti asioideni priorisointia. Mä tein juuri nyt tällä sekunnilla sen päätöksen, että nyt tähän toimintaan tulee muutos. Kun katson Firstbeat mittauksen tuloksia, niin mä en päässyt edes päiväunilla palautumisen tilaan. Mulla ei ole ainuttakaan palauttavaa jaksoa päivän aikana, ei edes vaikka yritän levätä ja rauhoittaa mieleni. Se kertoo siis suoraan siitä, kuinka ylivirittyneessä tilassa kroppani, mieleni ja hermostoni on. Puhelin-analyysissä totesimme, että suunta on kyllä ollut viime mittauksesta selkeästi parempaan suuntaan palautumisen osalta. Mutta se voisi olla toki parempikin. Ainakin suunta on oikea ja jälleen kerran hyvä fyysinen kunto ja terveelliset elämäntavat auttavat minua tässäkin projektissa eteenpäin. Enpä voisi olla tällä hetkellä yhtään enempää kiitollinen itselleni jokaisesti niistä treeneissä vuodatetusta hikipisarasta ja parsakaalin keitosta. Onneksi olen pitänyt itsestäni huolta!
Toisin sanoen, minun pitää kiinnittää huomiota siihen, että saan päivään joihinkin väleihin ihan puhtaasti palauttavia hetkiä. Sain asiantuntijalta vinkiksi semmoisen jutun, että voin keskellä päivää ottaa ihan vaan 10 minuttia omaa aikaa, jolloin vain istun ja hengitän. Tällä tavoin alan opettamaan hermostoani lepoon ja laskemaan kierroksia. Aloitin muuten saman tien. Kyllä jokaisesta päivästä löytyy pari kymmenminuttista, jolloin on lupa vain hengittää.
 

 
Mä juttelin mun hyvän ystäväni kanssa, joka opiskelee tällä hetkellä henkisen hyvinvoinnin asioita. Keskustelumme lomassa tajusin todella hälyttävän piirteen tämän hetkisessä menossani. Ennen kun treeni on ollut mulle omaa aikaa ja töistä ja arjesta irrottautumista, niin nyt mä olen alkanut potemaan huonoa omaatuntoa myös siitä, jos mä olen tunnin pois meilin ja puhelimen äärestä ja tavoittamattomissa. Mä muistan kun olen esim. spinnipyörän päällä pohtinut, että oonkohan mä oikeesta kauhea sluibaaja nyt kun en vietä tätäkin hetkeä duunissa. Käytännössähän mun työpäivät on nyt ollut semmoisia, että päivät olen aamusta saakka menossa palavereissa, kuvauksissa tai keikalla ja illat mä sitten raapustelen blogia, vastailen meileihin ja teen muita juttuja ja kirjotustöitä. Mä jotenkin unohdan, että tää blogi ja meilit oikeastaan on myös osa työtä. Se jotenkin vaan on tuntunt semmoiselta, että no tässä mä äkkiä nyt näihin vastailen silleen ”ohimennen” ja yhtäkkiä tajuankin että olen viettänyt kolme-neljä tuntia koneella töissä. Jep, TÖISSÄ.
Nyt kun otetaan huomioon tämän hetkinen kuormitus vielä loppuvuodesta, jolloin elämässäni tapahtui suuria muutoksia, työn kuormittavuus ja uutena shokkina iltatreenit, johon kroppani ei ole tottunut, ei sinänäsä yllätä, että erityisesti noina päivinä kun treenit on suoritettu illalla, palautuminen on ollut ihan olematonta. Kyllähän mä sen olen tiennyt, että iltatreenaaminen ei välttämättä ole (ainakaan kauhean myöhään) se paras vaihtoehto, mutta tulipahan nyt todistettua ihan konkreettisesti sen vaikutukset. Jatkan siis vastaisuudessakin aamutreenaamista 😀
Esimerkiksi  noin klo 19:30 lopetettu liikuntasuoristus heikensi mun seuraavan yön unta niin radikaalisti, että mä aloin palautua ensimmäisen kerran aivan hitusen verran klo 1:00 yöllä. Sen jälkeen pieniä palautumisjaksoja on tullut klo 2:15, 5:00 ja 6:00, ja herätys mulla onkin sinä aamuna sitten ollut jo 6:15. Käytännössä katsoen, en juurikaan palautunut kyseistä päivästä. Samassa mittauksessa myös näkee, kuinka yritin levätä päivän aikana 20min päikkäreiden muodossa, mutta sekään ei ole saanut minua palautumaan. Syke on kylläkin tullut hiukan alas, jos nyt jotain positiivista halutaan tästä etsiä 😀
 

Esimerkki 1. Myöhäinen treeniaika verottaa palautumisen alkamisesta.

 
Toisessa mittauksessa, kun päivän liikuntasuoritus loppui klo 17:30 sain selkeästi paremmat yöunet laadullisesti. Nukkumaan olen mennyt noin klo 23:30 ja palautuminen on alkanut jo 00:00. Yön aikana on esiintynyt vain muutamia stressireaktioita, joten tämä oli siis jo hyvä ja palauttava yö.
 
Esimerkki 2. Aiemmin suoritetut treenit eivät häirinneet palautumista.

 
Kolmannessa esimerkissä lähdin vielä venemessu päivän päätteeksi treenaamaan. Tein suhteellisen täpäkän spinningin ja kahvakuulatreenin ja loppuun vielä lihashuoltoa. Tuo setti loppui n klo 21:00. Tämä on mulle aivan tolkuttoman myöhäinen treeniaika. En edes muista koska olisin edellisen kerran ollut noin myöhään treenaamassa! Nukkumaan menin tuona iltana n. klo 22:30, mutta palautumista alkoi esiintyä ensimäisen kerran vasta 02:00 aikaa. Palautumista ei myöskään ollut kovinkaan paljoa yön aikana, vasta 03-04 maissa sain hiukan enemmän palauttavaa unta.
 
Esimerkki 3. Myöhään tehty kova treeni rankan duunipäivän jälkeen vaati veronsa myös palautumisesta.

 
 
 
Eli selkeästi myöhään treenaaminen ainakin omalla kohdallani viivästyttää palautumisen alkua. Olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä samanlaiset testitulokset semmoisessa elämäntilanteessa, jolloin muut kuormitustekijät eivät ole ihan näin suuret. Vaan kyllä tästä siitäkin huolimatta sai hyvän käsityksen, kuinka treeniaika vaikuttaa yön aikaiseen palautumiseen.
Tässä vielä kaksi muuta otosta mittauksesta:
Olin aamulla kuvauksissa, siksi mittari ei ollut päällä aamun osalta. Päivä ei sisältänyt lainkaan treeniä ja rentouttava jutustelu henkisistä asioista ystävän kanssa alkuillasta rentoutti sen verran, että yöunet olivat hyvät ja palauttavat.

 
Pitkästä aikaa kahden treenin päivä. Se jo itsessään oli muutos kropalle normaalista ja siihen päälle kaksi nautittua viinilasia aiheuttivat sen, että palautumista ei tapahtunut koko vuorokaudessa.

 
Tästä mittauksesta kuitenkin paljon oppineena aion priorisoida oman hyvinvointini vähän paremmin tästä eteenpäin. Mun mieli on kyllä ollut koko ajan hyvin positiivinen kovasta kuormituksesta huolimatta. Niin se vain on, että kun tekee sitä mistä nauttii, niin vähän huomaamatta saattaa ajautua tällaiseen tilanteeseen. Mä rakastan mun duunia, mutta nyt aion kuitenkin raivata paremmin myös niitä vapaapäiviä tuonne rakkaan työni sekaan. 😀 Hyvä että herätys tuli tässä vaiheessa, kun hommat vielä luistaa ja mieli on korkealla. Nyt pieni himmaus ja enemmän aikaa myös elämän muille osa-alueille. 🙂

Kommentit (2)

  1. jemmi
    klo 18:43

    Waude mitä kuvia! Täytyy muuten kehaista että sun instastoryt on aina ihan mahtavia! ei mitään tylsää sievistelyä vaan hassuja juttuja ja heittäytymistä. Ootko miettinyt näyttelijän uraa ikinä? 🙂

  2. Miina
    klo 09:54

    Heippa, paljon maksaa noi Firstbeat mittaukset ja onko suht helpot toteuttaa? Näyttäis saavan aika paljon hyödyllistä informaatiota urheilun kannalta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.