Vahvojen naisten sukua. Tää on äiti sulle.

Tänään juhlistetaan äitejä oikein olan takaa! Mun mielestä on ihanaa, että äideille (ja tietenkin syksyllä myös iseille) on pyhitetty ihan omat päivänsä. Itse en päässyt tänä vuonna koti-konnuille juhlimaan rakasta äitiäni, mutta me vietettiin äitienpäivää pikkuisen jo etupeltoon viime viikolla kun olin pidempään Kouvolassa ja sitten meillä on äiti-tytär matka Tallinaan hemmotteluhoitoihin varattuna puolentoista viikon päähän. 🙂
Kävinpä siis äitienpäivän kunniaksi vähän miettimään mitä äiti minulle merkitsee ja mitä olen äidiltä oppinut. Meillä on koko suku täynnä vahvoja naisia, oma äitini ja mummoni kummaltakin puolelta, äitipuoltani unohtamatta. Olen saanut ihan mielettömän naismallin siis jo ihan lapsuudesta saakka. Meidän suvun naiset ovat tomeria, oma-aloitteisia ja määrätietoisia. Mä oikein ylpeydellä aina katsonkin esimerkiksi omaa mummoani, joka on ihan ajan hermolla (hän mm. käyttää snapchattia), painaa koko kesän kasvimaalla omien vihannesten ja kukkien parissa ja syksyisin poimii pakastimet täyteen marjoja. Mummola-reissulta ei myöskään koskaan lähdetä tyhjin käsin, vaan aina on eväät pakattu marjoista kaalilaatikkoihin lähtien. Mummolta mä olen oppinut jakamista ja että omasta, vaikka sitten vähästäkin, annetaan myös muille.
Mun äiti puolestaan on sellainen henkilö, jonka puoleen voin kääntyä ihan koska vain. Tiedän, että olen mokannut, tiedän että en ole aina tehnyt häntä ylpeäksi ja tiedän että kaikki mun ratkaisuni eivät ole sellaisia, jotka ovat hänen mielestään ollut hyviä. Mutta mä myös tiedän, että äiti seisoo aina mun takana, ihan missä tilanteessa ja olosuhteissa tahansa. Tiedän, että jos mä oikein kaadun ja tipun pohjamutiin, äiti on se, joka mut sieltä nostaa.
 

Mini-Hussi

 
Jos elämässä tapahtuu jotain ihan super-hienoa, mä haluan aina ensimmäisenä soittaa siitä äidille. Äiti on aina iloinen ja vilpittömästi innoissaan mun puolestani. Kun elämä puolestaan potkii päähän, enkä tiedä mitä tehdä, on äiti silloinkin ensimmäinen henkilö, kenen puoleen käännyn. Me soitetaan usein, joskus työasioissa ja joskus ihan muuten vaan. Me nauraa räkätetään puhelimessa ja spekuloidaan maailman menoa. On hauskaa, miten oma äiti voi samalla olla apuna työssä, kuunnella murheita ja kantaa niistä osan ja silti olla sulle maailman paras ystävä.
Elämässä turvan tuntu on yksi tärkeimmistä asioista. Mun olon tekee turvalliseksi se, kun tiedän, että kotona mun selusta pidetään aina. Vaikka koko muu maailma olis itseään vastaan ja puukottaisi selkään, voin aina mennä kotiin, missä pidetään toistemme puolia. Olen oppinut äidiltä lojaaliutta ja sen, että omiensa puolia pidetään loppuun saakka. Vaikka siitä koituisi itselle kuinka paljon harmia tahansa, niin rohkeutta on seisoa omiensa rinnalla.
Olen siis oppinut äidiltä rohkeutta, uskollisuutta, omilla jaloilla seisomista ja empatiaa. Opin myös sen, että ei kannata ottaa tatuointeja liian nuorena, jossei siitä ole ihan satavarma myöhemmin 😀 Se on hauska näin jälkikäteen huomata, kuinka monessa asiassa äiti oikeastaan onkaan matkan varrella ollut oikeassa.. Ehkä sitä nyt jo tässä vaiheessa on oppinut kuuntelemaan ja myöntämään, että äippä saattaa sittenkin joskus tietää paremmin kuin itse.. 😀 Kiitos myös äiti siitä, että aikoinaan raahasit minut spinning-tunnille. Ja vaikka en aluksi sitä myöntänytkään, niin siitä kuitenkin kehkeytyi minulle yksi rakkaimista urheilumuodoista!
Anteeksi äiti kaikesta huolesta, mitä olen matkan varrella aiheuttanut. Tämmöinen yli-energinen kohkaaja kun saattaa toisinaan reissuillaan ja tempauksillaan aiheuttaa muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin.. Onneksi sinä taidat kuitenkin jo tietää, että olen saanut hyvän kasvatuksen ja huikean naismallin kotoa, joten kyllä minä pärjään maailmalla. 🙂
Kiitos äiti! <3
 
Kiitos äiti kun olet ollut niin kärsivällinen mun kanssa. <3 Kuva: Petteri Peltonen Photography