Mitä sä oikein teet?

Multa kysytään ihan hirmuisen usein että mitä sä oikein teet työksesi. Ja niin hassua kuin se onkin, tuohon kysymykseen on olevinaan tosi vaikea vastata 😀 Mulla ei ole mitään selkeää juttua mitä teen, vaan teen yrittäjänä/freelancerina monia juttuja. Mun työ koostuukin siis monesta pienestä purosta, mikä tekee siitä just  super-mielenkiintoista.
Virallisestihan mä olen siis yrittäjä. Olen saanut mallin yrittäjyyteen jo pienenä, kun olen seuraillut sivusta isäpuoleni ottamuksia yritysmaailmassa. Jotenkin mua jo nuorena alkoikin kiehtoa se, että olisi itse vastuussa omista töistään ja saisi päättää työaikansa. Mä olen aina ollut hyvin itsenäinen luonne, joten yrittäjyys oli mulle luonnollinen valinta.
Aloittelin työuraani jo 12-vuotiaana Kouvolan raviradalla. Minusta olis tosi siistiä saada olla eläinten kanssa tekemisissä ja lisäksi sain itse tienattua leffarahani. 16-vuotiaana sain ylennyksen silloisesta lähetinpaikastani kilpailusihteeriksi, jossa toimin aina 21 vuotiaaksi asti. Lukion aikana olin opiskelujen ja jalkapalloharrastuksen lisäksi 5 eri duunipaikassa. Työskentelin liikennemyymälätyöntekijänä ABC:llä (lue: tiskivuoroja, burgerin paistoa, kassa-neiteilyä ja hyllyttämistä), kirjoitin henkilöhaastatteluja ja otteluraportteja Kouvolan sanomiin, toimin promoottorina, ohjasin jumppia Kuntokeskus Ykkösellä ja sitten oli ne ravit. Myöhemmin lopetin ABC:llä kun sain paikan urheiluliikemyyjänä Top-Sportista. Kun lähdin opiskelemaan Vierumäelle lukion jälkeen jatkoin edelleen muita duuneja, paitsi reportterin töitä.
Yrittäjäksi ryhdyin 19 vuotiaana. Silloin tein pääsääntöisesti promootioita eri yrityksille sekä juontokeikkoja ja satunnaisia kuvauksia. Alkuun oli tietysti ihan hitonmoinen duuni saada jalkaa oven väliin ja todistella omaa osaamistaan, kun ei ollut vielä näyttöjä oikein mistään muusta kuin liikunta-alasta. Yksikään työ ei tosiaan tullut tuolloin minulle ilmaiseksi, vaan kontaktoin jatkuvasti yrityksiä ja myin palveluitani aktiivisesti esim. sähköpostitse. Monesti saatoin käydä vaikkapa hyvinvointialan messujen näytteilleasettaja listaa netistä läpi ja selasin mitä yrityksiä messuilla oli mukana. Sieltä sitten nappailin kontakteja ja tarjouduin tulemaan promoottoriksi hyvinkin edukkaaseen hintaan. Pikku hiljaa aloin saada jalkaa oven väliin. Samalla oivalsin, että jokaikinen työkeikka oli samalla myös näytön paikka. Hyvin hoidettu työ yleensä poiki jatkoa ja sana alkoi kiiriä.
 

Dream big

 
Olen työnteossa hyvin täsmällinen. Olen ajoissa paikalla ja hoidan asiat sovitusti. Tottakai joskus tulee muuttujia matkaan ja asioita joudutaan säätämään, puolin jos toisin, mutta se kuuluu asiaan. Olen myös oppinut joustamaan omissa aikatauluissani, sillä yrittäjiltä vaaditaan paljon mukautumiskykyä uusiin ja toki vanhoihinkin tilanteisiin. Mielestäni yrittäjän tärkeimpiä piirteitä ovatkin aloitekykyisyys, toimeentarttuminen, päättäväisyys sekä mukautumiskyky. Ilman näitäkin pärjää, mutta kyllä noista luonteenpiirteistä varmasti hyötyä on.
Urani yrittäjänä on siis tässä vajaan 7 vuoden aikana muuttanut muotoaan aika paljon. Muuttunut maailma on toki tehnyt oman lisänsä tähän soppaan. Kuten sanottu, tässä sitä muuntautumiskykyä todella mitataan 😉 Muunmuassa sosiaalinen media on muuttanut paljon tätä pelikenttää, jossa minäkin pyörin. Olkoon se sitten nimeltänsä vaikka viihdeala. Nykyään sosiaalisen median päivittäminen on iso osa työtäni, vaikkei kaikesta aina suoraan maksetakkaan. Hyvät sosiaalisen median kanavat kuitenkin mahdollistavat mukavan toimeentulon.
Latasin muuten itselleni juuri muutama päivä sitten Moment -nimisen sovelluksen, joka kertoo kuinka paljon päivässä viettää aikaa puhelimella. Tulokset ovat aika järkyttäviä. Näinä neljänä päivänä mun keskimääräinen puhelimenkäyttöaika on ollut n. 7h. 7TUNTIA!!! Hitto soikoon mitä tuona aikana voisi saada muutakin hoidettua! Vaikka suuri osa tuosta on nimenomaan duunin tekoa (meilien lähettelyä, navigaattorilla suunnistamista kokouksiin, somen päivittämistä, työpuheluiden soittoa..), niin kyllähän se nenä nyt ehkä vaan vähän tuppaa olemaan liikaa kiinni luurissa. Vähemmälläkin varmaan selviäisi, jos osaisi kunnolla optimoida omaa mobiili-käyttäytymistä.
Somen lisäksi teen paljon erilaisia juontokeikkoja. Tällä hetkellä mä olen hypännyt isommin Elixir -ohjelmaan mukaan, jossa toimin juontajana ja lajitestaajana. Kuvauspäivät yleensäkin ohjelmien teossa ovat pitkiä (13h on aivan normaali kuvauspäivä) ja ne vievät minua ympäri Suomea kuluvan syksyn ajan. Esimerkkinä, jos kuvauspäivä alkaa maanantaina klo 8:00 Jyväksylässä, on minun mentävä paikalle viimeistään sunnuntai-iltana. Ja mikäli kuvaus alkaa 8, tarkoittaa se sitä, että kuvausmeikin ja hiusten tulee olla silloin valmiina. Herätykset huitelevatkin siinä tapauksessa 5:30 ja 6:00 välillä. Siihen sitten se 13h kuvausta päälle ja mahdollinen kotimatka autolla, joka saattaa helposti tuoda pari-kolme tuntia lisää pituutta päivään.
Elixirin kuvausten lisäksi olen tehnyt useampia pienempiä ohjelma-esiintymisiä kuluneena kesänä/alkusyksynä. Näitä tulee suhteellisen tasaiseen ympäri vuoden. Sitten on erikseen isommat projekti-luontoiset ohjelma kuvaukset, kuten vaikkapa Tehtävä Lapissa ja Selviytyjät, jotka saattavat vaatia viikkojen sitoutumista. Näissäkin kuvauspäivät ovat todella pitkiä ja esim. Tehtävä Lapissa ohjelman aikana blogin ja somen tulee pyöriä normaalisti vielä 13h päivän jälkeenkin.
 
Your dreams won’t work unless you do!

 
Lisäksi teen paljon still -kuvauksia, esimerkiksi sporttilehtiin tai muihin julkaisuihin. Sporttilehtiin usein halutaan minun suunnittelemia jumppia, joten jo ennen kuvauspaikalle saapumista on täytynyt kirjoittaa treenit auki ja ohjeet niihin. Myös erilaiset mainoskuvaukset ovat tulleet tässä vuosien varrella tutuiksi. Näissä mennään  aina asiakkaan toiveiden ja vaatimusten mukaisesti, eli ne voivat vaihdella katalogeista tuotekuviin.
Sitten on paljon erilaisia tapahtuma houstauksia. Nämä tarkoittavat sitä, että emännöin esimerkiksi yrityksen tapahtumaa tai vaikkapa juhlia. Siihen saattaa sisältyä juontamista ja se usein tapahtuukin kansainvälisesti englanniksi sekä suomeksi. Lisäksi puhtaat tapahtuma-juonnot ovat osa työnkuvaani. Ennen juontokeikkoja on syytä tutustua tapahtumaan perinpohjin. Eli pelkästään paikalle ilmestyminen ei riitä, vaan pitää tietää esimerkiksi messujen aikataulut, ohjelma, esiintyjät, näytteilleasettajat ja mahdollisesti valmistella paneelikeskustelu. Valmistautuminen juontokeikalle vaatii yleensä ekstra 1/2-1päivää. Myöskään festareille ei tohdi mennä ilman bändien taustojen selvittämistä.
Olen ollut siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että olen saanut jalkaa oven väliin nyt jo enenevissä määrin myös näyttelypuolella. Näyttely-keikkojakin on siis alkanut tupsahtelemaan kalenteriin ja super siistejä juttuja on tulossa seuraavan vuoden aikana. Esiintyminen toki kuuluu työnkuvaani muutenkin, esimerkiksi erilaisten luentojen muodossa.
Näiden ”fyysistä läsnäoloa” vaativien töiden lisäksi kirjoitan tätä blogia ja kolumnia Cosmopolitaniin. Lisäksi mä vastaan täysin mun keikkojen myynnistä ja hoidan osittain kirjanpitoa ja laskutuksia itse. Eli usein, kun mä kotiudun fyysisesti töistä tai palavereista, sitten mä vasta avaan koneen ja rupean kirjoittamaan blogia, kolumnia tai vastailen meileihin. Kello saattaa kotiintullessa hyvinkin olla jo ehtoon puolella ja niinpä päivät venyvät toisinaan aika överi-mittaisiksi. Vähän jopa liian usein mun kone sulkeutuu vasta 23 jälkeen.
Tässä esimerkki otos mun normaalista työviikosta.
Keskiviikko 26.7
Herätys 5:30
Maski 7:30
8:45 Aamu-tv jumppaohjaus
10:00-12:00 Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset elokuvan pressi
12:30 Palaveri
14:00 viikon kamojen pakkaus
15:00 Ajo hki-kvl
17:00 haastattelu ja kuvaukset Kouvolassa
20:30 kotiin (porukoille Kouvolaan)
21-22 meileihin vastailua
 
Torstai 27.7
Herätys 6:00 aamutreeni
8:00 ajomatka Kouvola-Punkaharju
12:00 meikki valmiina
13:00-20:00 Kuvaukset
20:30-21:30 Blogin päivitys
 
Perjantai-Lauantai 28.-29.7
Herätys n. 6:00 Aamutreeni
7:00 maski
8:00-19:00 kuvaukset
19:00-20:30 Meileihin vastailua, laskutuksia
 
Sunnuntai 30.7
Herätys 8:00 kuvauspaikan purku -> uuteen lokaatioon
11:00 maski
12:00-13:00 kuvaus
13:30-15:00 blogin päivitys
16:00 kamat läjään -> ajomatka Punkaharju-Jyväskylä
20:00 Tapaaminen asiakkaan kanssa
22:00 nukkumaan
 
Maanantai 31.7
Herätys 06:00 meikki
8:15 lähtö tapahtumapaikalle
9:00-16:00 hostaamista
17:00 takas hotellilla
17:30-19:00 treeni
19:30-23:00 blogin päivitys, meileihin vastaus
 
Tiistai 1.8
Herätys 7:00
7:30 maski
9:00 kuvausvaatteiden haku
10:00 kokoontuminen
10:30-22:00 kuvaukset
22:00-01:00 ajomatka Jkl-Hki
 
Keskiviikko 2.8
Herätys 5:30
Maski 7:30
8:45 Aamu-tv jumppaohjaus
9:30 kotona seuraavien kamojen pakkaus
10:30 Ajomatka Hki-Kuopio
15:30 Yhteistyökumppani tapaaminen
17:00 ILTA VAPAA
 
Torstai 3.8 
Herätys 7:00
Asiakas treeniohjaus 8:00
11:00 kamojen pakkaus, ajomatka Kuopio-hki
17:00-23 Edustustilaisuus, Helsinki
 
Sometimes life is about risking everything for a dream no one can see but you.

 
Vaikka ohjelmaa riittää paljonkin, niin mä nautin ihan älyttömän paljon työstäni. Saan tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja opin erilaisista aloista. Ja ihana on tietenkin nähdä myös eri kaupunkeja Suomessa! Etenkin nyt kun olen ottanut muutamia askelia kohti uutta suuntaa, työni tuntuu jotenkin erityisen kutkuttavalta. Ja kuten toissa postauksessa kerroin, haluan jatkossa panostaa vielä enemmän siihen, että arjessa löytyisi paremmin aikaa ja rakosia myös treenaamiselle ja itsestään huolehtimiselle.
Mulla on semmoinen periaate, että jos joku asia elämässä alkaa nyppimään tai se ei tunnu enää oikealta, niin sitten on aika tehdä asialle jotain. Niin kauan kun voi itse vaikuttaa asioihinsa, niin niistä on turha valittaa jos ei ole valmis tekemään muutoksia. Jos et muuta omissa toimintamalleissasi mitään, niin silloin et voi myöskään olettaa asioiden muuttuvan itsestään. Muutos vaatii hyvin usein omalta mukavuusalueelta poistumista, toisinaan myös taloudellisia uhrauksia, mutta jos se tekee onnelliseksi, niin sitten se todellakin on vaivan arvoista. Ja tällä hetkellä musta tuntuukin, että elän pientä murrosvaihetta omassa työssäni.
Hyvin usein ihmiset näkevät toisten elämistä vain sen pintaraapaisun. Kaikki haluaisivat menestyä, mutta harva tietää kuinka paljon töitä menestyminen vaatii. Se mitä muut näkevät, on vain jäävuorenhuippu. Mä pidän itseäni siinä mielessä menestyneenä (enkä pelkää sanoa sitä ääneen), että onnistuin alunperin tekemään itselleni omasta intohimosta, eli sportista ammatin. Hitokseen se vaati duunia, mutta tässä sitä nyt ollaan. Nyt mulla on taas aivan uudet haasteet edessä ja voikin kai sanoa, että ollaan taas vähän siellä lähtöpisteessä, missä olin silloin yrittäjyyteni alkutaipaleilla aloitellessani fitness-touhuja. Mutta jos mä kerran olen ns. tyhjästä nyhväissyt, niin kyllä mä sen vielä uudestaankin teen. Työtä se tulee vaatimaan, mutta sitähän mä en pelkää.
 
Follow your dreams. They know the way.

 
Näihin duuni-tunnelmiin ja ajatuksiin on hyvä päättää tämä maanantaipäivä. Tuotteliasta alkanutta viikkoa myös sinulle! 🙂
 
Kuvat: Petteri Peltonen Photography
 

Kommentit (16)

  1. Nelli
    klo 20:20

    Vau! Välillä ihmettelen miten kestät tuon kaiken, kun elämä on niin hektistä.. mutta oot selkeesti tehnyt työstä osan elämäntapaa ja näkee että nautit siitä, niin pitääkin ? Oot Janni aidoin ja kaunein ihminen, niin sisältä kuin ulkoa, ketä mä seuraan somessa aktiivisesti. Monen pitäs ottaa susta mallia ja varsinkin siitä ajattelusta, että unelmien eteen pitää tehdä töitä ja joskus myös mennä epämukavuusalueelle.. Go Janni ja GO Kouvola ?? T. 19v kouvolalainen

  2. Ina
    klo 20:30

    Oot kyllä ihan super kun olet jaksanut ja edelleen jaksat paiskia noin paljon töitä sen eteen, missä olet nyt! Sun tekemisiä on kiva seurata, olet niin ihanan pirteä ja positiivinen 🙂
    Kulkeeko Harri sun mukana kuvauksissa ja projekteissa ympäri Suomea vai onko hän jossain hoidossa sillä aikaa?

  3. AS.
    klo 20:43

    Oli tosi mielenkiintoinen postaus! Oon jonkin verran seurannut sua satunnaisesti eri medioista, ja ihailen suuresti sun hyvää energiaa ja tekemisen meininkiä. Toi mitä sanoit että moni haluaa menestyä mutta ei oo valmis tekeen töitä sen eteen, tai luulee että menestyminen on helppoa – on kyl niin totta. Hienoa että avasit omalla kirjpituksellasi sitä, kuinka paljon olet tehnyt töitä ollaksesi nyt siinä missä oot. Oot huippu tyyppi, Suomi kaipaa enemmän tollaisia energisiä esikuvia! 🙂

  4. Markus
    klo 21:20

    Upea nainen olet

  5. Viivi
    klo 22:20

    Moikka! Tämä oli kyllä mielenkiintoista luettavaa, hauskaa kun avasit aikatauluasi!
    Teksti tosin oli hieman vaikealukuista runsaiden kirjoitusvirheiden vuoksi, mutta tämän ehkä tiedostatkin.
    Kivoja työpäiviä!

    1. Kirsi
      klo 09:40

      TÄH? No ei tosiaankaan ole vaikealukuista! Oon monesti miettinyt kuinka selkeästi Janni osaa kirjoittaa blogipostauksensa. Toki tällaisiin pitkiin raapustuksiin eksyy silloin tällöin kirjoitusvirheitä, mutta ei niitä todellakaan niin paljoa ole, että ne tekisivät tekstin lukemisesta vaikeaa : D

      1. Unski
        klo 17:31

        Pilkunviilauksen ammattilaisena minun on kyllä pakko kompata Viiviä. Itse pidän yhdyssanavirheitä erityisen häiritsevinä ja tekstin sujuvuutta häiritsevinä. Koska en työni takia pysty sulkemaan silmiäni kielioppivirheiltä, lopetan usein suosiolla sellaisten blogien seuraamisen, missä niitä esiintyy enemmän. Pidän kuitenkin Jannista ihmisenä, ja hänen tekstinsä ovat sisällöllisesti yleensä niin mielenkiintoisia (ja kielioppivirheistä huolimatta sujuvasti muotoiltuja), etten ole antanut virheiden nousta kynnyskysymykseksi blogin seuraamiselle.

  6. Katariina
    klo 10:13

    Kyllähän noi sun päivät ihan työstä käy, mutta jos siitä työstä oikeesti nauttii niin sitä varmasti jaksaa tehdäkin. <3
    Koetko, että osaat vetää rajan työelämän ja vapaa-ajan välille ja olla välillä esim. kokonaan pois somesta? Vai onko sun työ sulle koko elämä?
    Ihanaa syksyä sinulle! 🙂

  7. Laura
    klo 15:04

    Moikka Janni!
    Nyt ei kyllä liity yhtään tekstin aiheeseen, mutta ajattelin kuitenkin uskaltautua kysymään. Että miten pääsit sinun erosta yli ja vaikutat niin onnelliselta? Mä itse ihan vähän aikaa sitten sain kuulla kumppaniltani, että hän ei tiedä olenko se oikea kuitenkaan. Minä olen kuulemma kaikki mitä hän haluaa, mutta silti on epävarma. Ja kun meillä oli koko yhteinen tulevaisuus edessä. Minä näen hänessä tulevan aviomiehen ja elinikäisen kumppanin. Ja koin että hän vastasi tunteisiini aina. Satuin joskus lukemaan lehdestä jutun kun avasit omaa eroasi. Mutta oikeesti, miten ihmeessä pääsit sellaisen loukkauksen yli ettei joku halunnutkaan enää sinua? Jos aihe on sinulle liian henkilökohtainen, niin ymmärrän täysin. Mutta ajattelin kuitenkin kysäistä rohkeasti. 🙂 Ihanaa päivää sinulle! 🙂

    1. Kirsi
      klo 22:40

      Voi ei Laura 🙁 mulla kävi kuukausi sitten melkein samalla tavalla. Seurustelin pitkään ensirakkauteni kanssa ja asuimmekin yhdessä. Olin varma että me tullaan pysymään yhdessä vielä pitkään, mahdollisesti loppuelämä. Hän kuitenkin sanoi, että hänen rakkautensa minua kohtaan on loppunut ja tunnun enää ystävältä ja se oli todella raskasta kuulla. Ja että hän oli jo jokusen kuukauden vain teeskennellyt että kaikki on hyvin koSka ei ollut uskaltanut aiheesta minulle sanoa. Joten tämä kysymyksesi oli hyvä, kiinnostaisi minuakin kuulla selviytymistarinoita.

      1. Laura
        klo 12:44

        Kirsi, ymmärrän sinua täysin! Tuollainen ilmoitus kun tulee itselle ihan puskista, niin sen tuntuu ihan todella raskaalle. 🙁 Meillä on nyt tilanne, että annetaan ajan kulua ja katsotaan päivä kerrallaan. Minun mies kun sanoi, että voi myös johtua vaan hänen omasta epävarmuudestaan. Tai sitten ei. Mutta myös tämmöinen välitilassa oleminen one hemmetin raskasta. Mutta tosiaan kauheasti tsemppiä sinne suunnalle ja toivotaan että ehkäpä saataisiin kuulla muilta selviytymistarinoita. Ne olisi nyt kyllä tarpeen! 🙂

  8. Minttu
    klo 22:04

    Vau! Arvostan suuresti sua, tää motivoi itseäkin että ehkä sitä jaksaa sen yhden työn koulun ohella 😀 Olet myös ihana esikuva esimerkiksi nuorille ja oot tehnyt kyllä jotain sellasta mihin harvat pystyy!

  9. Markku
    klo 12:53

    Kyllä sitä näyttää kerkiävän vaikka mitä kun aloittaa päivän aamulla aikaisin?

  10. Helena
    klo 13:18

    Onpa sulla pitkiä ja ohjelmantäytteisiä päiviä! Olisi mukava lukea myös postausta siitä, miten sovitat oman vapaa-ajan arkeen/ miten ehdit tehdä omia treenejä / millä keinoin palaudut vapaa-päivinä menneestä työviikosta. Mukavaa alku syksyä sinulle, postauksesi ovat mielenkiintoisia ja niitä lukee mielellään! 🙂

  11. Kookoo
    klo 13:46

    Melko hurja tahti. Muista nukkua riittävästi. Lyhyillä unilla autonrattiin kuulostaa siltä että sun olisi hyvä hommata itsellesi autonkuljettaja ?

  12. Taru/ stuffabout.fitfashion.fi
    klo 22:42

    Tosi kiinnostava postaus! 🙂 Olisi kiva kuulla mitä tavoitteita sulla on uran suhteen ja mihin tähtäät seuraavaksi? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.