Kiitollisuus overload


Mun viime päivät ovat normaaliin tyyliin olleet aikamoista menoa. Oon mennyt paikasta toiseen ihan pää kolmantena jalkana ja vaan keskittynyt kuvauksiin. Nämä kuvauspäivät ovat kuitenkin sisältäneet paljon ajelua ympäri Suomea, eli toisin sanoen omaa aikaa ajatusten kanssa. Mulle ajomatkat on omalla tavallaan myös kunnon terapiaa, koska silloin mä ehdin kunnolla keskittymään omiin kuulumisiin ja jäsennellä ajatuksia tavalla, joka ei ole normaalissa arjessa mahdollista. Eilen sainkin istua  melkein 5 tuntia yhtäsoittoon omien ajatusteni kanssa ja täytyy sanoa, että tuli kyllä käytyä aika diipeissä vesissä.
Mietin matkalla mm. sitä, kuinka hemmetin hienosti mulla on asiat. Millaisia ihmisiä mulla on ympärilläni, millaista työtä saan tehdä, kuinka olen toimintakykyinen ja terve, miten tuntuu, että jokainen päivä tuo mulle uusia kokemuksia ja että voin elää omannäköistä elämääni. Nämä asiat eivät todellakaan ole mitään itsestäänselvyyksiä.
Ihan ensimmäisenä haluan pureutua ympärilläni oleviin ihmisiin. Olen onnistunut ympäröimään itseni luotettavilla, lojaaleilla, hauskoilla ja empaattisilla ihmisillä. Ystävilläni on jotenkin aivan käsittämätön kyky ymmärtää muita ihmisiä ja asettua heidän saappaisiinsa. Sen olen saanut todistaa monen monta kertaa. He ovat olleet tukenani silloin kun olen heitä eniten tarvinnut, nauraneet kanssani maha kippurassa vedet silmissä ja parantaneet maailmaa vielä yön pikkutunteinakin kanssani. He ovat pitäneet selustani silloin, kun siihen on ollut tarvetta ja pitäneet puoliani silloinkin, kun en siihen itse ole pystynyt. Haluankin nyt esittää tämän julkisen kiitoksen kaikille rakkailleni. Kiitos että olette olemassa ja elämässäni. Olen kiitollinen jokaisesta teistä.

 


Olen kiitollinen työstä, jota teen ja tietenkin siitä, että töitä ylipäätänsä on. Rakastan työssäni sen tuomia vapauksia. Vaikka toisinaan olenkin naimisissa läppärin ja kalenterin kanssa, niin minulla on silti yrittäjänä mahdollisuus valita, kuinka aikani käytän ja miten päiväni priorisoin. Pääsen kokemaan niin uskomattomia asioita, joita ei normaalisti tulisi ikinä koettua tai tehtyä. Näistä esimerkkinä vaikka viikkojen viidakossa selviytyminen Selviytyjien kuvauksissa, porohiihto Lapissa Tehtävä Lapissa ohjelman kuvauksissa, ralliauton kyytiin pääseminen edustustilaisuudessa, 3kk kuvaussetti Espanjassa.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lisäksi työni puolesta saan tavata viikottain uusia mielenkiintoisia ihmisiä ja kuulla heidän inspiroivia tarinoita, jotka taas motivoivat minua tekemään työni vielä vähän paremmin. Olen siis äärimmäisen kiitollinen työstä, jota saan tehdä.
Terveys on oikeastaan perusta näille kahdelle edellämainitulle. Jos terveys syystä tai toisesta pettäisi, ei minusta välttämättä olisi ystäväksi, eikä tekemään töitä. Terveyteni reistaili ensimmäisen kerran kovemmin viime vuoden lopulla, jolloin todella sain kokea  elävästi, että ei todellakaan ole itsestäänselvää, että pystyy liikkua ja matkustaa ja ylipäänsä elää normaalia elämää. Vuoden lopulla minulla todettiin rinnassa kyhmy, josta otettiin koepalat (joka onneksi osoittautui hyvälaatuiseksi, mutta tarkkailtavaksi) ja sen lisäksi olin kovassa sairastelukierteessä melkein kolme kuukautta. Menoon on vuosien varrella mahtunut myös useita urheiluvammoja, jotka ovat rajoittaneet menoani hetkellisesti. Sellaisina päivinä kun mihinkään ei satu, jotenkin havahtuu usein vapauden tunteeseen. Terveys kuitenkin mahdollistaa jollain asteella vapauden ja riippumattomuuden. Riippumattomuuden siitä, että ei ole muiden ihmisten armoilla.
Nämä ovat vain muutamia asioita, joista olen erittäin kiitollinen. Meillä on kuitenkin aina jokin syy olla kiitollisia. Tuntuu vain, että arki vie meidät usein niin mennessään, että hienoista asioista tulee itsestäänselviä. Välillä onkin siis hyvä pysähtyä muistuttelemaan itseään siitä, mitkä aisat elämässä on hyvin juuri nyt.