Kun kuntokuuri tyssää


Mulla on ollut muutaman kuukauden päällä ruokavalion siistiminen ja treenien tehostaminen. Toisin sanoen olen ollut kuntokuurilla. Mutta miten se on tässä viimeisten viikkojen aikana edistynyt? Nytpä kerron.
Alku lähti mulla tosi kivasti käyntiin. Paino tippui sopivaan 0,5kg/vko tahtiin ja silmäkin kertoi että kroppa tiivistyy. Kaikkihan tosiaan lähti liikkeelle siitä, että Selviytyjien jälkeen mulla paino pompsahti itselleni ennen näkemättömiin lukemiin ja mun olo oli aivan kamalan nuutunut koko ajan. Söin kesällä todella rennolla otteella ja se todellakin näkyi viidakko-dieetin näännyttämässä kropassa.
Olin jo todella tyytyväinen omaan peilikuvaani tuossa muutamia viikkoja takaperin ja mulla oli ihan hirmuisen energinen olo. Olin siis käytännössä onnistunut tavoitteessani. Sen jälkeen alkoikin itse haastava osuus, eli ”painonhallinta”. En nyt sano että mulla olisi ollut mitään ylipainoa tms, mutta halusin itselleni taas sen kevyen ja hyvän energisen olon takaisin. Ja sen saavutin! Mulla oli ihan hirmuisen hyvä treeni-draivi päällä ja terveellisesti syömistä ei tarvinnut erikseen miettiä, vaan siitä oli tullut taas se normi, joka minulla oli ennenkin ollut. Sitten tulimme Espanjaan ja nappasin kampylobakteerin. Ja mitäs sitten kävikään..

Makasin ensimmäiset 1,5 viikkoa käytännössä sängyssä. Hetkittäin oloni helpotti ja pääsin käymään pari kertaa juoksemassa rannalla, ajattelinhan että ”ruokamyrkytys” olisi nyt selätetty. Kouristukset kuitenkin palasivat aina uudelleen ja uudelleen. Joka kerta kun söin jotain, mahaani sattui ihan kamalasti. Ainoat asiat, joita sain kunnolla alas oli puuro ja hedelmät. Niistäkin toki tuli kauheat krampit, mutta vähemmän kuin vaikkapa kanasta tai muusta ”kunnon ruoasta”.
Lopulta kun oloni alkoi helpottaa ja pystyin syömään ruokaa edes jokseenkin normaalisti, mulla lähti syöminen ihan lapasesta. Liikkuminen oli taas jäänyt ja se korreloi mulla ihan suoraan sen kanssa, miten terveellisesti tekee mieli syödä. Mulla tuli ihan hälläväliä –olo ja vedin kaikenlaisia herkkuja naamaan. Tulin käymään Suomessa, jossa mulla olikin kalenteri vedetty ihan tukkoon aamusta iltaan, joten ei paljon napannut laittaa ruokaa kotona. Kävin joka päivä ulkona syömässä, enkä todellakaaan tehnyt niitä parhaita valintoja. Spessu-sushit ja pastat upposi napaan kuin Titanic. Myös Makuuni tuli taas yllättävän tutuksi viikossa.
Mikä siinä onkin, että juuri silloin, kun se olisi erityisen tärkeää pitää kiinni fiksusta ruokailusta, sitä vetää homman ihan riman alta?! No nyt kyllä tuntee taas syöneensä. Onnistuin saamaan itseni puolessatoista viikossa ihan hirveään sokerikoukkuun. Ja siitä pois pääsy on taas ollut ihan hirveän työn ja tuskan takana. Olen nyt pari päivää mennyt kliinillä ruolla ja alkanut taas ”opettelemaan” pois sokerista hedelmien avulla. Mangot ja taatelit ovat toimineet mulla korvikkeina.



Tiedän ihan tasantarkkaan kuinka nopeasti mulla jää sokerin syönti päälle. Mä olen todella perso makealle ja tiedän että jo parin päivän herkuttelu saattaa aiheuttaa mulla sen, että sokeria tekee mieli sen jälkeen päivittäin. Herkuttelu on todellakin okei silloin tällöin, enkä aio sitä itseltäni kieltää. Mutta puolitoista viikkoa putkeen jatkunut herkuttelu on jo vähän too much.
Olen käynyt tekemässä rantatreenejä ja siistinyt ruokavalion. Treenit ovat tuntuneet todella raskailta taukoilun jälkeen ja rehellisyyden nimissä olen joutunut pakottamaan itseni laittamaan lenkkarit jalkaan. Se hyvä draivi, joka mulla oli päällä on tällä hetkellä kaukainen muisto vain. Mutta tiedän senkin, että kun vain ensimmäisestä viikosta selviän, alkaa treenaaminen taas rutinoitua ja sen jälkeen ei edes teekään mieli syödä epäterveellisesti. Se vaan vaatii ensin sen, että saan sen hyvän ja fressin olon takaisin. Sen saatua siitä ei ihan hevillä halua taas luopua.
Painostani mulla ei ole tällä mitään hajua. Rehellisyyden nimissä ei kyllä kauheasti kiinnostakaan juuri nyt 😀 Se mikä kiinnostaa, on saada mun normaalit energiatasot ja kevyt olo takaisin.


Elämässä tulee erilaisia tilanteita, jolloin emme voi kontrolloida kaikkea. Sairastumiset tai elämäntilanteet voivat heittää välillä yllätyksiä eteemme ja silloin voi joutua luopumaan hetkeksi terveellisistä elämäntavoista. Itsensä ruoskimisen sijaan olisi kuitenkin hyvä keskittyä ratkaisukeskeisyyteen. Mun ratkaisuni tähän on ollut tervehtymisen jälkeen se, että hommaudun ensin sokerikoukusta jälleen kerran eroon, sitten aloittelen taas treenit ja pyrin kohti sitä samaa rutiinia, joka mulla oli vielä muutama viikko sitten.
Mikäli sulla on elämäntaparemontti käynnissä ja olet kohdannut vastoinkäymisiä, haluan lähettää sulle spesiaali-tsempit projektiisi. Kaikilla meillä ylä- ja alamäkiä kuntoprojekteissa, mutta mikään arvokas ei tulekaan helpolla. Mun mielestä terveys ja hyvä olo on sen verran arvokkaita asioita, että niiden eteen on valmis tekemään piirun verran tiukemmin töitä.
Tormakkaa keskiviikkoa!

Kommentit (6)

  1. Nuhanenä
    klo 20:03

    Osu ja uppos 👌 Syksyllä alotettu kuntoprojekti lähti hyvin käyntiin, kunnes alkoi flunssakierre😔 kohta kuukausi mennyt ihmeen puolikuntoisena, vähän nuhaa ja vähän kurkkukipua, vähän lämpöä. Missään vaiheessa tauti ei iske kunnolla vaan pientä inhottavaa sairastelua joka ei ota loppuakseen. Melkein joka ilta pakkaan treenikassin toiveena, että jos seuraavana päivänä pääsisi töiden jälkeen salille, mutta joka aamu sen joudun raskain mielin jättämään kotiin. Ärsyttää jo etukäteen ajatella sitä duunin määrää kun kaiken joutuu alottamaan alusta😃 Ja voi että se on niin jännä miten vaikeaa onkin syödä terveellisesti kun ei voi treenata!!

  2. Julia
    klo 20:13

    Ihanan rehellistä tekstiä jälleen kerran! Sun postauksissa on järjen ääni mukana ja niitä lukiessa tulee itsellekkin paljon armollisempi olo. Itse tällä hetkellä toivun vatsan alueen leikkauksesta ja tuntuu että terveellinen elämä on mennyt päin sitä itseään. Tämä kirjoitus osui ja upposi, ja se oma syyllistävä näkökulma sai tilalleen juuri tuota ratkaisukeskeisyyttä. Kiitos ❤️

  3. Katariina
    klo 21:31

    Kuulostaa niin tutulta. Sokeriöverit ja -koukku, siitä irti pääseminen, ällö ja saamaton olo, kiukku kaikesta roskasta mitä kituksiinsa on tunkenut. Normimitoissa olevana saa helposti vähän närkästyneitä katseita, kun päivittelee keksipötkön aiheuttamaa morkkista ja pahaa oloa. Se miltä näytät ei kerro tippaakaan siitä mikä sun olotila on. Moni ihmetteleekin että mitäpä sulla on väliä mitä syöt kun ei ole ylimääräistä, mutta on niillä syömisillä suuren suuri merkitys. Nyt 1,5 kk roskaruoista (sekä suolainen että makea) erossa pysyneenä olo on loistava. Ei ole aamuisin pöhö kun on vetänyt sokerimättöä kaksin käsin. Välillä tulee himo syödä kaikkea mitä eteen tulee, mutta sen ähkyn voi vetäistä vaikka leivillä (ei sen että leivät olis kauheen fiksu valinta nekään, mutta välillä kroppa huutaa övereitä, niin mielummin 4 siivua ruispaloja kuin kilo karkkia 🙂 ). Mutta joo, ymmärrän ”tuskasi” erittäin hyvin 😀

  4. Krista
    klo 21:39

    Mä oon kamppaillut sokeririippuvuuden kanssa suunnilleen koko elämäni. En osaa pysyä kohtuudessa, en löydä kultaista keskitietä. Ainoa mikä tepsii, on totaalinen sokerilakko. Nyt oon ollut 6 viikkoa lakossa. Turvotus on kadonnut, iho on parempi, mieli on virkeämpi.. Sokeri ei vaan sovi mulle! Mutta rakastan herkkuja. Vaikeaa. 😀 Ehkä sen tasapainon oppii vielä joskus..
    -Krista
    http://vuorellakasvavapuu.blogspot.fi/2017/10/lievasti-lihava.html

  5. Tia
    klo 22:11

    Todella motivoiva postaus! Kerrot ihanan rehellisesti siitä, että on normaalia jos aina treenit ja ruokailut ei pysy ruodussa vaikka kuinka yrittäisi ja haluaisi . Tsemppiä kuntokuurin jatkoon Janni!

  6. Rosa
    klo 06:34

    Moi! Sulla on usein huulissa jotakin nudea/vaalean rusehtavaa huulituotetta, saako tiedustella mitä se on? 🙂 tai mitkä on sun yleisimmät huulituotteet mitä tykkäät käyttää?
    Sekä mitä luomiväriä käytät? Olisin enemmänkin kiinnostunut kuulemaan sun meikkirutiineista ym. ! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.