Onnellisuus – tunnetila vai päätös?


Ajan autoa motarilla. Aurinko paistaa korkealla, mutta ei enää korkeimmassa kohdassaan. Repsikan paikalla on muutamat ostoskassit ja mukitelineessä americano, tuplaespressolla, kuten aina. Kahvin tuoksu on vallannut koko auton. Se lämmittää mieltä, melkein yhtä paljon, kuin taivaalla paistava auriko.
Minulla on päässäni aurinkolasit. Ne tuntuvat kevyiltä nenän päällä. Auton bluetooth -järjestelmä soittaa lempimusiikkiani ja käteni hakee rytmiä auton rattia vasten. Musiikki on rytmikästä espanjankielistä ilottelua. Hyvänolon virta kulkee läpi kehoni ja minulle tulee käsittämättömän lämmin olo. Hymy hiipii suulleni kuin varkain. Olen onnellinen.
Tiedätkö sen tunteen, kun yksi pieneltä tuntuva hetki saa sut muistamaan kuinka hienosti asiat on? Siinä hetkessä kaikki muu katoaa, on vain kyseinen hetki, kyseinen olotila. Olet enemmän läsnä kuin ehkä normaalisti ja tunnet suunnatonta kiitollisuutta. Mä koin eilen tuon hetken. Mulla aina välillä tulee tämmöisiä ”onnellisuus puuhkia”, jolloin tuntuu, että koko universumi laittaa parastaan. Sen ei tosiaankaan tarvitse olla ”erityinen” hetki luksuslomalla tai yllätyssynttärit ulkomailla, vaan siihen riittää hyvin usein ne arjen pienen pienet hetket, jolloin kaikki on hyvin.



Se, että tuntee olonsa onnellliseksi, voi koostua kovin monesta asiasta. Onnellisuus on erittäin subjektiivista ja siksi jokainen kokee itsensä onnelliseksi eritavoin ja erilaisissa tilanteissa. Toisina päivinä onnellisuus on tunnetila ja toisina se on ennemminkin päätös. Yhtenä päivänä herätessä aurinko tervehtii sinua jo sälekaihtimien lomasta ja toivottaa sinulle menestyksekästä päivää. Työpaikallasi kollegasi moikkaa hymyssä suin ja taukotilassa on juuri keitettyä tuoretta kahvia. Onnistuneen työpäivän jälkeen käyt ystäväsi kanssa lempikahvilassa päivittämässä kuulumiset ja hän kertoo saaneensa ylennyksen. Olet suunnattoman iloinen hänen puolestaan. Lataavan kahvittelun jälkeen suuntaat zumba-tunnille ja poistut takaisin kotiisi endorfiini ryöpyn vallassa. On helppo tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta.
Sitten on niitä toisenlaisia päiviä. Räntäsade piiskaa ikkunaan kun nouset pöllähtäneenä ylös sängystä. Taas tuli torkutettua liikaa ja nyt on kiire. Aamupala jää välistä ja juokset bussipysäkille. Kiirehtiessäsi bussiin, ryntäät epähuomioissasi vesilätäkön läpi. Hienoa, nyt on kengät märät koko päivän! Lähestyessäsi pysäkkiä, bussi nostaa juuri kytkintä ja kaasuttaa tiehensä nenäsi edestä. Kuin ivatakseen, saat vielä takaa tulevan auton kuraroiskeet uudelle takillesi. Saavut työpaikallesi 20 minuuttia myöhässä, pomo murahtaa asiasta ja taukotilaan kahville ehtiminen on kaukainen haave  vain. Avaat sähköpostisi, jossa sinua odottaa ikävään sävyyn kirjoitettu viesti. Työpäivän jälkeen olet niin väsynyt, ettet jaksa mennä salille tai nähdä ystäviäsi. Kävelet kotiin mäkkärin kautta ja syöt hamppariaterian sohvalla napakymppiä toljottaen. Hampparista tuli oikeastaan aika paha olo ja raskaan ja rasvaisen aterian jälkeen unikin on levotonta.



Vaikka olosuhteet ja päivät muuttuvat (joskus tunnetilat vaihtelevat jo yhden päivän aikana kuin lintsin vuoristorata), meillä on kuitenkin useimmiten ne onnellisuus-avaimet omissa käsissämme. Me pystymme vaikuttamaan omiin tunteisiimme aivan uskomattomalla määrällä pelkän ajatuksen voimalla. Myös kehonkielemme vaikuttaa tunteisiin. Mikäli siis huononkin päivän koittaessa vaikka väkisin keksisi muutaman hyvän asian päivästä, asioita joista on kiitollinen tai mistä oli viimeksi erityisen onnellinen, alkaa oma pääkoppamme ruokkimaan näitä ajatuksia. Kun väännät suusi vaikka väkisin hymyyn, viestittää se aivoillemme positiivisista tunteista. Muutama hypähtely iloisesti tai tanssiaskel laahustavan kävelyn sijaan on taas viesti aivoillemme hyvästä fiiliksestä. Vaikkemme tunteisiin täysin suoraan pystykään vaikuttamaan, pystymme kuitenkin ”huijaamaan” itseämme parempaan fiilikseen. Tunteet eivät ole tahdonalaisia, mutta tunteisiin vaikuttaminen on. Pystyt itse päättämään hymyilystä, ohjaamaan ajatuksiasi positiiviseen suuntaan, samoin kuin hypähtelemään (vaikka muiden katseilta salaa) toimiston käytävillä. Niinä päivinä kun onnellisuus ei tule itsestään, voit itse päättää, että tänään aion olla onnellinen.
Mä olen tällä hetkellä todella onnellinen. Ja toivon että sinäkin olet. Jos et, mieti mikä tekisi sinut onnelliseksi. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä kaipaamme lisää elämäämme ja mitä emme niinkään. Onko ne sellaisia asioita, joihin voit itse vaikuttaa? Kun tiedät mitkä asiat tekevät juuri sinut onnelliseksi, voi niitä kohti edetä ja saavuttaa paremman elämänlaadun.

Xoxo,
Janni
 

Kommentit (2)

  1. Jatta
    klo 12:43

    Ihana kirjoitus ja niin totta! Itse jouduin tekemään syksyllä raskaan päätökseen ja poistaa elämästäni ihminen joka on ollut elämässäni syntymästä asti. Hän vain tuhosi aina elämääni ja en osannut olla onnellinen. Tai jos olin pam ja pum hän sai sen tuhottua. Nyt muutama kuukausi eteenpäin elämä on hymyillyt. Olen löytänyt sen onnellisuuden suunnan ja hyviäkin asioita on alkanut tapahtumaan. Sain vakituisen työn jne. Eli kyllä vaan pienillä tai sitten isommillakin asioilla on vaikutusta siihen onnellisuuteen. Kuitenkin itse siihen pystyy vaikuttamaan sen olen viime aikoina oppinut! Terkkuja sinne aurinkoon ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.