Koukussa vapauden tunteeseen


Kirjoitin aiemmin tällä viikolla onnellisuudesta. Koin äärimmäisen suuren onnellisuusryöpyn moottoritiellä ajaessani. Kävin sitten oikein jälkikäteen miettimään, että mistä moinen suuri tunnetila oikein kumpusi.
Minulla tulee aina välillä ”onnellisuus puuhkia”, jolloin tuntuu että rakastan kaikkia ja kaikkea ympärilläni. Mietin millaisissa tilanteissa tämmöisiä fiiliksiä yleensä tulee. Löysin näistä yhden yhteisen tekijän, joka toistuu kerta toisensa jälkeen näissä tilanteissa. Se tekijä on vapauden tunne.
Koen, että olen onnellisimmillani silloin, kun en ole mistään tai kenestäkään riippuvainen. Silloin kun tuntuu että kaikki mahdollista ja ovet tulevaisuuteen ovat avoinna, mutta samalla koen olevani turvassa. Turvallisuuden tunne kun kuitenkin on peruspilari meidän hyvinvoinnille. Koen näitä tunteita usein juuri autoa ajaessani sekä matkustellessa.
Tiedän olevani luonteeltani addiktoituvaa tyyppiä. Tai pitäisikö sanoa että haen ympäristöstäni endorfiini piikkejä. Näitä ovat tuottaneet minulle mm. Urheilu, työnteko sekä matkustelu. Voi kai sanoa, että olen ollut koukussa ainakin jollain asteella näihin kaikkiin. Nykyisin kuitenkin pyrin tunnistamaan milloin aletaan mennä epäterveellisen rajoilla ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että elän sopivassa balanssissa kaikkien näiden kanssa.



Olen todella onnekas, että saan matkustaa niin paljon kuin nyt teen. Tai tiedä sitten kuinka paljon onnella on tässä tekemistä, olen kyllä ihan tietoisesti pyrkinyt tätä tilaa kohti. Matkustaminen tuottaa minulle niin äärimmäisen paljon hyvää fiilistä, että sitä jää aina vaan janoamaan lisää. Se vapauden tunne, kun astut lentokentälle ja uudet seikkailut ovat vasta alussa on jotain niin käsittämättömän koukuttavaa.
Rakastan sitä fiilistä, kun minulla on vapaus suunnitella elämääni tai olla suunnittelematta jos siltä tuntuu. Kun tuotantoyhtiöltä soitetaan että ”lähdetkö kesäkuussa kuukaudeksi Filippiineille selviytymään” tai Biisonimafian kundien kanssa suunnitellaan 3 kuukauden Espanjan kuvausmatkaa, voin vastata ”kyllä kiitos”.

Tällä hetkellä olen Suomessa pyörähtämässä pikaisesti työ-asioiden perässä. Ja kyllähän täälläkin on todella, todella hyvä olla. Erityisen ihanaa on nähdä perhettäni sunnuntaina isänpäivän riennoissa. En kuitenkaan valehtele, etteikö tuntuisi mahtavalta tietää takaraivossaan, että ensi viikolla palaan takaisin useiksi viikoiksi takaisin meidän Biisonimafia –kommuuniin palmujen alle.
Ehkä mä vielä jossain vaiheessa asetun jonnekin päin pysyvästi. Tai sitten en, sen näyttää aika. Nyt aion elää täysillä tässä elämäntilanteessa ja nauttia jokaisesta hengenvedosta. <3

Kommentit (2)

  1. Sh
    klo 13:24

    olen seuraillut blogiaso sekä niitä hussitube videoit jo jonkin aikaa. Joka ikinen kerta niistä jää niin hyvälle mielelle. 😊 Olet jotenkin niin inspiroiva ja positiivinen. Olet todellakin ansainnut sen vapauden tehdä niitä juttuja mistä pidät. Ja uskon että työmoraali on se juttu, mikä on vienyt sinua näin hyvin eteenpäin. Jatka samaan malliin! 😊

    1. Sh
      klo 13:25

      Tulipas hassusti tuo teksti. Välillä isolla ja välillä pienellä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.