Olen todistetusti altis lihomaan


Kaupallinen yhteistyö: Evogenom
Olen aina ollut sporttista tyyppiä oleva mimmi. Pienestä pitäen olen harrastanut runsaasti liikuntaa ja erilaista urheilua ja siksi olenkin aina ollut enemmän tai vähemmän ”jäntevä”. En ole koskaan ollut todella laiha ja muutenkaan ylenpalttinen hoikkuus ei ole minulle luontaista.
Olen toisinaan kadehtivasti katsonut kavereitani, jotka pystyvät syömään mitä tahansa lihomatta. Samoin kun olen katsonut kavereitani, jotka pystyvät ottamaan suklaalevystä yhden palan ja lopettamaan siihen. Kaikki tuo näyttää niin vaivattomalta, miksi itse joudun aina käymään kauheita henkisiä kamppailuita, jotta pysyn siinä yhdessä palassa? Ja miksi pelkästään leipomon näyteikkunan vilkaisu tuntuu heittävän +1,5kg suoraan kylkiin?
Tein muutamia viikkoja takaperin Suomen visiitilläni Evogenom geenitutkimuksen. Testissä luvattiin minulle tarkkaa tietoa mm. palautumisestani ja lihaksistostani. Totta kai minua kiinnostaa jo ammattinikin puolesta, mitä kehossani tapahtuu, mutta erityisesti olin kiinnostunut kuulemaan juurikin niistä spekseistä, että miten aineenvaihduntani toimii ja mitkä makrot tukevat painonhallinnassani. Testi oli helppo tehdä, sain kotiini näytteenottopakkauksen ja minun ei tarvinnut kuin sylkeä kuppiin ja tökätä näytepaketti matkoihinsa tulkittavaksi.

Testitulokset saatuani aloin käymään niitä läpi kuin pikkulapsi säntäilisi innosta soikeana karkkikaupassa. Tai ehkä voin nyt sanoa, että samalla tavalla kuin yksi Janni säntäilee makuunissa. Kun luin tuloksiani, olin samaan aikaan jotenkin pettynyt mutta kuitenkin helpottunut. Nyt olin saanut tieteellistä faktaa sille, miksi minun on vaikea ottaa sitä yhtä suklaapalaa tai jättää karkkipussin syönti kesken (pussihan on aina pakko tyhjentää viimeistä sokerinjyvää myöden vaikka olisi kuinka äklö olo). Vika ei ollutkaan omassa itsehillinnässäni tai -kurissa, vaan kyseessä on geneettinen taipumukseni makealle ja napostelulle. Geenitutkimuksen tuloksessani todettiin että minulla on ”geenimuunnos, joka houkuttaa makean pariin.” jonka lisäksi napostelutaipumukseni on korostunut: ”perintötekijäsi kehoittavat sinua napostelemaan runsaasti välipaloja silloinkin, kun sille ei ole varsinaista tarvetta.”.
Minulle on usein sanottu, että syön miehen kokoisia annoksia. En nyt onneksi ihan kirjaimellisesti miehen kokoisia, mutta myönnän kyllä annosteni toisinaan olevan hyvinkin maskuliinisia. Sain tällaisenkin tuloksen ruokailutottumuksistani: ”Näläntunteesi on jonkin verran korostunut, vaikka energian saannillisesti sille ei olisikaan sillä hetkellä syytä. Ruokahalusi on suurempi kuin keskiverrolla yksilöllä.” ja ”Syöminen ei tuota sinulle samoissa määrin nautintoa kuin keskiverrolle yksilölle ja sinun on syötävä enemmän saman kokemuksen saamiseksi.”
Ehkä viimeisenä niittinä tuloksissa todettiin, että minulla on normaalia hitaampia aineenvaihdunta, kehoni varastoi keskivertoa yksilöä tehokkaammin energiaa ja genotyyppini edustajat ovat hivenen keskivertoa painavampia. Niin. Olenpa sitten valinnut kerrassaan loistavan alan itsellen! Ollapa nyt sitten helposti lihova fitnessmalli! Kun luin tuloksiani, olin hetken aikaa sokissa jopa hieman vihainen. Miksi juuri minulla pitää olla kaikki mahdolliset ylikiloille altistavat tekijät?! Niin geeneistä kuin makeanhimosta lähtien.

Kunnossa pysyminen vaatii minulta paljon työtä.

Hetken aikaa kuitenkin asiaa sulateltuani uskalsin jo kääntää ajatteluni positiiviseen suuntaan. Suuttumukseni vaihtui jopa helpotukseen. Nyt vihdoin ymmärsin, kuinka hemmetin luja itsekuri minulla oikein onkaan ollut fitness-kisaamisesta lähtien! Siinä missä toisille painonpudotus ja makeasta erossa pysyminen on helppoa, olen itse joutunut taistelemaan näiden asioiden kanssa koko elämäni. Ja kylläpä muuten tuntuu helpottavalta sanoa tämäkin nyt ääneen! Huh! Ihan kuin iso kivi olisi vierähtänyt harteiltani. Vaikka ulospäin ehkä aina on näyttänyt siltä, että ”tuossa tuo Janni nyt vaan painelee ihan mintissä menemään” niin todellisuudessa mä joudun tekemään ihan hirveästi duunia sen eteen. Onneksi kuitenkin rakastan liikuntaa ja puhtaan ruoan tuomaa hyvää oloa sen verran, että olen pystynyt opettamaan itselleni niistä elämäntavan, eikä näiden asioiden kanssa tarvitse kuitenkaan ihan joka päivä painia.
Nyt etenkin, kun olen saanut tieteellistä faktaa sille, että olen altis napostelulle ja sorrun helposti makeansyöntiin (ja rakas kroppani kyllä pitää huolen että pelkkä pullan vilkaisu varastoidaan visusti talteen), ymmärrän entistäkin paremmin säännöllisen ruokailun merkityksen arjessani ja miksei toki juhlassakin. Ja ylipäänsäkin, nyt ymmärrän kehoani taas huomattavasti paremmin kovin monessa muussakin suhteessa. Nyt vihdoin tuntuu, että pystyn olemaan aidosti armollinen itselleni. Että en ole ”viallinen” tai ”heikko”, koska haluaisin syödä ravintolassa aina pitkän kaavan kautta tai melkein joka ilta mielessäni vilahtaa edes hetken ajan haave Ben&Jerry’s purkista. Se vain on minun geeniperimäni ja geenimuunnokseni, jotka saavat sen aikaan ja sen kanssa on opittava elämään.
Vaikka melkein tekisi mieli olla dramaattinen (WHY ME?!), niin ajattelin ottaa tästä vain opikseni. Aion kuunnella kehoani jatkossa vieläkin tarkemmin ja puhua sille lempeämmin. Ja mikä tässä on ehkä yksi tärkeimmistä opetuksista työtäni ajatellen on se, että minä todellakin aidosti ymmärrän miten vaikeaa painonpudotus voi olla ja kuinka paljon vaatiikaan itse painonhallinta. Se ei ole koskaan ollut minullekaan helppoa ja nyt ymmärrän miksi.
Geenitestissä sain hyvin kattavasti myös muitakin tuloksia. Sain tietää omista nukkumistottumuksistani ja minkälainen vuorokausirytmi minulle sopii parhaiten. Sain tietää, että minulla on ALDH2 -entsyymi, jonka takia kasvoni punoittavat kun nautin lasin viiniä. Testi myös tiesi, että nautin kofeiinia tavanomaista enemmän (naulan kantaan, senkin pieni kahviaddikti!) ja että koen kasvikset maukkaina. Olen herkempi suolan verenpainetta nostaville vaikutuksille ja vitamiinitasoni ovat hyvällä mallilla, paitsi kuparin osalta, joka on aiheuttanut minulle läpi elämäni anemiaa.
Onneksi olen perinyt urheilullisuuden isältäni.

Mitä puolestaan tulee urheiluun, muistan jo koulun yleisurheilu tunneilta, kuinka olin todella hyvä räjähtävissä lajeissa (esim. lyhyet matkat ja pituushyppy) ja kuitenkin myös keskivertoa jonkin verran parempi kestävyyslajeissa. Angiotensiinientsyymi genotyyppini on DD, mikä on tarkoittaa, että oma suorituskykyni on erittäin räjähtävää ja voimaurheilulle ominaista. Tämän olen varmasti perinyt isältäni, joka on vanha pesäpalloilija. Tuo laji kun nimen omaan on täynnä nopeita pyrähdyksiä ja teräviä lyöntejä. Olemme joskus jo aiemminkin isäni kanssa puhuneet siitä, että räjähtävyys on aina ollut hänen juttunsa. Testi kuitenkin kertoi myös, että perinnöllinen taipumukseni kestävyysurheiluunkin on kohonnut. Eli sen lisäksi, että olen todennäköisesti perinyt isäni ruokahalun (ja äitini makeanhimon), olen onneksi saanut lahjaksi myös urheilullisuuden.
Testistä sain niin paljon informaatiota aina mahdollisesta raskausajan diabeteksen riskistä palautumiseen ja vammaherkkyyteeni, että enpä voisi paljoa enempää toivoa. Oli todella mielenkiintoista tehdä matka omaan kehooni ja oppia itsestään taas vähän lisää. Lisäksi oli hauska saada vahvistusta asioille, jotka jo ainakin jollain asteella tiesin (kuten runsas kofeiinin juonti ja viinistä punakoituva naama :D), mutta myös vakavasti otettavia asioita. Stressinsietokykyni on korkeampi kuin keskiverto yksilöllä, minkä tiedän aiheuttavan minussa sen, että saatan vetää itseni hyvinkin herkästi ja vähän huomaamatta äärirajoille. Olen myös helposti addiktoituvaa tyyppiä ja senhän minä jo totisesti tiesinkin. Addiktioita minulle on aiheuttanut niin työ kuin urheilukin. Jään helposti kiinni asioihin ja silloin siinä ei auta kuin tunnistaa tilanne (ja ehkä vähän kuunnella myös lähipiiriä). Ensi vuodelle olenkin jo päättänyt tulevan uuden vuoden lupaukseni: aion pitää joka viikko vähintään yhden vapaapäivän (mielellään kaksi). Kuluneena vuonnahan sellaisia en ole pitänyt ja lomapäivät ovat laskettavissa sormilla. Nyt tähän tulee muutos. Ja piste.
Geenitestin tekeminen oli yksi siisteimmistä jutuista pitkään aikaan. Voin lämpimästi suositella sellaista ihan jokaiselle, joka haluaa oppia ymmärtämään itseään ja kehoaan vähän paremmin. Kotimaisen Evogenom geenitestin saa nyt alehintaan -40€ koodilla JHUEVO (itse tein Pro testin) ja tilaamaan pääset täältä. Mikäli siis yhtään olet kiinnosunut omista taipumuksistasi, haluat tietää millaiset ravintoaineet tukevat omaa painonpudotustasi, kuinka hyvin lihaksistosi palautuu suorituksesta tai omista vitamiinitasoistasi, niin tässä kyllä harvinaisen kattava paketti.
Jatkossa olen vähän armollisempi itselleni. <3

Mahtavaa sunnuntaita ja aurinkoa Epsanjasta!

Kommentit (5)

  1. Gabriel
    klo 10:56

    Vaikka tässä tulee miehen näkökulma niin samaistun kyseiseen kirjoitukseen. Muutama kaveri on samanlainen joka pystyy syömään kaikennäköistä paskaa eikä näy missään mitään. Itsellä se tunne että vaikka söisin pienemmän annoksen tavallista ruokaa niin +5kg lisää ja Jutilan näköisenä eteenpäin. Liikunnalla ja pienemmillä annoksilla koittanut saada painoa putoamaan mutta jotenkin hankalaa se on. Kai se täytynee tuonne salille taas raahautua vaikka se ei niin meikän juttu ollu kun sitä kokeili tuossa aikoinaan. Mutta hyvää jatkoo ja keep on rocking!

  2. Katri
    klo 13:58

    Voi kylläpäs alkoi kiinnostamaan tuo tutkimus! Itse saman tyyppisten asioiden kanssa paininut koko elämäni. Painon pudotus on vaikeaa, makeanhimo on ihan älytön (samoin ruokahalu) ja välillä tuntuu että juuri se pelkkä pullan katselu kerääntyy vyötärölle. Samalla kadehtien niitä jotka ovat hoikkia, söisivät mitä tahansa. Heräsi epäilys, että voisiko edes joku näistä asioista hiukan selittyä geeniperimällä.
    Kiitos tästä!

  3. Joanna
    klo 11:47

    Voih, mä niin tiedän noi tunteet. Itsekin olen vastaavan tehnyt testin, mutta tiesin kyllä jo etukäteen että minulla on helposti lihovan geenit. Olen kyllä tälläkin hetkellä ihan kohtuu tikissä, mutta syy siihen näkyykin kyllä ruoka- ja treenipäiväkirjassa. Eniten ärsyttää ihmiset, jotka keksivät (teko-)syitä omalle lihavuudelleen, kuten just ne geenit tai vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta esimerkiksi jälkimmäisen ”omaava” kaverini syö kyllä myös aika paljon mokkapaloja ja ylipäätään asioita, joita en itse laita milloinkaan suuhuni (karjalanpiirakat, HK:n sininen, lauantaimakkara, aina majoneesi pohjainen kastike jne…). Siispä todellakin, olipa syy (tai tekosyy) mikä tahansa, on turha olla muille kateellinen. Siis ymmärrän, että esim. sairaudet vaikeuttavat laihtumista, mutta vihaan noita ”helppoahan se sulle on” kommentteja, koska omasta ruokavaliosta ei todellakaan löydy sellaista p*skaa, mitä muutamat syystä tai toisesta omasta mielestään helpolla lihovat päivittäin napsivat. (Löytyisi varmaan enemmän, jos en olisi itsekin niin herkästi lihova.)
    Huh, tulipa viesti, mutta ymmärsit varmaan pointin! 🙂 Suurin syy mielestäni sille, miksi ”toi pysyy tikissä ja mä en”, löytyy AINA kuitenkin lautaselta ja aktiivisesta elämäntyylistä. Ei siitä, että joku muu nyt sai vähän paremmat geenit.

  4. Syöppö
    klo 19:31

    Mun on pakko kommentoida kun IG:ssä oli kommentoitu, että menee vähemmän rahaa kun ei tarvii ostaa niin paljon ruokaa niin se on ihan totta . Itse olen juuri sellainen että voin syödä kuinka paljon enkä liho 😂 asun yksin ja ruokaan menee kuukaudessa 200€ helposti enkö käytä lisöravinteita, protskujauheita yms . Syön äitini miesystävän kanssa saman verran ja välillä häpeän juhlissa kun syön yhtä paljon kuin miehet 😅

  5. Seppänen Timo
    klo 00:39

    No… Mä ainakin tykkään sun kropasta enemmän nyt kun silloin sun kisapäivinä. Naisella on söpömpää olla pikkasen pehmeyttäkin :0) Mä olen paininut päinvastaisen ongelman kanssa koko ikäni… En sitten lihoo vaikka kuinka yrittäisin. Ei sekään kivaa ole. Mut oot söpö :0) Rt: Timo Seppänen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.