Mitä jäi käteen Espanjasta?


Yksi ehkä läpi aikojen kliseisimmistä lausahduksista päivittelee, kuinka aika aina menee niin nopeasti. Ei ihme, että sanonta on niin kulutettu, tuo jos joku pitää paikkansa ja joka kerta sen ajan juoksemista tulee hämmästeltyä. Vaikka välillä ajattelee, että voi kun on pitkä reissu tai työrypistys tulossa, niin ykskaks tuntuukin, että kaikki on enää kaukainen muisto vain.
Ihan hullua, että me startattiin reissuun lokakuun alusta ja nyt, 2,5 kuukautta myöhemmin, koko reissu on jo purkissa. Tuntuu että vasta astelimme Kaitsun kanssa Helsinki-Vantaalle innosta soikeina suorastaan lapsen innokkuudella. Aivan kuin olisin vasta maannut kipeänä kampylobakteerista, jonka nappasin heti reissun toisena päivänä, enkä saanut mitään ruokaa kunnolla alas. Ja niin se vaan mennä humpsahti ja nyt eletään joulukuun puolta väliä.
Mitä reissusta sitten jäi käteen. Paljon, mutta liian vähän. Toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni päästä asumaan Espanjaan. Olin aina tiennyt, että jos sen jättäisin tekemättä, niin katuisin sitä vielä kiikkustuolissakin. Saimme sketsejä kuvattua ja minä sain keskittyä kehittämään blogiani, valmennuspakettia sekä Vlogiani, kun ei tarvinnut tuulispäänä hoitaa muita työasioita. Sektsien kuvausten tielle kuitenkin tuli matkanvarrella muutama pienoinen vastoinkäyminen ja ihan kaikkea emme saaneet purkitettua, mitä olimme suunnitelleet.

Minulla oli haaveena opetella espanjan kieli edes auttavasti. Se jäi haaveeksi. Ainoastaan muutamia hyvin perusjuttuja lukuun ottamatta en oppinut juurikaan mitään. Se tietysti on miinuspuolena siinä, kun matkustaa suomalaisessa seurassa. Sitä tulee lärpätettyä vain suomea keskenään ja uuden kielen opettelu jää vain ajatuksen juoksuksi alitajuntaan.
Toinen asia, josta olin haaveillut, olivat tanssitunnit. Tarifassa ensimmäisen kuukauden asuessamme aivan meidän läheltä löytyi salsakoulu, mutta enköhän minä maannut enemmän tai vähemmän kampylobakteeripäissäni (mahoissani) sängynpohjalla. Jäi tanssitunnitkin ottamatta.
Espanjassa oleminen opetti minulle hyvin paljon. En ole koskaan ennen asunut kimppakämpässä ja päätin aloittaa kimppa-asumisen hyvinkin maltillisesti 4 kundin kanssa. Kimppa-asuminen opetti minulle paljon itsestäni ja omasta sopeutumiskyvystäni. En suoranaisesti jännittänyt kimppa-asumista, mutta kyllä minulla omat epäilykseni itseni suhteen kuitenkin oli. Olen hyvin itsenäinen luonne ja kaipaan omaa tilaa. Kummassakin kämpässä minulla oli oma huone, joten tilaa sai aina kun sitä tarvitsi. Kiitos siitä kuuluu tietysti ihanille biisonipojille, jotka antoivat minun olla pyhässä yksinäisyydessäni aina kun siltä tuntui.


Olen aina tiennyt pystyväni sopeutumaan helposti uusiin tilanteisiin ja tämä vain vahvisti sitä tunnetta. Kimppa-asuminen opetti myös nöyryyttä ja muiden huomioimista. Se kun tämän sinkkuelämän varjopuolena usein on, että sitä meinaa tulla tietyllä tavalla itsekkääksi. Kotona ollessa ei paljon tarvitse kysellä muiden mielipiteitä jääkaapin järjestyksestä tai pyydellä anteeksi jos tavarat ovat purkamatta ja hujan hajan.
Nyt palattuani Suomeen huomaan jo kaipaavani meidän Biisonimafia –kommuunia. Meillä oli niin mielettömän hauskaa reissussa, että välillä naurettiin melkein pissa housussa. Illat täällä kotona ovat niin hiljaisia, kun ei kukaan ole keksimässä miten parvekkeelta voisi hypätä mahdollisimman hienon bäkkiflippitsikiditsukki stuntin. Eikä kukaan ole aamukahviseurana pohtimassa millaiset olisivat täydelliset treffit. Paitsi Harri. Harri vaan on kovin hiljainen seuralainen, se ei paljoa omista kuulumisistaan aamunappuloiden yhteydessä läyryä. Ja toki ymmärtäähän sen – silloin keskitytään siihen olennaiseen, eli syömiseen.
Vaikka toisen kautta olen todella onnellinen nyt omasta rauhastani ja tilastani, niin kyllä mulla rehellisyyden nimissä on myös haikea olo. Reissu meni aivan liian nopeaan! Ihana olla t Suomessa ja nähdä ystäviä sekä perhettä ja päästä omiin rutiineihin kiinni, mutta kyllä mun sydämestäni pieni pala jäi Espanjan auringon alle. <3
Onneksi voin kuitenkin todeta, että Biisonimafia-seikkailut eivät tähän päättynet. Päinvastoin. Nyt ne vasta alkavat. 😉

Kommentit (4)

  1. Vanha äijä
    klo 23:02

    Mutta kivoja oli videot biisonimafian kanssa! Kiitos niistä!
    PS. Mene seuraavaksi Kreetalle, voit yllättyä vielä enemmän positiivisesti….

  2. Niina
    klo 09:35

    Heiii. Millos se valmennus tulee myyntiin? 🙂

  3. Joni
    klo 13:08

    Hyviä salsakouluja ja mahtavia opettajia meiltä löytyy suomestakin. Eikun rohkeasti tunneille 🙂

  4. Petra
    klo 08:29

    Etkös sä käynyt tuon 2,5 kuukauden aikana ainakin pari kertaa Suomessa viikon pätkiä kerrallaan? Siinä mielessä outoa että mukamas muistelet sitä lähtöpäivää ja kirjoitat nyt palanneesi Suomeen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.