Voi sua raasua!


Istun parhaillaan keittiönpöydän äärellä, jossa tulee vietettyä paljon aikaa. Joskus vähän liiankin paljon. Ei pelkästään sen takia, että muistan kyllä olla ruoka-aikaan kotona, tässä nimittäin sijaitsee mun kotitoimistoni, jonka äärellä syntyy niin HussiTuben videot kuin blogitekstitkin. Mulla on pyykinkuivaustelineessä tällä hetkellä suunilleen puolet vaatekaappini sisällöstä ja loput on levitelty kuivumaan mitä luovimmin ratkaisun pitkin asuntoa.
Siivosin toissapäivänä koko kämpän lattiasta kattoon ja ah, täällä on edelleenkin niin taianomaisen puhdasta! Puhtaat pyykit tuoksuu ja tavarat ovat paikoillaan (paitsi kahdetkymmenetkuudet treenipöksyt jotka kuivuu kukin omilla erikoisilla paikoillaan). Jääkaapista löytyy valmiiksi tehtyä ruokaa ja pöydältä tuoreita hedelmiä.
Aloitin tämän aamun normaaliin tyyliin, puoli seitsemältä kellon soidessa haroin yöpöydälle tavoittaakseni kännykän ja uskollisen ystäväni torkkunapin. Herätessäni olin kuitenkin niin virkeä, että torkku jäi pelkäksi yhden aamun painallukseksi. Töksäytin valot päälle ja pomppasin ylös kahvinkeittoon.
Aamutoimiini kuuluu aina Aamu-tv. Välipäivien kunniaksi kuitenkin myös Aamutelkussa vietellään ansaittua lomaa ja näin ollen tämän aamuni avasi Sanni Sateenkaari. Kun sain puurot, kahvit ja kaikki sataviisikymmentä vitamiinitablettia aseteltua ruokapöydälle, oli aika istahtaa alas ja avata joka-aamuiset uutiset netistä, joita tulee aina lueskeltua. Kylläpä oli muuten energinen olo hyvin nukutun yön jäljiltä! Olin todella innoissani tulevasta päivästä, sillä luvassa oli muutama todella mielenkiintoinen ja erityisen mieluisa palaveri.

Kun nökötin vaaleanpunaisessa pörrökylpytakissani (jossa on muuten pentu-Harrin purema reikä reiden kohdalla) puuroni kanssa tässä samaisessa kohdassa, jossa juuri nyt tätä tekstiä näppäillessäni, meinasin vetää sumpit väärään kurkkuun erään artikkelin avatessani. Tiedän, tämä oli ehkä koko aamun sivistävin uutinen. Kyseessä oli nimittäin loistavat uuden vuoden lupaukset sinkuille. Ajattelin juttua avatessani, että tässä varmasti hauskan kepeää luettavaa ei-niin-iloisten uutisten kylkeen.
Juttua lukiessani en kuitenkaan pystynyt samaistumaan tekstiin yhtään. Tekstissä kun esimerkiksi kehotettiin hankkimaan enemmän sinkkukavereita, joilta saisi vertaistukea päällä olevaan elämäntilanteeseen. Hmmm… En ole nyt ihan varma, mihin tässä tarkalleen ottaen sitä vertaistukea tarvitsee. Siihen että saan tulla siivouksen jälkeen varmasti puhtaaseen kotiin vai siihen että kukaan ei ole syönyt valmistamiani ruokia ja viimeistä suklaapalaa, jonka olen säästänyt pahan päivän varalle? Kylläpä tosiaan tuli sellainen olo että nyt tarvitsee kilauttaa (sinkku)kaverille!
Toinen lupaus puolestaan kehottaa pohtimaan omaa historiaa ja tekemään sovinnon menneisyytensä kanssa. Meillä kaikilla varmasti on omat murheemme, mutta väitän että menneisyyden murheet ei ole pelkästään sinkkujen etuoikeus.

Viimeistään kolmannessa kohdassa meinasi ruveta naurattamaan: ”On melko tyypillistä, että suhdetta toivova sinkku syyttää itseään siitä, ettei löydä ketään tai vertailee omaa elämäntilannettaan suhteessa olevien arkeen ja kokee huonommuutta.”. Jep, minäkin itken itseni usein uneen poikaystävätyynyä vasten surkutellessani kamalaa kohtaloani, kun saan aamulla torkuttaa (jos työt antaa myöden) ja läväyttää valot päälle koko kämppään vaikka 4:00 jos on aikainen kuvausaamu. Nyyh.
Neljäs ja viimeinen kohta kehottaa yksinkertaisesti tekemään jotain toisin. Kyllähän se on meille jokaiselle sinkulle vähintääkin selvää, että ihmisarvon saa vasta sitten kun löytää sen toisen puoliskon ja jos ei koskaan muuta omassa käyttäytymismallissaan mitään, on turha myöskään odottaa muutosta. Mehän olemme kaikki lähtökohtaisesti surullisia luusereita, jotka vetävät iltaisin Bridget Jones tyyliin Ben&Jerrysiä All by myselfin soidessa niin kovalla, että tärykalvot vuotaa verta.
Kun mietin omaa arkeani, en muuttaisi siinä mitään. Tykkään elämästäni juuri näin tämmöisenä ihan hitokseen! Toki sitä sitten joskus olisi kiva pariutua, sikiytyä ja mitälie, mutta juuri nyt en kaipaa minkäänlaista muutosta tämänhetkiseen olotilaan.

Mielestäni on jotenkin vanhanaikaista ajatella, että jokaisen ihmisen ensisijainen tehtävä täällä on pariutua. Ennen sitä, et ole kokonainen. Enkä nyt sano sillä, rakkaus on aivan ihana asia! Ja kyllähän sitä itsekullekin joskus tulee sellainen olo että olisi kiva kun olisi joku, joka rapsuttaisi selkää kun kutittaa sellaisesta kohdasta, johon ei itse yletä kunnolla edes keittokauhalla ja nauraisi aamutuimaan hassuille uutisille niin että puurossa olleet puolukat lentelisi suusta. Kyllä mä näen itseni menemässä naimisiin ja sitoutuvani toiseen ihmiseen. En vain näe sen tapahtuvan ihan vielä. Tällä hetkellä mun elämässä on tärkeää perhe, ystävät ja työt. Siihenpä ne vuorokauden 24h sitten aikalailla uppoavatkin.
Nyt kun sain oksennettua tämän (hiukan kärjistetynkin 😉 ) postauksen ulos, laitoin uuden playlistin soimaan. Vaikka ihanalla Célinellä onkin henkeäsalpaava ääni, niin Bosesta raikaa tässä pyykkien täyttämässä huushollissa Spice Girlsien Wannabe. Because I can.

Yo, I’ll tell you what I want, what I really really want.
So, tell me what you want, what you really really want.
I’ll tell you what I want, what I really really want.
So, tell me what you want, what you really really want.

If you wanna be my lover
You gotta get with my friends
(gotta get with my friends).
Make it last forever,
Friendship never ends.


Ihanaa viikonloppua ja menestystä metsälle kaikille sinkkutovereille! 😉 😀

Kommentit (18)

  1. J
    klo 17:16

    Tämä! Ensin pitää muutenkin olla tyytyväinen omaan elämään ennen kuin voi alkaa yhdistää sitä kenenkään toisen elämän kanssa.

  2. H
    klo 17:36

    Tämä on kyllä paras postaus ikinä! Itsekin sinkkuihmisenä monesti ihmettelen, kuinka oma elämäntilanteeni vaikuttaa yleisesti olevan ”rasite” vaikka itse olen erittäin tyytyväinen 🙂

  3. Masavesala
    klo 17:43

    sikiytyä XD

  4. linda
    klo 18:01

    voi kauhee mitä vinkkejä! kirjottajalla menny masentuneet ja sinkut ihan sekasin 😀 voi olla ihan tietoinen päätös että ei etsi ketään. välillä on parasta just hengaa parhaassa eli omassa seurassa. haha vertaus tukea sinkkukavereilta, AIVAN… huikeeta! sinkkujen ”aa” kokous sitten seuraavaksi. kyllä me tästä selvitään!!!!!!!!!! anyday now

  5. Joanna
    klo 19:29

    Olin neljä vuotta sinkkuna, en kylläkään sen vuoksi, että olisin ruma ulkoisesti tai sisäisesti. Miehiä ympärillä aina riitti. Mulla oli äärettömän hauskaa aikaa olla sinkkuna. Sai mennä ja kulkea ja tavata upeita ihmisiä. Sain olla juuri se minä, joka oikeasti olin. Lopulta kohtasin samanlaisen miehen joka oli kolme vuotta ollut sinkkuna ja viihtynyt myös yksinään. Yhdessä jatkettiin eteenpäin. Haikeana sitä muistelee sinkkuaikoja, olivat ne uskomattomia. Niistä ajoista kasvoi vahva nainen, joka vaihtaa myös omaan autoonsa renkaat. Sinkkuus ei todellakaan ole mikään kirous.

  6. Ishmael
    klo 20:46

    ”Tekstissä kun esimerkiksi kehotettiin hankkimaan enemmän sinkkukavereita, joilta saisi vertaistukea päällä olevaan elämäntilanteeseen.”
    Taitaa olla näitä Cosmo-henkilöitä, joille 2kk sinkkuna on ”pitkä aika”.

  7. Janne
    klo 20:49

    Hyvä Janni….:)))) OOT NIIN YKKÖNEN….Se on JUST näin…Jokainen määrittää oman elämänsä onnen ja tai sen puutteen…. Kivaaa vuotta Sinulle…☺️

  8. McSurkka
    klo 21:19

    Go Janni.. go. 🤗 rock… ratkiriemukasta vuotta 2018 siulle ja kaikille muillekin. 🎉

  9. S
    klo 21:59

    Naulan kantaan! Tämä oli kyllä hyvä kirjoitus. Itse olen ollut vuoden verran sinkku enkä koe tilannetta mitenkään ahdistavana, päin vastoin. Mutta jostain syystä muilla ihmisillä on tarve olla tästä huolissaan 😀 hauskinta on usein se että joku tuttu, kuullessaan että olen sinkku, toteaa että: ”älä huoli, kyllä sinäkin vielä löydät jonkun”… Jep jep, en ole epäillytkään ettenkö löytäisi mutta mukava kuulla että se on teoriassa mahdollista.

  10. Oikea asenne
    klo 23:53

    Juuri näin. Janni oot paras! Amen.

  11. Krisse
    klo 01:04

    Hyvä kirjoitus monin osin! Olen kuitenkin miettinyt, miksi kirjoitukset sinkkuudesta on juuri näitä ”nyt on hyvä näin” tai sitten tosi epätoivoisen oloisia ja tyyliin kaikkien on pakko seurustella. Itsekin olen tyytyväinen itsekseni, mutta parin vuoden ajan olen ollut avoin suhteille. Joskus tulee ajatuksia, että onkohan itsessäni jotain vialla, kun en vieläkään ole löytänyt ketään. Sitten taas saattaa olla pitemmän aikaa tyytyväinen. Mielestäni tämä on ihan normaalia, ja harmittaa kun oman näkemykseni mukaan oikeasta sinkkuarjesta ei yleensä kerrota. Joko olet murtunut tai kaikki on täydellistä.

    1. Jasmin
      klo 17:33

      Samaa mieltä, kultainen keskitie tässäkin asiassa. Itse nyt 2 vuotta seurustelleena olen ollut onnellinen parisuhteessa, mutta joinain aikoina toki kaipaa sinkkuelämän hyviä puolia. Sama juttu oli sinkkuelämässä, joinain hetkinä olisi kovasti halunnut löytää kumppanin ja tehdä ”parisuhdejuttuja”.

  12. Väsynyt
    klo 05:59

    Ja jahka oot parisuhteessa, alkaa utelut lapsien teosta. Ei oo normaalia ettei niitä oo, joko on tulossa, koska ajattelitte… Vittu! Ja mitä jos nainen salaa hiljaa kärsiikin lapsettomuudesta ja joka kerta lähes murtuu noista puheista 🙁
    Minkä takia aina pitää perustella omia asioitaan esim. Sinä joudut nyt perusteleen omaa sinkkuuttasi.. No siksi koska tietyt ääliöt luulevat ihmisen olevan kokonainen vain parisuhteen/vanhemmaksi tulon kautta ilman noita ei elämä voi olla elämää!

  13. Pauliina
    klo 11:00

    Aivan mahtava kirjoitus. Kiitos, Janni.

  14. Katja
    klo 11:38

    JEA, nyt oli asiaa. Sinkkuus on vielä ilmeisesti sellainen trivialiteetti mitä ei kaikki ymmärrä. Loistava teksti! Mahtavaa vuodenvaihdetta sinulle:)

  15. Nanna
    klo 20:44

    Juurikin niin! Sitäpaitsi parisuhteet ei aina oo ollenkaan helppoja. Ja ensin kai olisi hyvä tietää mitä haluaa ja miksi.
    Ja että on päässyt yli edellisistä suhteista. Minä en ainakaan halua tapailla miestä, jonka face tai insta on täynnä kuvia entisten kumppaneiden kanssa. Ei ihminen voi tehdä tulevaisuutta, jos elää menneisyydessä. Sinkku-aika on hienoa kasvun ja oman itsensä löytämisen aikaa! Vain media tekee siitä säälittävän kuuloista.

  16. Neea
    klo 11:04

    Ihana teksti. Itse kun ”jouduin” sinkuksi, sain kuulla kavereilta, että ”voivoi, miten sinun on käynyt.” Itseasiassa tuo ero antoi minulle uudet mahdollisuudet elämään ja keskityin vihdoin omiin tavoitteisiin sekä itseeni, olin vuoden ajan vain tukenut toista henkilöä hänen tavoitteissaan ja unohdin itseni kokonaan. Nyt elämä tuntuu elämältä, vaikka ekat viikot eron jälkeen tuntui kyllä kamalalta:)

  17. Emma
    klo 12:09

    Loistava kirjoitus!!!<3 Ihana lukea myös näitä kommentteja!
    Itse olen sinkku, ja vaikka nautin elämästäni näin, huomaan toipuvani vielä myös erostani. On kuitenkin hassu ajatus, että tähänkään tarvitsisi erityisesti sinkkujen vertaistukea – ei ystävän parisuhdestatus ole ainakaan itselläni vaikuttanut siihen, kuinka hyvin he osaavat tukea. Enemmän siinä on kyse empatiasta. Sinkkuelämä itsessään on kuitenkin tosi jees, enkä usko, että itseään säälittelemällä kovin hyvään parisuhteeseen päätyy. Huonosti voiva ja eroa lähestyvä parisuhde taitaa kuitenkin olla se kaikista ikävin tila.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.