Kun rakastat


Ystävät ovat elämän suola. En voi tarpeeksi kiittää ja kertoa, kuinka paljon rakastan ja välitän omista ystävistäni. On jotenkin huojentavaa tietää, että aina on ihmisiä, jotka pitää sun selustan, no matter what.
Yksi osuvimmista sanonnoista on varmastikin tämä: ”Ystävät ovat kuin tähtiä. Et aina näe heitä, mutta tiedät että he ovat aina kanssasi.”. Pitää muuten niin paikkaansa! On ajanjaksoja, jolloin joko itsellään tai ystävillä on paljon kaikkea menossa samaan aikaan, eikä yhteistä aikaa ole tuhottomasti tarjolla. Voi kulua useita päiviä, jopa viikkoja, että yhteydenpito on lähes olematonta. Siitä huolimatta, kun seuraavan kerran kun istutaan yhdessä kahvipöytään jutut jatkuu juuri siitä, mihin ne olivat jääneetkin.

Mitä enemmän ikää karttuu, sitä pienemmäksi oma ystäväpiiri alkaa käymään. Tai näin se on ainakin omalla kohdallani mennyt. Kavereita toki on paljonkin, mutta ystävät ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Nämä kaikista läheisimmät ystävät kuitenkin ovat sitten niin läheisiä, että heidän kanssaan puhutaan kaikesta. Ystäväni tuntevat minut kuin omat taskunsa, he osaavat lukea minua kuin avointa kirjaa ja ovat tukena päätöksissäni olivatpa ne heidän mielestään kuinka älyvapaita tahansa. Se jos joku kertoo tosiystävyydestä.
 

”Best friends know how crazy you are and still choose to be seen with you in public.”

Ystävyys on sikäli mielenkiintoinen asia, että se voi muuttaa muotoaan todella paljon eri elämänvaiheissa. On ystäviä, jotka säilyvät läpi elämän, on ystäviä jotka tulevat elämään vasta myöhemmin, osa ystävistä jää matkan varrelle, osan kanssa lähentyy vasta vuosien tuntemisen jälkeen ja osan kanssa etääntyy ilman sen kummempia syitä. Uskon kuitenkin, että kaikki ystävät (ja kohtaamiset yleensäkin) tulevat eteemme tietystä syystä. Jokaiselta ihmiseltä voi aina oppia jotain uutta ja he jättävät meihin jonkinlaisen jäljen, oli se sitten hyvä tai huono. Jos haluamme nähdä jokaisessa kohtaamisessa potentiaalin ja suhtaudumme niihin avoimin mielin, voimme laajentaa omaa näkökenttäämme koskemaan muutakin kuin niitä itse opittuja ajatusmalleja ja tapoja. Kaikkien ihmisten ei ole tarkoitus olla elämässämme alusta loppuun, vaan osa tulee vain hetkeksi ja osa jäädäkseen.

Ystävät ovat niin käsittämätön tukiverkosto ja voimanlähde, että en edes tiedä kuinka ilman heitä pärjäisi. Luotan ystäviini kuin kallioon ja tiedän, että he voivat ajatella niin myös minusta. Ystävyys kun on kahden kauppa. Kun tiedän millaisia ihmisiä minulla on takanani, uskallan myös itse yrittää. Tiedän, että vaikka yritys menisi kuinka pahasti pieleen, minulla on ystäväni, jotka auttavat pujottamaan uuden madon koukkuun ja luottamaan taas itseeni.
Ajattelin nyt lähettää ystävilleni oikein vanhan liiton tekstiviestin, että he muistavat kuinka tärkeitä ovat minulle. Se vie vain hetken aikaa, mutta tiedän että se piristää heidän päiväänsä pitkälle. Muistathan säkin tänään kertoa ystävillesi, kuinka paljon välität heistä? <3